Keväällä korona toi arkeen kurjuutta mutta myös ihmeellisyyttä – Sanna Hellström: ”Nyt toisen aallon partaalla korona vain kyllästyttää”

”Jokaisen tämänkin syksyn päivän saa elää, eikä jatkuvasti voi olla huolissaan”, kirjoittaa Seuran kolumnisti, Korkeasaaren eläintarhan johtaja ja eläinlääkäri Sanna Hellström.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.

”Jokaisen tämänkin syksyn päivän saa elää, eikä jatkuvasti voi olla huolissaan”, kirjoittaa Seuran kolumnisti, Korkeasaaren eläintarhan johtaja ja eläinlääkäri Sanna Hellström.
Teksti: Sanna Hellström

Olen osallistunut syksyn aikana kolmeen kansainväliseen eläintarha-alan kongressiin (Amerikan, Euroopan ja maailman) sekä yhteen lajien suojelun kongressiin eli tuijottanut niska kenossa läppärin näyttöä.

Sisältö kokouksissa on kiinnostavaa ja hyödyllistä, tekniikka toimii kohtuullisen hyvin ja etänä on järjestetty jopa työpajaosuuksia.

Tämän syksyn kokoukset olivat niin tiiviiseen tahtiin, että matkustaminen niihin olisi tarkoittanut monen viikon yhtämittaista reissua.

Amerikan järjestön kokoukseen en voisi edes osallistua, jollei se olisi virtuaalinen. Monta lentokilometriä ja hotelliyötä säästyi. Aika paljon plussaa.

Silti kaipaan ihmisten tapaamista. Kongresseissa on virtuaalisia illanviettoja, mutta koko päivän ruutua tuijotettua ei enää tee ­mieli jatkaa samaa.

Tuttuja ihmisiä on hauska tavata edes ruudun välityksellä, mutta uusiin ei siellä oikein tutustu.

Kun ihmiset on oppinut tuntemaan, asioiden hoitaminen etänäkin on varsin sujuvaa, mutta silti kommunikaatiosta häviää sävyjä, jotka eivät ole merkityksettömiä.

Eläintarhassa arki rullaa

Korkeasaaressa työskentelemme ryhmiin jakautuneina. Kesällä näimme pienissä kokouksissa, mutta nyt kokoustamme jälleen koneen äärellä.

Meillä suuri osa työstä on pakko tehdä paikan päällä ja olemme sentään melkein kaikki työpaikalla.

Emme kuitenkaan kokoonnu yhteiselle aamukahville tai pilatekseen, ei ole koko saaren koulutustilaisuuksia eikä henkilöstötreffejä. Tänä aikana meille on rekrytoitu uusia ihmisiä ja vanhoja lähtenyt eläkkeelle.

Harmittaa, ettei voi kunnolla toivottaa tervetulleeksi eikä hyvästellä.

Ihmeellinen korona

Myönnän hieman nauttivani poikkeus­tilanteista. Kun talvimyrsky on niin voimakas, että kehotetaan pysymään kotona tai kun sähköt katkeavat ja täytyy pärjätä kynttilän valossa, tilanteessa on jotain jännää.

Myös keväällä koronan saapumisessa oli tämä jännittävä osansa. Ihmeellinen tapahtuma, jollaista ei elinaikanani ole ollut ja tilanne muuttui päivittäin. Kaikessa kurjuudessa oli myös ihmeellisyyttä. Nyt toisen aallon partaalla korona vain kyllästyttää.

Koko elämää ei voi kuitenkaan pysäyttää edes keskellä pandemiaa. Vaikka erikseen joutuu miettimään jokaisen tilaisuuden ja tapaamisen, mitä voi järjestää ja mihin osallistua, joihinkin sentään valitsen osallistua ja joskus tapaan ihmisiä oikeasti.

Olen karsinut monta sisätiloissa ja ryhmässä tapahtuvaa asiaa ja vähentänyt sosiaalisia kontakteja, mutta en ihan jokaista sentään.

Elämä jatkuu koronasta huolimatta. Nyt istun ystäväni olohuoneessa ja ihmettelen pientä uutta ihmistä. Viikon vanha vauva tuhisee laatikossaan ja minä koitan olla avuksi äidille.

Kaikki asiat eivät voi odottaa, että korona menee pois, eikä kaiken kuulukaan odottaa. Jokaisen tämänkin syksyn päivän saa elää, eikä jatkuvasti voi olla huolissaan.

Lue kaikki Sanna Hellström kolumnit tästä.

Lue myös: Miten karanteeni ja eristys lasketaan? Näin tulee toimia, kun korona kiertää perheessä – Katso esimerkkilaskelma

Korona ja karanteeni, nainen ikkunalla maski päällä

Karanteeni ja eristys voivat koetella kärsivällisyyttä, mutta ne auttavat estämään koronan leviämistä. © iStock

X