Riitta Uosukainen: ”Jos vallankäytössä tärkeintä ei ole osaaminen, vaan ulkonäkö ja hurjat selfiemäärät ja massojen huudattaminen, olemme hukassa”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Riitta Uosukainen kokee. että Muistojen bulevardi on hänelle tärkeä.
Valtioneuvos Riitta Uosukainen on Vivan kolumnisti. Hän toimi 20 vuotta kansanedustajana ja ministerinä. Uosukainen oli ensimmäinen nainen, joka valittiin eduskunnan puhemieheksi. Hän johti puhetta yhdeksillä valtiopäivillä. © Otavamedia
Rohkea sielu voi pyrkiä vertailemaan omaa elonpiiriään mediamaailman virtausten kanssa. "Boomerin päiväkirjassa ei tyydytä realistiseen, omasta itsestä nousevaan havainnointiin. Media asettaa koko ajan enemmän agendat", Riitta Uosukainen kirjoittaa.

Ensimmäinen päiväkirjani alkoi 18.6.1949. Täytin seitsemän vuotta.

Sisareltani Maijalta kysyin, miten aloittaisin. ”Tänään oli hauska päivä.”

Noudatin neuvoa, ja aloitus oli sama 8.4.1952 asti.

Tekstini on horjuvaa. Aapiskukkokirjaimet kuitenkin toimivat. Koulu alkaa, ja 7. lokakuuta kirjoitan: ”Tänään oli lupa koulusta ja se on ikävää, sillä minä pidän koulusta.”

Tammikuun 19. päivä ilmoitan: ”Minä osaan lukea suoraan.” Se onkin ilmeistä, koska olen jo kirjoittanut pitkään.

Kiusaamistakin on: ”Korhonen seuraili minua mutta Maija antoi hatkat.” Kippurakärkisistä saappaistakin kiusataan.

Koulu, perhe ja kaverit täyttävät päivät. Leikitään ja uidaan. Matka Kymiin, Kotkaan ja Helsinkiin on kohokohta. ”Minulle ostetaan Kirkkonummen kansallispuku ja uusi hattu. Suurkirkko on hyvin kaunis.”

Lukeminen korostuu kahdeksanvuotiaalle. ”Luin koko päivän, että sain kirjan loppuun. Sen nimi on Helmin ja Heikin ihmeelliset seikkailut. Se on Jännittävä Kirja. Mutta Orjakaravaani oli kuitenkin jännittävämpi.”

Kolmannella luokalla keskiarvo nousee 8,6:sta 9,2:een.

Sota ja evakkovuodet ovat hyvin lähellä, mutta niistä ei päiväkirja kerro mitään. Eletään eteenpäin.

Sama Vuoksi virtaa.

Some-kirjoitusten aika

Ensimmäinen päiväkirjani oli täynnä objektiivisia ja tarkkoja havaintoja omasta elämästä. Entäpä 80-vuotiaana?

Boomerin päiväkirjassa ei tyydytä realistiseen, omasta itsestä nousevaan havainnointiin. Media asettaa koko ajan enemmän agendat. Somestakin vapaa boomer saa ryöpyn materiaalia, joka on syöksynyt somesta harkitusti tai harkitsematta välittäjän kautta. Siinä näkyvät toimittajan tausta, koulutus, arvomaailma. Omat kokemukset ja ajatukset haaltuvat.

Vahvemmat ja räikeämmät ainekset saavat voiton. Ainekset toistavat voimistuen itseään, aikakaus-, sanoma- ja iltapäivälehdet televisiosta puhumattakaan tarttuvat valmiiksi katettuihin tarjottimiin. Niistä aineksista voi rohkea sielu pyrkiä objektiivisuuteen ja vertailemaan omaa elonpii­riään mediamaailman virtausten kanssa. Se vaatii vahva arvopohjaa ja rohkeutta ottaa vastuu.

Vaatii lähilukua, kun samat viestijät ammentavat somesta. Ei siinä ennätä tarkistaa.

Feminismi, sukupuolittuneisuus, uushenkisyys, noituus, sannamarinit, suolistosairaudet, ahdistus, yksinäisyys, työuupumus, lihavuus – kaikki teemat vyöryvät muodikkaasti eri alustoilta.

Ei saa sanoa tyttöä tytöksi, poikaa pojaksi, isää isäksi, äitiä äidiksi – uuskielellä peitetään selvät käsitteet. Tietysti on tehtävä oikeutta myös muunsukupuolisille, niin kuin kaikille ihmisille, mutta lapsia ei saa hämmentää omassa itsessään.

Jos vallankäytössä tärkeintä ei ole osaaminen, vaan ulkonäkö ja hurjat selfiemäärät ja massojen huudattaminen, olemme hukassa.

Relata refero. Mika Waltarin Sinuhessa kirjoitetaan:

”Silloin ymmärsin, että kansan suurin riemu on saada huutaa yhdessä eikä ole paljon väliä sillä, minkä vuoksi huudetaan, vaan huutaessaan muiden mukana jokainen tuntee itsensä väkeväksi ja asian, jonka vuoksi huutaa, ainoaksi oikeaksi asiaksi.”

Lue kaikki Riitta Uosukaisen kolumnit tästä!

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 9/22.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X