Vyyhti on levällään – ”Onko tärkein eli ehdoton turvallisuus kaikessa kiireessä unohdettu?”

”Digitalisaation ihanuutta on vouhkattu koko koronapandemian ajan. Kuka voi sanoa, ettei huomenna tapahdu taas jotain vastaavaa”, Koikkalainen pohtii.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

”Digitalisaation ihanuutta on vouhkattu koko koronapandemian ajan. Kuka voi sanoa, ettei huomenna tapahdu taas jotain vastaavaa”, Koikkalainen pohtii.
Teksti: Koikkalainen

Vilkaisu ikkunasta ulos mustaan sateentuhjuun ei sitä paljasta, mutta huonot ovat merkit. Käykö niin kuin viime ”talvenakin”? Onko edessä taas neljän kuukauden mittainen marraskuu? Ei voi muuta kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa, että Herra meitä piruparkoja auttakoon.

Vyyhti on levällään – tehtyä ei saa tekemättömäksi

Koronavirus on koetellut suomalaisiakin jo niin paljon, että muuta ei sen päälle olisi enää haluttu. Ja se tapahtui: psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurron jälkeen internettiin lävähtivät jopa tuhansien suomalaisten arkaluontoiset potilastiedot. Kuten ymmärtää saattaa, vuodettu tieto on sellaista, jonka kukaan ei halua leviävän yhdellekään sivulliselle.

Vyyhti on nyt levällään. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja syyllisten löytäminen on hyvin vaikeaa ellei täysin mahdotonta. Vahinko on jo tapahtunut, tuska ja kalvava epätietoisuus musertanut monet muutoinkin suurissa vaikeuksissa olleet ihmiset.

Kokonaan toinen kysymys on, onko tällaisten tietomurtojen estämiseksi tehty kaikki mahdollinen? Kuka voi sanoa, ettei huomenna tapahdu taas jotain vastaavaa? Digitalisaation ihanuutta on vouhkattu koko koronapandemian ajan. Onko tärkein eli ehdoton turvallisuus kaikessa kiireessä unohdettu?

Viikonloppu meni kellonviisareita talviaikaan siirrellessä. Työläin oli Hilda-tädiltä peritty vanha Junghans-seinäkello. Kävi hyvin aamujumpasta, kun Koikkalainen siirsi viisaria puoli tuntia kerrallaan, odotti lyönnit ja jatkoi oikeaan aikaan saakka. Toisinkin sen voisi tehdä, mutta Koikkalainen haluaa kunnioittaa vanhaa perinnettä. Junghans lyö taas ajallaan.

Alkaako neljän kuukauden marraskuu?

Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä osoitettiin taas mieltä presidentti Aljaksandr Lukashenkoa vastaan. Poliisit mätkivät pampuilla joukkoa, jonka suuruudeksi arvioitiin jopa yli 100 000 ihmistä. Ehkä Lukashenko katseli mielenosoittajia verhojen raosta eliittikaupunginosansa luksusasunnossa ja laskeskeli, että satatuhatta on väärässä – ja yksi oikeassa.

Kuinka kauan pamput pysyvät poliisien käsissä? Tuleeko päivä, että yksi jos toinenkin poliisi rupeaa miettimään työnsä mielekkyyttä ja oikeutusta. Onko jotain vikaa järjestelmässä, jossa kansalainen toista kansalaista lyö?

Väkivalta kuvottaa Koikkalaista. Valko-Venäjän johtajuuteen liittyy toinenkin, vähäpätöiseltä vaikuttava, mutta silti iso ammatillinen ongelma. Voiko maata johtaa ihminen, jonka nimenkin kirjoittamisesta on ainakin kolme kilpailevaa versiota. Tätä on ollut Suomessa viimeiset 26 vuotta. Se on tasan sama aika kuin Neuvostoaikojen kolhoosinjohtaja Lukashenko on ollut vallassa Valko-Venäjällä.

Maapallo on jo niin asuttu, että minnekään ei pääse pakoon. Minna Pyykkö haastatteli luonto-ohjelmassaan hämähäkkitutkijaa, jonka nimeä Koikkalainen ei valitettavasti muista. Menee ihminen minne tahansa – Antarktista ehkä lukuunottamatta – metrin päässä on vähintään yksi hämähäkki. Iso tai pieni.

Sinä et sitä näe. Se näkee sinut.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

X