”Kristus nousi kuolleista!” – Riitta Uosukaista lohduttaa pääsiäistropari, kun rakkain virvottava on poissa
”Tänä pääsiäisenä polku vie hautausmaalle. Rakkain virvottava on poissa”, Vivan kolumnisti Riitta Uosukainen kirjoittaa.
Valtioneuvos Riitta Uosukainen on Vivan kolumnisti. Hän toimi 20 vuotta kansanedustajana ja ministerinä. Uosukainen oli ensimmäinen nainen, joka valittiin eduskunnan puhemieheksi. Hän johti puhetta yhdeksillä valtiopäivillä.
Pääsiäisaika on minulle mieluisin juhla-aika. Se alkaa palmusunnuntaista, jolloin haimme hyvissä ajoin pajunoksia ja koristelimme ne virpomavitsoiksi. Palmusunnuntaina sitten virvoimme ennen muuta perheen ja lähisukulaisten kesken: ”Virvon, varvon, vitsaksilla, tuoreeks, terveeks tulevaks vuuveks! Siulle vitsa, miulle palkka!”
Palkkaa odotimme pääsiäisaamuun asti. Lapsuudenkodissani kukko muni pikkusiskolle isän harmaaseen lammashattuun, minä kaappasin isän kultalammashatun. Palkkana saattoi olla suklaamunia tai muita makeisia, joskus jokin pikkulahja.
Moni läheinen on jo siirtynyt enkelten virvottavaksi, mutta traditio on säilynyt.
Palmusunnuntai oli kyläilypäivä
Takavuosien vieraskirjamme kertoo, miten Rautionkylän lapset tulivat monilukuisesti virpomaan. He kirjoittivat nimensä vieraskirjaan. Annoimme palkan heti käytännön syistä. Lapset kasvoivat, käsialat ja piirrokset muuttuivat. Nyt vuorossa ovat jo varhaisimpien virpojien lapset.
Palmusunnuntaista tuli meille kyläilypäivä. Vanhemmat, rakkaat uskolliset ystävämme, seurasivat lasten mukana. Usein he olivat saaneet auttaa hienojen palmukoristeiden värkkäämisessä. Minulla on tallella useita vitsavuosikertoja.
Nämä suomalaiset ”palmut” eroavat niistä, joilla osoitettiin kunnioitusta Jeesuksen ratsastaessa aasilla Jerusalemiin suureen draamaan. Historian tärkein pääsiäisateria nautitaan. Jeesus kavalletaan ja annetaan vainoajien käsiin. Jeesus kielletään kolmesti. Juudas, petturi, heittää verirahat maahan ja hirttäytyy. Lukuisat vaikuttavat yksityiskohdat ovat piirtyneet mieleeni.
Jeesus ystävineen vetäytyy Getsemane-nimiselle maatilalle. Hän ottaa mukaan kolme lähintä opetuslastaan, Pietarin ja Sebedeuksen pojat, mutta vetäytyy heidänkin luotaan yksinäisyyteen rukoilemaan. Palatessaan heidän luokseen hän löytää heidät nukkumasta.
”Te ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani.”
Saman hän joutui toteamaan kolmesti. Tässä on yksinäisyyden evankeliumi.
”Kristus nousi kuolleista”
Ennen vanhaan pitkänäperjantaina Suomessa oli syvästi hiljaista. Ei kyläilty, ei leikitty, ei oltu ulkona. Ristiinnaulitseminen ja hautaaminen vaikuttivat vahvasti.
Mutta kun kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista, oli pääsiäisilon aika. Mustan värin jälkeen valkoista ja kultaa, maalattuja pääsiäismunia, narsisseja ja liljoja, Bachin musiikkia. Ruokapöydissä oli herkkuja: lammasaterioita, mämmiä, pashaa. Vieno-täti toi Helsingistä aitoja Fazerin marsipaanimakeisia. Niukkojen pula-aikojen jälkeen vietimme pienetkin juhlat iloiten.
Parasta olivat kohtaamiset. Helsinkiin, Kymenlaaksoon, Vuoksenlaaksoon evakkoon muuttaneet pääsivät yhteen Immolan-mummolaan vaikka vähin erin. Elämä jatkui.
Tänäkin vuonna virpojia tulee ovelleni, vaikkei entisiä määriä. Kotikadullamme kävelee paljon hienojen koirien taluttajia – mutta vain yhdet, omenanvihreät lastenvaunut ovat liikkeellä.
Tänä pääsiäisenä polku vie hautausmaalle. Rakkain virvottava on poissa.
Miten lohduttaakaan pääsiäistropari:
”Kristus nousi kuolleista.
Kuolemalla kuoleman voitti.
Ja haudassa oleville elämän antoi.”
Kolumni julkaistu ensi kerran Viva-lehden numerossa 3/2022.
Lue kaikki tästä Riitta Uosukaisen kolumnit!
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti