Onnellisuus tarkoittaa hyviä kokemuksia – Sanna Hellström pohtii: ”Pitävätkö eläimet meidän niille valitsemasta elämästä?”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori. © Tommi Tuomi / Otavamedia
”Onnellisuus ei ole vain sitä, että eläin ei kärsi nälkää, janoa, kylmää tai sairautta. Onnellisuus on sitä, että on hyviä kokemuksia”, kirjoittaa Seuran kolumnisti, Korkeasaaren eläintarhan johtaja ja eläinlääkäri Sanna Hellström.

Minulla on kotona kissa, joka on aina sisällä ja koira, joka pääsee pissalle vain silloin kun se viedään ulos. Toistaiseksi ulos pissaaminen on vasta tavoitteena ja pentu pissaa lattialle, jos ulkoiluväli on liian pitkä.

Rajoitamme lemmikkiemme vapauksia monin eri tavoin. Rajoitamme niiden liikkumista, valitsemme niille seuran ja tarjoamme tekemistä oman mielemme mukaan.

Meillä on eläimiä, koska pidämme niistä, mutta pitävätkö eläimet meidän niille valitsemasta elämästä?

Vein kissani kesällä saareen ja ajattelin, että se pääsee seikkailulle. Kissa kauhistui villiä luontoa ja vietti kolme päivää piilossa mökin alla ja luulin kadottaneeni sen lopullisesti. Se vaikutti selvästi helpottuneelta, kun tuli löydetyksi ja pääsi takaisin kaupunkiin turvalliseen kerrostaloasuntoon. Ilmeisesti kissani ei kaipaa elämäänsä muutoksia ja haluaa tarkkailla maailmaa vain omalta parvekkeelta.

Koira suostuu mukaan tekemisiini, kuten katuja kävelemään tai kauppareissulle.

Toteutuuko eläinten hyvinvointi vankeudessa?

Eläintarhan eläimistä kannetaan usein huolta. Niiden rajatusta tilasta tai luonnottomasta elämästä. Luonnossa eläimelle on lajinmukaista tekemistä, mutta ei pelkkää onnea ja autuutta. Petoeläimen on kiva saalistaa, mutta saaliin ei ole kiva paeta tai päätyä kitaan.

Sairauksiin ei saa hoitoa ja välillä on nälkä.

Jotkut asiat ovat ihmisen hoidossa paremmin, mutta lajinmukaisten tarpeiden täyttyminen voi olla hankalaa. Eläinten hyvinvointi vankeudessakaan ei ole mahdotonta, jos asioita ratkotaan eläimen kannalta ja mietitään, mitä kukin laji ja yksilö haluaa.

Tiikerit haluavat kiertää reviiriään ja haistella. Eläintarhassa tiikeri haistelee mielellään vaikka hajuvesiä ja mausteita.

Apinoista on mukava käyttää käsiään ja etsiä ruokaa. Niille paistetaan popcornia, jota ne saavat etsiä pahvilaatikoista ja heinien seasta. Merikotkalla on tarhassaan puu, koska se haluaa nähdä kauas ja ”saalistaa” ruokansa yläilmoista.

Tuotanto on huono mittari hyvinvoinnille

Tuotantoeläimen hyvinvoinnin mittarina pidetään usein tuottavuutta eli iso tuotanto tarkoittaisi onnellista eläintä. Kana kuitenkin munii häkissä, vaikka se samalla nokkisi lajitovereitaan, sika lisääntyy, vaikka se stereotyyppisesti nuolisi porsitushäkissä kaltereita ja lehmää voi lypsää, vaikka se seisoisi parressa sorkat hoitamatta. Kana haluaa hiekkakylpeä, sika rakentaa pesän ja lehmä märehtiä laitumella.

Eläimiä tutkitaan ja ymmärrämme koko ajan paremmin, mistä eläinten hyvinvointi koostuu. Onnellisuus ei ole vain sitä, että eläin ei kärsi nälkää, janoa, kylmää tai sairautta. Onnellisuus on sitä, että on hyviä kokemuksia.

Kun menen illalla nukkumaan, kissa käpertyy pääni viereen tyynylle kehräämään ja koira tulee kylkeä vasten, painaa pään rinnalleni ja huokaisee.

Kyllä ne silloin vaikuttavat varsin onnellisilta. Vai olenko vain minä onnellinen siitä, että ne ovat vierelläni?

Lue kaikki Sanna Hellström kolumnit tästä.

X