Ystävä vai vihollinen? Mari Pantsar muistuttaa: ”Luonto tuottaa kaiken tarvitsemamme”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Mari Pantsar on Sitran johtaja ja dosentti.
Mari Pantsar on Sitran johtaja ja dosentti. © Tommi Tuomi / Otavamedia
”On tahtokysymys, haluammeko nähdä luonnon kumppaninamme, sillä tiedämme, miten voisimme elää rinta rinnan, sovussa.”

Kun mitättömän pieni koronavirus pysäytti ihmistoiminnan halki maailman, luonto palasi kaupunkeihin. Se ei kuitenkaan ottanut ihmisen valtaamia alueita kokonaan takaisin, vaan ihmisen ylivalta jatkuu. Samalla riskinä on, että ylimielinen käytöksemme kostautuu.

Mitä siis on tapahtunut?

Pandemian myötä betoniviidakoissa on kuulunut linnunlaulu. Peurat, kalkkunat ja pesukarhut ovat vaellelleet kaupunkien katuja. Ne ovat ruokaa etsiessään katsastaneet, miten luomakunnan kruunu useimmiten elää.

Viime vuosikymmenten aikana ihminen on erkaantunut kauemmaksi muusta luonnosta. Suhteen väljeneminen näkyy myös allergioiden ja muiden sairauksien yleistymisenä.

Johtavat tutkijat näkevät koronaviruksenkin juurisyyn olevan, että ihminen ei enää koe olevansa osa luontoa. Olemme valjastaneet luonnon palvelemaan omia tarkoitusperiämme, unelmoineet loputtomasta talouskasvusta, suuremmasta palkasta, ostaneet kertakäyttömuotia ja tavaroita, joita emme edes tarvitse.

Kestämätön tehomaatalous, uusiutumattomien luonnonvarojen ylikulutus, tropiikin metsien hävittäminen, villieläintorit ja rakennetun ympäristön laajentaminen ovat kääntymässä itseämme vastaan.

Ihminen on tehokkaasti jyrännyt muun eliökunnan sivurooliin. Suurista nisäkkäistä, joihin lasketaan kaninkokoiset ja sitä suuremmat, maapallolla on eniten ihmisiä: 7.8 miljardia. Ihmisten kesyttämiä kotieläimiä, kuten vuohia, lehmiä, sikoja, kissoja ja lampaita, on yhteensä hieman yli kuusi miljardia.

Villieläimistä top-10 listalle mahtuvat vain kanit, joita on alle miljardi.

Samaiset tutkijat ovat varoittaneet, että koronapandemia on vasta alkusoitto, el­lemme muuta käyttäytymistämme. Tulossa olisi useampia, rajumpia, pitempikestoisia tauteja.

”Luonto on ystävämme, jos varjelemme sitä”

Ylikulutuksen keskellä tuppaa unohtumaan elintärkeä asia. Luonto on ystävämme, jos varjelemme sitä. Mutta jos kohtelemme sitä huonosti, saamme siitä vihollisen. Luonto tuottaa kaiken tarvitsemamme: ruoan, terveyttä, puhtaan ilman ja puhtaan veden.

On tahtokysymys, haluammeko nähdä luonnon kumppaninamme, sillä tiedämme, miten voisimme elää rinta rinnan, sovussa. Meidän tulisi luopua ylikulutuksesta ja hankkia vastuullisesti tuotettuja tuotteita. Meidän on luotava pelisäännöt sille, että kauppaketjut tarjoavat niitä meille. Uuden ostamisen sijaan voisimme korjata vanhaa ja jakaa tuotteita keskenämme kiertotalouden mukaisesti.

Valtioiden tulee lisätä suojelualueita. Toisaalta koko maailmaa ei voi suojella, ja siksi teollisuudelta tulee vaatia luonnon monimuotoisuutta tukevia toimia.

Kun jopa pienen pieni, lepakoille harmiton koronavirus sai ihmiskunnan polvilleen, on vakavasti mietittävä suhdettamme luontoon.

Luonnonkirjon suojelu on myös ihmisten suojelua.

Lue kaikki Mari Pantsarin kolumnit tästä.

Lue myös: Tutkimus paljasti lojaalisuuden: Pitkäikäiset flamingot ovat ystäviä läpi elämän

Luonto yllättää: Flamingot olivat tutkijoiden seurannassa viisi vuotta

Luonto yllättää: Flamingot olivat tutkijoiden seurannassa viisi vuotta. © Paul Rose/WWT Slimbridge

X