Sanna Hellström muistuttaa ajasta, jolloin porsaanleike oli juhlaherkku: ”Lihaa syötiin 1970-luvulla melkein puolet vähemmän kuin nyt”

Jaa artikkeli
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Lihankulutus on ylenpalttista ja kestämätöntä. Lihaa syödään niin paljon, että ennen vaivanneen proteiinipulan sijaan kansanterveydelliseksi ongelmaksi koituvat kovien rasvojen tukkimat verisuonet.

Isoäidilläni oli maitotila. Lapsena­ ­vietin aikaa navetassa ja tutustuin lehmien­ ruokintaan ja sukutauluihin.

Muistan mummon lypsystä karheat ­kädet ja ensimmäisen lypsykoneen saapumisen kuuden lehmän navettaan.

Minulle oli selvää, että navetasta haettiin lehmänmaito ja lopulta eläimet teurastettiin ja ne päätyivät lautaselle. Navetassa elelivät myös kanat, joilta saatiin munat ruokapöytään.

Tuolloin lihaa ei syöty joka päivä, vaan porsaanleike oli erityinen juhlapäivän herkku. Lihaa syötiin 1970-luvulla melkein puolet vähemmän kuin nyt, mutta kasvissyöntiä pidettiin kummallisena.

Nyt kasvissyönti on tavallista, mutta lihankulutus ­on kaksinkertaistunut.

Lihan ihmeellinen paljous

Me syömme liikaa lihaa. Määrä on liiallinen terveyden, luonnon ja eläinten kannalta.

Sata vuotta sitten Suomessa syötiin lähinnä viljaa ja perunoita ja ravinnossa saattoi hyvinkin olla pulaa proteiinista ja muustakin tarpeellisesta. Tänä päivänä proteiinimäärät ylittävät välttämättömyyden ja lihankulutus on kääntynyt terveyshaitaksi.

Tuotantoeläimiä on valtavasti ja ruuan tuottaminen niille vie hirvittävän paljon maa-alaa.

Maailman ruokapelloista yli 80 prosenttia on varattu tuotantoeläinten ruokkimiseen ja villieläinten osuus maalla asuvista nisäkkäistä on vain muutaman prosentin.

Sademetsiä raivataan eläinten rehun kasvatukseen ja samalla tuhotaan monien eläinlajien elinympäristöt. Suomessakin 70 prosenttia viljellystä maa-alasta käytetään eläinten rehujen tuottamiseen.

Eläin ei tietenkään ole pelkkä rehunkuluttaja, hiilidioksidipäästöjen tuottaja ja proteiininlähde. Jokainen eläin on tunteva yksilö.

Jostain syystä hyväksymme nautojen kiinnittämisen parteen, sikojen elämän ritilälattialla ja broilereiden kasvatuksen täydessä hallissa.

Jokainen liha-ateria on ollut elävä eläin, monen elämä on ollut lyhyt ja kurja. Koska­ lihaa syödään näin paljon, sen tuotantokin on teollista ja tehokasta.

Vähemmällä kulutuksella voisimme päästä tuotantoon, jossa lihan ei tarvitsisi olla ensisijaisesti halpaa, vaan se voisi olla myös eettisesti kestävää.

Esimerkillinen Helsinki

Helsingin kaupunki ilmoitti marraskuussa luopuvansa omissa tilaisuuksissaan liharuuan tarjoilusta. Päätös herätti aikamoisen tunnekuohun, mutta faktojen valossa kaupunki teki täysin oikean ratkaisun.

Meidän on syytä edetä kohti vähälihaisempaa maailmaa ja näiden tilaisuuksien tarjoilu ei muodosta kenellekään kovin suurta osaa ruokavaliosta.

Suurin osa suomalaisista ei syö ikinä Helsingin kaupungin järjestämissä tilaisuuksissa, joten kenenkään valinnanvapautta ei ole loukattu.

Uskon, että Helsinki oli päätöksessään edelläkävijä.

Kun omat lapseni ovat viisikymppisiä, he varmaankin pohtivat, kuinka­ ihmeellisen paljon heidän lapsuudessaan syötiin lihaa.

Lue kaikki Sanna Hellströmin kolumnit tästä!

X