Vesa-Matti Loirista ei koskaan tule hyllyyn pystiä, jonka unohduksen pöly peittää
Jos on tarpeen, Vesa-Matti Loirin elämäntyön arvioitkoot viisaammat ja kyvykkäämmät naiset ja miehet. Koikkalaiselle riittävät henkilökohtaiset kokemukset ja tuntemukset.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Suuretkin tammet kaatuvat. Vaikea on nyt sanoja valita. Laari on tyhjä. Vesa-Matti Loirin elämästä ja kuolemasta on kerrottu kaikki. Päinvastoin kuin näissä yhteyksissä usein, ylisanoja ei ole käytetty. Johtuu ehkä siitäkin, että Loirin julkisuuskuva oli jo hänen eläessään säröjä täynnä.
Sama koski hänen kuolemaansa. Loirista ei koskaan tule hyllyyn pystiä, jonka unohduksen pöly peittää.
Kun kuoleman majesteetti vierailee, kaikki muu menettää merkityksensä. Jää vain tyhjyys, jonka yli on jotenkin päästävä. Kun Vesa-Matti Loiri kuoli, taustalle lähti myös hänen aikakautensa ja siihen liittyvät ihmiset ja kokemukset. Koikkalaiselle koskettavimmat niistä ovat Eino Leino -tulkinnat Nocturne, Elegia ja Lapin kesä. Loirin elämäntyöstä ne ovat vain hieno pintaraapaisu.
Koko kansan Uuno
Vesa-Matti Loiri oli niin suuri taiteilija, ettei hänen tarvinnut piitata siitä, leimaisiko Uuno Turhapuron rooli hänet pelleksi, jonka muita töitä ei enää voisi ottaa vakavasti. Kävikin toisin päin: Uuno muuttui hahmoksi, joka on otettava todesta. Turhapuron perheestä ja Uunon kaveripiiristä kehkeytyi joukkio, josta tuli vuosikymmeniksi osa suomalaisten arkea.
Hämmentävä on havainto, että Loirin kuoleman myötä Turhapuro-elokuvien näkyvin näyttelijäkaarti on jo poissa. Poissa ovat niin Spede Pasanen ja Ere Kokkonen kuin Simo Salminen, Olavi Ahonen, Marita Nordberg, Tapio Hämäläinen ja Marjatta Raita. Elossa on enää Unelma Säleikkö, vuorineuvos Tuuran sihteeri ja ohessa myös Uunon touhuilujen selvittelijä. Häntä näytteli Elli Castrén.
Kun puhutaan Loirista, on Koikkalaisen mielestä pakko mainita myös Turun Kaupunginteatterin legendaarinen Seitsemän veljestä. Loiri oli siinä jykevä Tuomas. 1970-luvulla täydet salit koonneen, huippunäyttelijöiden roolittaman klassikon ohjasi Kalle Holmberg. Holmberg sai Loirin myös esittämään seppä Ilmaria tv-elokuvasarjaansa Rauta-aika. Käsikirjoituksen siihen teki Paavo Haavikko.
Loirin jättämä perintö
Jos on tarpeen, Vesa-Matti Loirin elämäntyön arvioitkoot viisaammat ja kyvykkäämmät naiset ja miehet. Koikkalaiselle riittävät henkilökohtaiset kokemukset ja tuntemukset – ja ennen kaikkea se, että aina voi halutessaan kaivaa esiin jonkin hänen koskettavimmista esityksistään.
Ne ovat tunnelmallisia ja lohdullisia hetkiä, joita täydentävät omat muistot, nostalgia – ja parit siivut Jaloviinaa. Sitä, jos mitä, ihminen näinä ankeina aikoina tarvitsee.
Postilaatikossa oli muun postin seassa lappunen: Tule meille töihin!
On aikoihin eletty. Onko ollut arvostetumpaa ammattia kuin postiljooni? Nyt etsitään heitäkin kaikin keinoin, kohta varmaan jo kissojen ja koirienkin kera.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!