Hyvän huomioiminen kannattaa – Sanna Hellström koulututsmetodista: ”Eläimen ei koskaan tarvitse pelätä virheitä ja ihminen on sille aina mukavaa seuraa”
”Eläin ei tee tahallaan väärin, joten sen näkövinkkelistä se saa välillä toiminnastaan kiitosta ja välillä rangaistuksen”, kirjoittaa Seuran kolumnisti, Korkeasaaren eläintarhan johtaja ja eläinlääkäri Sanna Hellström.
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.
Pari kuukautta sitten kirjoitin tälle palstalle vakaasta päätöksestäni, että meille ei tule uutta koiraa. Päätökseni ei pitänyt.
Nyt kotonamme vipeltää pieni leijonanmetsästäjä, kymmenviikkoinen rhodesiankoira.
Se ei edes ole pieni ja helposti koulutettava seurakoira, jollaista ajattelin etäisesti jonkinlaisena mahdollisena vaihtoehtona. Olen erittäin iloinen, että pyörsin päätökseni.
Jokainen koira on syytä kouluttaa, mutta 50-kiloiseksi kasvavan uroksen kanssa täytyy tähdätä täsmällisin keinoin kivaan koirakansalaiseen.
Yli kymmenen vuotta kiskomista remmissä, rähjäämistä ja taistelua hoitotoimenpiteitä vastaan ei olisi kivaa elämää koiralle, eikä sen perheelle.
Olenkin kerrannut koirankoulutusoppeja ja aloittanut pentukoulun, taas.
”Palkitaan oikeasta tekemisestä ja jätetään väärät asiat huomiotta”
Nykyoppien mukaan koira kasvatetaan positiivisella vahvistamisella. Tämä tarkoittaa, että palkitaan oikeasta tekemisestä ja jätetään väärät asiat huomiotta. Näin koira oppii mitä sen kannattaa tehdä ja tekee asioita iloisesti ja innokkaasti.
Samalla metodilla koulutetaan myös Korkeasaaren eläimet. Niille opetetaan eläintarhaelämää helpottavia taitoja: ne oppivat menemään kuljetuslaatikkoon, ojentamaan tassun lääkepistosta varten ja siirtymään paikasta toiseen.
Moni asia hoituu eläimen ja hoitajan kannalta mukavasti ja ilman pelkoa tai kipua.
Koulutus on myös kivaa puuhaa eläimille. Tiikerille tai kamelille on turha yrittää opettaa mitään väkisin, joten kaiken koulutuksen on oltava kivaa ja mistään ei koskaan saa seurata rangaistusta.
Eläimen voi opettaa myös rankaisemalla, mutta silloin se oppii ainoastaan välttämään kipua tai muuta ikävyyttä. Tästä seuraa, että eläin on koko ajan varuillaan, koska se oppinut, että ihminen on arvaamaton.
Eläin ei tee tahallaan väärin, joten sen näkövinkkelistä se saa välillä toiminnastaan kiitosta ja välillä rangaistuksen.
Uskallus yrittää uutta vähenee, koska ennakolta ei voi tietää mitä tekemisestä seuraa. Rankaisemalla virheistä, eläin oppii mitä ei saa tehdä, mutta se ei välttämättä ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Lisäksi menetetään luottamus ja tekemisen ilo.
Hyvän huomioiminen on paras menetelmä
Hyvän huomioiminen toimii kaikilla eläimillä parhaana koulutusmenetelmänä. Tällä tavalla eläimen ei koskaan tarvitse pelätä virheitä ja ihminen on sille aina mukavaa seuraa.
Se uskaltaa kokeilla innokkaasti uusia juttuja ja käyttää aivojaan pulmien ratkaisuun miettiessään mistä toimesta voisi saada palkkion.
Ihminen on yksi eläin muiden joukossa. Meidän kannattaa kiinnittää huomio onnistuneisiin suorituksiin ja palkita niistä, koska meidänkin pitäisi saada olla kekseliäitä ja uteliaita, eikä pelätä virheitä.
Kun ihminen saa osakseen hyvää hän luottaa kanssakulkijoihin ja uskaltaa olla hyvä muille.
Lue kaikki Sanna Hellström kolumnit tästä.