Kun kaksi koiraa keväällä kuoli, Sanna Hellström ryhtyi etsimään uutta perheenjäsentä: ”Nettikauppa tuntuu epämääräiseltä tavalta”
”Ihmiset innostuivat hankkimaan koiria koronan aikaan ja koirat menevät kuin kuumille kiville”, kirjoittaa Seuran kolumnisti, Korkeasaaren eläintarhan johtaja ja eläinlääkäri Sanna Hellström.
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.
Keväällä meiltä kuoli kaksi koiraa kahden viikon välein. Jäljelle jäi joukon vanhin, joka ei sekään enää ole reipas lenkkikaveri. Nyt koiramäärä väheni liian nopeasti ja ryhdyimme selaamaan koirakirjoja ja myynti-ilmoituksia.
Aikaisemmat koirat ovat olleet minun valitsemaani rotua, villakoiria. Nyt oli tarkoitus löytää koko perhettä miellyttävä rotu. Minulle sopisi pienehkö, karvaamaton ja helposti koulutettava seurakoira. Poikieni mielestä paras olisi bernhardilainen, rottweiler tai husky.
Yhtä mieltä olimme siitä, että rodun pitäisi olla mahdollisimman terve ja siten kaikki lyttynaamat oli poissuljettu.
Sen sijaan poikien suunnitelma aktiivisen ja ison koiran kouluttamisesta ja ulkoiluttamisesta tuntui epärealistiselta.
Olin itse aikanaan valinnut parhaan tietoni mukaan terveen rodun, mutta koirani olivatkin kaikki sairaita.
Olen alkanut miettiä, että kaikki rotukoirat ovat enemmän tai vähemmän sairaita.
Rodut on kasattu pienestä määrästä koiria ja niitä jalostetaan rodun sisällä. Ehkä sata vuotta sisäsiittoisuutta on pilannut ne kaikki. Jalostukseen ei edes käytetä koko populaatiota, vaan ainoastaan ulkomuodoltaan kauneimmat.
Rotujen risteyttäminen tuntuu olevan mahdoton ajatus kasvattajille.
Ehkä valintamme voisi olla sekarotuinen keskikokoinen koira. Ihmiset innostuivat hankkimaan koiria koronan aikaan ja koirat menevät kuin kuumille kiville.
”Myyjä halusi varausmaksun, enkä koskaan kuullut hänestä”
Löysimme yhden kiinnostavan pentueen, mutta myyjä halusi varausmaksun, enkä koskaan kuulut hänestä, kun ilmoitin haluavani nähdä koirat ensin.
Toinen kiinnostava lähetti kolme sivua kysymyksiä koiran tulevasta elämästä kanssamme aina vakuutuksista matkustamiseen ja nukkumapaikkaan.
On hyvä, että myyjä varmistaa, että koirat päätyvät oikealle omistajalle, mutta en kaipaa myyjästä pysyvää kasvatustukea koiralleni.
Nettikauppa tuntuu epämääräiseltä tavalta hankkia koira.
Yksi vaihtoehto voisi olla kodinvaihtaja. Jossain elämäntilanteessa voisin olla valmis ottamaan haasteellisen koiran, joka on vailla kotia, mutta se elämäntilanne ei ole nyt.
Maailmassa on jo miljardi koiraa, joten niitä ei tarvita ainakaan lisää, eikä minun tarvitse lisätä koirien kysyntää omalla hankinnallani.
Niinpä päätin, että meille ei nyt tule uutta koiraa.
Viikko sitten teini otti kädestä kiinni ja sanoi, ettei kukaan enää tule hänen viereensä nukkumaan, kun vanha Bessy-koirakin nukkuu aina mun vieressä ja totesi surumielisesti, että nyt olisi aika hankkia uusi koira.
Koira jättää aukon, jota on hankala paikata muulla kuin uudella koiralla.
Lue kaikki Sanna Hellström kolumnit tästä.