Voiko puhumalla pelastaa maailman? Sanna Hellström: ”Kongressit ovat hyödyllisiä, kunhan niiden jälkeen päästään sanoista tekoihin”

Sanna Hellström pohtii kolumnissaan, käytämmekö liikaa aikaa kongresseihin ja seminaareihin. Tarvitaanko niitä konkreettisten toimien avuksi, mikäli haluamme todella pysäyttää luontokadon?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.

Sanna Hellström pohtii kolumnissaan, käytämmekö liikaa aikaa kongresseihin ja seminaareihin. Tarvitaanko niitä konkreettisten toimien avuksi, mikäli haluamme todella pysäyttää luontokadon?
Teksti: Sanna Hellström

Istuin viime viikon maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) kongressissa koneeni ääressä tuhansien muiden etäosallistujien kanssa.

Kokous oli hybridimallia ja paikan päällä Marseillessakin oli tuhansia ihmisiä.

Viikkoon sisältyi lukuisia alustuksia ja paneelikeskusteluja monista näkökulmista. Luontopohjaiset ratkaisut, lajien vihreä lista, alkuperäiskansojen oikeudet, nuorten ratkaisut kestävään kehitykseen, uuden teknologian tuomat mahdollisuudet, talouden irtikytkentä ja lukuisia muita.

Kokousta käytiin kahdeksalla kanavalla aamusta iltaan.

Etänä en aina pysynyt perässä, missä mitäkin tapahtuu ja millä linkillä pääsee streamiin ja millä myös keskustemaan.

Osallistujien päivityksissä näin lukuisia tuttuja ihmisiä ja suojelutoiminnasta tunnettuja nimiä.

Viikon lopulla tuli haikeus, kun Ranskassa ihmiset tapasivat toisiaan ja minä vain tuijotin ruutua.

Puheet vievät jonkin matka

Suhtaudun ristiriitaisin tuntein jättikokouksiin. Mieleeni on jäänyt erään eläintarhakongressin puheenvuoro.

Eläintarhan johtaja totesi siinä, että me ihmiskuntana käytämme liikaa aikaa kokouksissa, seminaareissa ja kongresseissa ja liian vähän luontoa suojellen.

Luonnonsuojelualueita kyllä perustetaan, mutta iso osa niistä on vartioimatta ja niillä hakataan puita, raivataan peltoja ja salametsästetään.

Lajien suojelu on riistakameroiden asentamista, kenttätutkimusta, paikallisen väestön mukaan ottamista, uhanlaisten lajien kasvattamista ja suojelusuunnitelmien laadintaa. Suojelu on konkreettista työtä, ei juhlapuheita ja julistuksia.

Kongressiviikon aikana kuitenkin opin vaikka mitä ja sain ideoita omaan työhön. Paikallaolijat tapasivat toisiaan ja oppivat vielä enemmän.

Varmasti siellä luotiin uusia tuttavuuksia­ ja keskustelemalla kasvatettiin ymmärrystä ihmisten välillä.

Ilman keskustelua on mahdotonta ­saada aikaan yhteisiä tavoitteita, jotka muuttuvat päätöksiksi, lainsäädännöksi tai ­toiminnaksi.

Sanoista tekoihin

Yksinkin puurtamalla voi tehdä­ ­jotain. Joskus paljonkin, kuten esimerkiksi­ Jane Goodall tutkiessaan ­simpansseja ja sitten kertoessaan niistä maailmalle.

Nykyisin hänkin osallistuu pääasiassa kokouksiin, pelastaakseen simpanssit ja koko elonkirjon.

Ihminen kykenee luomaan isompia sosiaalisia verkostoja­, kuin mikään muu eläinlaji. Tämän ansiosta olemme onnistuneet valloittamaan kaikki maailman kolkat ja raivanneet tieltämme paljon muita lajeja.

Saman sosiaalisen älykkyyden ansiosta­ voimme myös pelastaa maailman luonto­kadolta.

Tarvitsemme yhteistyötä ja yhteisiä päämääriä ja siksi toistemme ­tapaaminen ja keskustelu­ on oleellista. Kongressit ovat hyödyllisiä, kunhan niiden jälkeen päästään sanoista tekoihin.

Lue kaikki Sanna Hellströmin kolumnit tästä.

X