Koronarajoituksia vain lisätään – Sanna Hellström: ”Olen iloinen, että en keväällä 2020 tiennyt, kuinka pitkään pandemia jatkuu”

Rajoituksia, etätöitä, peruuntuneita suunnitelmia. Kaksi vuotta olemme eläneet leipää leipovassa, kontakteja välttävässä yhteiskunnassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.

Rajoituksia, etätöitä, peruuntuneita suunnitelmia. Kaksi vuotta olemme eläneet leipää leipovassa, kontakteja välttävässä yhteiskunnassa.
Teksti: Sanna Hellström

Kaksi vuotta sitten Suomessa todettiin ensimmäinen koronatartunta ja parin kuukauden kuluttua maahan julistettiin poikkeusolot ja koronarajoituksia.

Yhtäkkiä iso osa arkisista asioista ­peruuntui, ihmisiä siirtyi etätöihin ja suunnitelmat menivät uusiksi.

Korkeasaarikin sulki porttinsa. Istuin puolet työpäivistä kotona koneen ääressä ja seurasin koronatartuntoja ja hallituksen tiedotustilaisuuksia.

Pandemia oli vakava, mutta samaan ­aikaan tilanne oli myös jännittävä. Suo­nissa kihelmöi ja tunsi elävänsä poikkeuksellisia aikoja.

Aalto toisensa jälkeen

Ensimmäisenä pandemiakeväänä siivottiin varastoja ja leivottiin hapanjuurileipää, opeteltiin pikavauhtia videoneuvottelut, vaihdettiin sisätreenit ulkona reippailuun ja netissä hupailtiin karanteenilla.

Silloin tuntui, että pari kuukautta sulkua on pitkä aika. Oletettiin, että kesä veisi viruksen mennessään.

Nyt on menossa pandemian neljäs tai viides aalto, riippuen laskentatavasta.

Tapausmäärät ovat ennätyksellisiä ja töissä tiukennettiin jälleen kerran koronarajoituksia.

Tässä ei ole enää mitään jännittävää, vaan tuntuu pelkästään tylsältä, että taas on pakko perua suunnitelmia ja jäädä osittain etätöihin.

Minulla ei ole mitään ­hätää, joten tilanteesta ­valittaminenkaan ei tunnu oikeutetulta.

Olen kuitenkin iloinen, että en keväällä 2020 tiennyt, kuinka pitkään tämä jatkuu. Uudet aallot on helpompi jaksaa, kun ne tosiaan aina ovat uusia.

Tulevaisuutta on hankala ennustaa, eikä moni osunut oikeaan pandemian suhteen keväällä kaksi vuotta sitten. Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuutemme näyttää.

Tämä pandemia on keskuudessamme, eikä sitä saa peruttua. Mutta kaikki edessä oleva ei ole väistämätöntä kohtaloa, vaan oma toimintamme vaikuttaa siihen, mitä edestämme löydämme.

Ihmisten valinnat luonnon, ­kulutuksen ja eläinten hyväksikäytön suhteen vai­kuttavat siihen, millaisessa maailmassa elämme.

Olisiko jotain ollut tehtävissä?

Joulun aikaan moni on katsonut elokuvan Don’t look up. Siinä maapallon elämää uhkaa asteroidi, josta tutkijat yrittävät varoittaa.

Varoitukset jäävät julkkisuutisten ­varjoon ja päättäjät ovat haluttomia tekemään ratkaisuja.

Lopulta harvojen halu rikastua vie voiton maailman pelastamiselta.

Tutkijat ovat varoittaneet pandemiasta jo vuosia. En tiedä olisiko tämän koronan voinut estää.

Jälkiviisaana moni on takuulla sitä mieltä, että olisi ainakin kannattanut yrittää.

Tätä ei saa pois, mutta toivottavasti viisastutaan edes vähäsen. Kun tutkijat sanovat, että toimintamme uhkaa koko maapallon elämää, silloin kannattaa kuunnella.

Lue kaikki Sanna Hellströmin kolumnit tästä!

X