Sanna Hellström uskoo huomiseen: ”Toivottavasti rakentamamme tulevaisuus on sellainen, jossa tärkeää ei ole enemmän materian haaliminen”

Maailma on muuttunut käsittämättömän paljon viimeisen 50 vuoden aikana. Miltä tulevaisuus mahtaa näyttää?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.

Maailma on muuttunut käsittämättömän paljon viimeisen 50 vuoden aikana. Miltä tulevaisuus mahtaa näyttää?
Teksti: Sanna Hellström

Pikkutyttönä vein mummon kanssa maitokärryllä maitotonkat maitolaiturille. Mummon kädet olivat karheat, koska lehmät oli lypsetty käsin.

Muistan kun lypsykone ja tilasäiliö saapuivat navettaan. Navetassa oli kuusi lypsävää ja sitten nekin lähtivät.

Saman mummon luona katsoin ensimmäistä kertaa mainostelevision uutisia, ja se oli ihmeellistä. Olin tottunut kahteen kanavaan ja yksiin uutisiin. En tosin niihinkään ihan pienenä, koska meille tuli mustavalkoinen telkkari vasta kun olin viiden vanha.

Piirrettyjä tuli kerran viikossa, ja muistan kun näin niitä ensimmäisen kerran värillisenä.

Kyläkauppaan tai kirkolle

Ensimmäinen ulkomaanmatkani oli Italiaan, kun olin 11-vuotias. Samainen reissu oli myös mummoni ensimmäinen ulkomaanmatka. Luulen, että se oli jonkin matkatoimiston pakettimatka. Ainakin söimme kaikki ateriat hotellin ravintolassa.

Muistan myös mummon ensimmäisen auton. Tai ei se ollut mummon auto, vaan ukon. Mummolla ei ollut ajokorttia, mutta ukolla oli Saab 99. Kun ukko kuoli, niin mummo kulki jälleen pyörällä kyläkauppaan tai bussilla kirkolle. Nyt ei ole enää kyläkauppaa eikä bussivuoroja.

Lapsena pidettiin yhteyttä kavereihin käymällä kotiovella tai soitettiin perheen lankapuhelimeen. Vielä opiskeluaikanakin täytyi pitää kiinni sovituista tapaamisajoista, koska kaupungilla odottavalle ystävälle ei saanut viestittyä, että on myöhässä.

Tulevaisuus näyttää synkältä

Maailma on muuttunut käsittämättömän paljon tämän puolen vuosisadan aikana, jonka itse olen elänyt. Mielikuvitukseni ei riitä keksimään, mitä kaikkea tapahtuu tulevan 50 vuoden aikana.

Juuri nyt tulevaisuus näyttää monin tavoin synkältä. Kun pandemia on kenties loppumassa, niin Euroopassa alkoi sota. Ihmiskunta vaikuttaa riitelevältä ja epätasa-arvoiselta. Ilmastonmuutos ja luontokato näyttävät vääjäämättömiltä, ja toimet niiden torjumiseksi vähäpätöisiltä.

Ihminen on kuitenkin lajina valtavan kekseliäs ja hyvin sopeutuvainen. Aivan varmasti tehdään monenlaisia uusia keksintöjä, jotka parantavat elämää.

Kunpa olisimme erityisen kekseliäitä sellaisella tavalla, että emme enää lisäisi luonnonvarojen- ja energiankulutusta. Jospa keksisimme parantaa elämää jotenkin muuten kuin materialla ja jakaisimme varallisuutta tasaisemmin kaikille.

Materiaa vai hyvinvointia?

Minua ilahduttavat suuresti uudet ihmeelliset keksinnöt, kuten söpöt pikkurobotit, jotka kuljettavat itsenäisesti tavaraa kaupasta kotiin.

En tiedä, onko niiden kokonaisvaikutus luonnolle positiivinen, mutta ainakin ne osoittavat, että entiset scifi-asiat muuttuvat todeksi ja tavaroiden kuljettamiseen ei välttämättä tarvitse omaa autoa.

Toivottavasti rakentamamme tulevaisuus on sellainen, jossa tärkeää ei ole enemmän materian haaliminen, vaan keksimme jotain muuta hyvinvointia lisäävä ja luontoa säästävää.

Onhan sen pakko olla mahdollista, kun yhden ihmisen elinaikana keksitään näin paljon uutta.

Lue kaikki Sanna Hellströmin kolumnit tästä!

X