Kannattaako lajinsa viimeisiä suojella? Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström: ”Kaikki kuolemassa olevat lajit häviävät meidän ihmisten takia”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Saimaannorppa herättää suomalaisissa tunteita.
Suru-uutinen Topias-norpan kuolemasta sai aikaan surunvalittelujen vyöryn sosiaalisessa mediassa. © Annika Sorjonen (2020) Korkeasaari Zoo
"Lajeja pitäisi suojella siinä vaiheessa, kun niitä on vielä tuhansia tai kymmeniä tuhansia", kirjoittaa Seuran kolumnisti, Korkeasaaren eläintarhan johtaja ja eläinlääkäri Sanna Hellström.

Kalifornianlahdella elää maailman pienin pyöriäinen, kalifornianpyöriäinen. Lajinsa viimeisiä on lahdella ja koko maailmassa ehkä 20 yksilöä.

Kalifornianlahti on täynnä hylättyjä verkkoja, eikä niitä saada poistettua pyöriäisen kannalta tarpeeksi nopeasti, joten pyöriäisellä ei ole luonnossa elinmahdollisuuksia.

Viimeisenä keinona lajin pelastamiseksi pyöriäisiä yritettiin pyydystää lahdesta altaisiin.

Altaat rakennettiin ja pyöriäisiä etsittiin lahdelta koulutettujen delfiinien avulla.

Ensimmäinen kiinni saatu pyöriäinen menehtyi heti ja toinen reagoi altaassa niin voimakkaasti, että se oli pakko vapauttaa. Kalifornianpyöriäinen tulee kuolemaan sukupuuttoon.

Uhanalaiset lintulajit Brasiliassa

Atlantin rannikon sademetsässä Brasiliassa on 120 uhanalaista lintulajia. Yksi niistä on alagosinmuuranen, joita on jäljellä enää 12 pesivää paria.

Kiireellisenä suojelutoimena paikallinen Parque das Avesin eläintarha osti metsän, joka on linnun viimeinen elinalue ja suojeli alueen hakkuilta. Elinalueen suojelun lisäksi lintuja otetaan eläintarhaan kasvamaan ja lisääntymään.

Osa lintujen munista kerätään tarhaan haudottavaksi ja osa jätetään lintujen itsensä huomaan. Näin yritetään säilyttää laji, joka on äärimmäisen lähellä sukupuuttoa.

Saimaannorppia enää noin 400

Saimaannorppia on jäljellä noin 400. Yksi niistä tuotiin kesällä Korkeasaareen hoitoon. Piitsniemen Topiakseksi ristitty norppa oli ilmeisesti jäänyt kiinni verkkoihin, saanut vaurioita ja oli tulleessaan laiha ja heikkokuntoinen. Kuuttien hoitaminen ei ole helppoa ja suuri osa niistä menehtyy hoidosta huolimatta, mutta tämä norppayksilö toipui hyvin.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa hoidon tarkoituksena on, että eläimet palaavat takaisin luontoon ja näin ajateltiin Topiaksellekin käyvän.

Viranomaisilta ei kuitenkaan tullut lupaa palauttaa Topiasta, koska pelättiin mahdollisuutta, että sen mukana Saimaalle voisi kulkeutua norpille vaarallisia tauteja.

Topias-norppa sai luvan jäädä Korkeasaareen ja se muutti väliaikaisesti juuri korjattuun saukko-altaaseen. Topiakselle suunniteltiin uusia omia tiloja, mutta se kuoli yllättäen.

Kannattaako lajinsa viimeisiä suojella?

Lajinsa viimeisten suojeleminen on todella kallista, hyvin vaikeaa ja onnistumisen mahdollisuudet ovat huonot. Kannattaako tällaista tehdä?

Minusta kannattaa, sillä jokainen laji on korvaamattoman arvokas ja kaikki kuolemassa olevat lajit häviävät meidän ihmisten takia. Onko tämä viimeisten yksilöiden suojelu parasta mahdollista lajien suojelua?

Ei ole. Lajeja pitäisi suojella siinä vaiheessa, kun niitä on vielä tuhansia tai kymmeniä tuhansia. Silloin suojelutoimet todennäköisesti myös onnistuisivat.

Olemme tilanteessa, jossa useita lajeja on enää satoja tai kymmeniä.

Meidän täytyy yrittää pelastaa nämä lajinsa viimeiset ja samaan aikaan huolehtia lajeista, jotka toistaiseksi ovat elinvoimaisia. Saimaannorpalla on vielä toivoa.

Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.

Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Lue myös muita Sanna Hellströmin kolumneja.

X