Joulu ilman Topia – Riitta Uosukainen viettää juhlaa siskonsa kanssa: ”Laulu kaikuu, vaikka miestemme vahvat äänet eivät soi enää maan päällä”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Riitta Uosukainen kokee. että Muistojen bulevardi on hänelle tärkeä.
Valtioneuvos Riitta Uosukainen on Vivan kolumnisti. Hän toimi 20 vuotta kansanedustajana ja ministerinä. Uosukainen oli ensimmäinen nainen, joka valittiin eduskunnan puhemieheksi. Hän johti puhetta yhdeksillä valtiopäivillä. © Otavamedia
”Laulu kaikuu, vaikka miestemme vahvat äänet eivät soi enää maan päällä”, Riitta Uosukainen kertoo. Hän viettää ensimmäistä jouluaan ilman Topia siskonsa kanssa.

Alkutalven juhlakalenterini on avautunut. Ensimmäisenä oli ”svenska dagen”, Kustaa II Aadolfin ja ennen muuta lapsenlapseni Alexanderin kolmas syntymäpäivä.

Seuraavaksi lippu liehahti isänpäivänä. Minulla oli ihana isä, ja pojallani on yhtäläinen onni.

Lapsen oikeuksien päivänä ajatus maailman lapsista koskettaa. Muutama kolikko Lääkärit yli rajojen -järjestön tai Unicefin kautta ei paljon auta tuhansiin nälkäkuolemiin.

Kiitollisuus isänmaasta nousee suurimmilleen itsenäisyyspäivänä. Itsenäisyys ei tullut ilmaiseksi.

Monista upeista lauluista suomalaiset saivat voimaa kamppailuun. Miehelleni ja minulle tärkeä oli Jean Sibeliuksen säveltämä ja Paavo Cajanderin sanoittama Isänmaalle, jota lauloimme kovaa ja korkealta.

”Niin aina olkohon Suomenmaass’,

ain’ uljuutt’, uskollisuutta!

Kun vaara uhkaa, ne luokohot taas

vapautta ja valoa uutta!

Tää maa ei koskaan sortua saa,

eläköön tämä muistojen, toivojen maa,

eläköön, kauan eläköön Suomi!”

Tänä vuonna Suomen lipun nostaminen salkoon herkistää tavallistakin enemmän, koska mieleen nousevat kuvat Ukrainasta, viimeksi Hersonista. Riemuiten mutta pelokkaina Ukrainan liput nostetaan kaupungeissa, joista on tuhottu vesi, sähkö, rakennuksia. ”Slava, Ukraini!”

Kaikkien joulu ei ole runsautta

Marsalkka Mannerheim oli kirjoittanut tärkeässä päiväkäskyssä kauniilla käsialalla erikseen sanat ”hem, tro, fosterland” (koti, usko, isänmaa).

Uskon asia nousee mieleeni adventista alkaen. Hoosianna raikuu Suomen kirkoissa. Joulunaika on kuin hengellinen tähtitarha. ”Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella.”

Millaisin miettein maailman markkinat joulun ottavat vastaan? Kun mainoksia katselee, tuntuu kuin ei olisi puutetta mistään. ”Joulusyö, juhlasyö!” ”Elämä on ruokaa!”

Joululaulu sentään muistuttaa: ”Suun ruoka, juoma, meno muu, laps hankeen hukkuu, unhoittuu.”

Suomessa on joulunkin aikaan ruokakassi- ja kassajonoja, joissa pohditaan ruoan hinnan 16 prosentin nousua. Vesilaskut, sähkölaskut, hoitolaskut ja muut tuntuvat konkreettisesti. Harva voi sanoa olevansa huoleton.

Joululaulu kaikuu yhä

Minulla on ensimmäinen joulu mieheni poismenon jälkeen. Sisareni puoliso kuoli viisi vuotta sitten.

Pikkusiskon kanssa kokoilemme perheemme joulutraditioita. Joulupuuro syödään joulurauhan julistamisen jälkeen. Hänen sienisalaattinsa ja rosollinsa ja minun lasimestarin sillini ja puhemiehen kakkuni ainakin kuulunevat asiaan. Laulu kaikuu aivan varmasti, vaikka miestemme vahvat äänet eivät soi enää maan päällä.

Haudoilla käynti on pitkä perinne; Karhumäen hautausmaa on meille tärkeä, sinne on haudattu omaa sukua ja miestemme sukua. Siellä on oleva oma hautanikin.

Kappelissa on hartaushetkiä. Sanoma välittyy:

Kristus syntynyt on! ”Puer natus in Betlehem.”

Lue kaikki Riitta Uosukaisen kolumnit tästä!

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 12/22.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X