Riitta Uosukainen pitää arvossaan 80-vuotista ikäänsä: ”Haluan tehdä elämästäni juuri vaihtele­vien voimieni mukaisen”

”En hyväksy, jos joku yrittää sanoa, ettei jokin toiminta tai vaatetus sovi kahdeksankymppiselle”, Vivan kolumnisti Riitta Uosukainen sanoo.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Valtioneuvos Riitta Uosukainen on Vivan kolumnisti. Hän toimi 20 vuotta kansanedustajana ja ministerinä. Uosukainen oli ensimmäinen nainen, joka valittiin eduskunnan puhemieheksi. Hän johti puhetta yhdeksillä valtiopäivillä.

”En hyväksy, jos joku yrittää sanoa, ettei jokin toiminta tai vaatetus sovi kahdeksankymppiselle", Vivan kolumnisti Riitta Uosukainen sanoo.
Teksti: Riitta Väisänen

Kun mieli on kehoa nuorempi, olo paranee. Näin Helsingin Sanomat otsikoi taannoin. Jutun pohjana olevat suomalaistutkimukset kertoivat, että 44 prosenttia kuusikymppisistä koki itsensä 40–55-vuotiaiksi ja noin 10 prosenttia alle nelikymppisiksi.

Lapset, teinit ja murrosikäiset näkevät itsensä ikävuosiaan vanhempina: lapset noin kolme vuotta oikeaa ikäänsä vanhempina, murrosikäiset keskimäärin 1,7 vuotta vanhempina. Keikaus toisin päin tapahtuu noin 25-vuotiaina. Silloin vanhuus lakkaa kiehtomasta.

Artikkelia seurasi itsetutkistelu. Miten minä olen kokenut ikäni?

Olisi eduksi, jos pitäisin itseäni ­ikääni nuorempana. Se merkitsisi, että olisin terveempi ja tyytyväisempi elämääni, ystävyysverkko olisi laajempi, aivotkin näyttäisivät nuoremmilta.

Siitä on näyttöä, että tällaiset ihmiset elävät kauemmin. Sitä vastoin itsensä ikäänsä vanhemmiksi tuntevat saavat osakseen päinvastaista: he näkevät itsensä kielteisessä valossa.

”Kaikissa vaiheissa olen ollut tyytyväinen ikääni”

Entäpä oma laitani? Olen tässä suhteessa tylsä tyyppi. Kaikissa vaiheissa olen ollut tyytyväinen ikääni ja ottanut sen mahdollisuuksista kaiken irti. Olin eloisa ja villi lapsi: luin, leikin ja johdattelin nuorempiani, koska kukaan lähipiirin lapsista ei ollut vuosikertaa 1942.

Kasvoin varsin pian vastuulliseksi teiniksi, toimin teinikunnassa, ohjasin tyttöjä jumpassa, urheilin ja voimistelin.

En ollut iällisesti itseni ulkopuolinen ­rakastumisen ja avioliiton vaiheessakaan. Ainut on kerta, jolloin ikäni on ääneen lausuttu: vuonna 1974 minut leimattiin vanhaksi ensisynnyttäjäksi 32-vuotiaana.

Riitta Uosukainen: ”Nyt 80-vuotiaana pidän ikääni arvossa”

Arviot ovat nykyään toiset.

Oman elämäni virstanpylväät eivät ole numeraalisia vaan toiminnallisia.

Minusta tuli kansanedustaja 41-vuotiaana, vietin 50-vuotispäivääni opetus- ja tiedeministerinä ja 60-vuotispäivääni eduskunnan puhemiehenä. Siirryin ”reserviin” 63-vuotiaana. Sain vielä elää tuota monipuolista reserviläiselämää pitkälti toistakymmentä vuotta, mieheni sairastumiseen asti.

Nyt 80-vuotiaana pidän ikääni arvossa. Haluan tehdä elämästäni juuri vaihtele­vien voimieni mukaisen. En hyväksy, jos joku yrittää sanoa, ettei jokin toiminta tai vaatetus sovi kahdeksankymppiselle.

Sukeudun taas keväällä Jukka Rintalan Karjalan marjoihin, niin kuin olen tehnyt vuodesta 1991: vastuullista, värikästä, ilahduttavaa.

Elämäni on enemmän identiteettiä kuin ikävuosilukuja. Olin huvittunut, kun sanaristikossa luki ”Riitta Uosukainen”. Ratkaisu oli Imatratar.

Vahvan hetken koin Saksassa. Sain korkean saksalaisen kunniamerkin, ja parlamentin puhemies Rita Süssmuth lausui: ”Sie sind eine grosse Europäerin” (Olette suuri eurooppalainen nainen).

Minun elämäni on kulkenut identiteettini varassa, palvellen Imatraa, Karjalaa ja Suomea, mutta tietoisesti myös Eurooppaa.

Kolumni julkaistu ensi kerran Viva-lehden numerossa 2/2022.

Lue kaikki tästä Riitta Uosukaisen kolumnit!

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X