Päästäinen on luomakunnan kruunu
Sunnuntain vastaisena yönä se taas tapahtui. Suomi palasi normaaliaikaan. Aamulla sen näki myös ikkunasta. Likaista lumenrähmää, tihkusadetta taivaalta, alakuloisilla puittenoksilla hitunen mennä viikon ensi lumen valkoista. Luumupuut törröttivät oudon vihreinä. Ne eivät olleet ymmärtäneet pudottaa lehtiään ajallansa.
Sisälläkin puristi. Kurkku oli karhea, nieleminen teki kipeää. Päätä särki, kolotti. Ensi merkit alkavasta poskiontelotulehduksesta olivat selvät.
Kaiken tämän pimeyden päälle joku vielä kouhkaa, että suomalaisten pitäisi suunnata kohti Keski-Eurooppaa, kohti vapaampia tuulia, rennompaa otetta ja sujuvampaa yhdessäoloa runsaitten keskustelujen kera. Revipä tästä maisemasta ja näistä mielentiloista edes pienet ainekset tämän uuden ihmisen ylösrakennukseen. Koikkalainen ei ainakaan niitä keksi, ei, vaikka kuinka pinnistäisi.
Suomi on Suomi, satavuotiaanakin.
Valoa pimeyteen tuo pieni suippokuonoinen nisäkäs, päästäinen. Se on viisas eläin, paljon viisaampi kuin luomakunnan kruunu, kännykkää pläräävä Adidas-housuinen ja hupparitakkinen ihminen. Näyttöjä on. Tuore Suomen Kuvalehti kirjoitti Tiede-palstallaan havainnosta, jonka mukaan päästäinen rutistaa kallonsa talveksi niin, että se on jopa viidenneksen kesäpäätä pienempi.
Ajatus kiehtoo. Kestäisikö tämän kaiken alakulon paremmin, kun ihmisenkään pää ei painaisi talvella niin paljon eikä pipokaan puristaisi niin pahasti? No, oli niin tai näin, Koikkalaisen kunnioitus tätä pientä pitkäkärsää viiksivallua kohti nousi huomattavasti. Päästäinen on todella osannut sopeutua Suomen oloihin.
Päästäisellä ei kavennu talveksi vain pää. Myös sen selkäranka typistyy ja monen muun elimen massa pienenee huomattavasti. Aivoista hupenee tutkimusten mukaan 20–30 prosenttia. Sillä on suuri merkitys, koska aivot kuluttavat paljon etenkin talvisaikaan saatavilla olevaa niukkaa energiaa.
Jotain kutkuttavaa on tässäkin. Voisi jopa laittaa päästäistäkin paremmaksi ja panna aivot talveksi kokonaan narikkaan, eikä kukaan huomaisi mitään.
Päästäisen ulkoinen look muuttuu joka talvi. Päästäinen on kuin lehtipuu, joka osaa ottaa vastaan pitkän talven erinäisin vippaskonstein. Puu pudottaa lehtensä, päästäinen ison osan päästään.
Paljon on ihmisellä siltä opittavaa.
Miten päästäinen tempun tekee? Asiaa jatkotutkii kapitalistinen tiedemies heti sen jälkeen, kun on lopullisesti selvittänyt, onko ihminen hiiltä ja muita aineita ja alkuansa kala niin kuin alikersantti Yrjö Lahtinen ainakin Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa väitti. Aku Louhimiehen Tuntemattomasta ei ole tietoa, kun Koikkalainen ei ole sitä vielä nähnyt.
Mutta katsotaan ja kiinnostuneena odotetaan. Perästä kuuluu, sanoi putkimies.
Lopuksi opettava tarina pikku Rainerista. Hänellä on ykköstyypin diabetes, isän puolelta periytyvä. Kerran Rainer, 5, oli saunassa äidinäitinsä kanssa. Hänen hämmästyksensä oli suuri.
”Onpa sinulla, mamma, iso takapuoli.”
”Voi Rainer kulta. Kaikilla mamman suvun naisilla on iso pylly ja paksut reidet. Niin se vaan on. Ne ovat sukuominaisuuksia.”
Pikkuvanha Rainer pohdiskeli hetken asiaa.
”Meidän suvussa taas on diabetesta”, hän sitten sanoi ja jatkoi mietteissään: ”Kyllä minusta diabetes tuntuu sittenkin paremmalta vaihtoehdolta.”