Tyylituomari: Anja Snellman – kaipaako kirjailija tyyliterapiaa?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Tyylituomarin mukaan liituraita tekee Anja Snellmaninsta uskottavan aikuisen naisen. Kuva: Suvi Laine/Skoy.

Lätisijöiden ja löpisijöiden joukkoon mahtui myös vangitsevia puhujia – ja Anja Snellman. Hänellä on voimaa pysäyttää ohikulkija pelkällä kulmakarvan kohotuksella, puheesta puhumattakaan. Snellmanilla on hieno ääni ja tärkeää tai ainakin jotain sanottavaa. Hän ei todellakaan ole paperinmakuinen jutustelija, vaan kirjallisuuspiirien kestotähti, joka on pitänyt itsensä pinnalla jo 30 vuotta.

Ja taas hän on ajankohtainen – myös muilla kuin kirjallisilla ansioilla.

Snellman on toki kirjoittanut jälleen uuden teoksen –lähipiiristä kohteena on tällä kertaa sisar – mutta opiskellut myös melkein valmiiksi lyhytterapeutiksi. Siinäpä vasta oivallinen kakkosammatti naiselle, joka teksteissäänkin monitoroi ihmismielen syvyyksiä ja kaikuluotaa käytöskuvioidemme kiemuroita.

Terapiassa juokseminen on nyt muotia, mutta olisiko terapeuttista pohtia myös, mitä muoti paljastaa tulevasta terapeutista?

* * *

Anja Snellman on sanonut, että kirjailijan täytyy työssään koko ajan kirkastaa ja kiteyttää. Pitäisikö samaa toivoa myös hänen pukeutumiseltaan? Kaipaako kirjailija tyyliterapiaa?

Ei missään nimessä.

Snellmanin pukeutuminen on boheemia, luovaa, poukkoilevaa, kimpoilevaa, kipuilevaa, sekavaa, rönsyilevää ja rimpuilevaa.

Vaatekaappianalyysin perusteella hänen vartalossaan on hämmentävän ja kiinnostavan monta persoonaa.

Hetkittäin Anja Snellman on kuin vanhushippi, joka jäi jumiin Intian Goaan kauan sitten.

Siihen viittaisivat ruskettunut iho ja pikkutyttömäiset letit, sekä Snellmanin ajoittain suosimat eksoottiset tunikat.

Sitten on Anja, joka olisi kotonaan Firenzen tai Marrakechin nahkakojuilla. Sillä Anjalla on tapana luoda nahkansa ostamalla aina vain uudenvärisiä nahkatakkeja, joiden laatua tai leikkausta ei tule tarkastella suurennuslasilla.

Yksi Anja on kuin nuorisokerhon ohjaaja. Se Snellman suosii farkkutakkeja, neulenuttuja sekä pioneerityylisiä huiveja.

Kiehtovin Anja on kuin kansainvälinen kaunotar. Sen naisen suuret silmät eivät ole kuivat rusinat vaan täyteläiset taatelit. Se nainen kuvataan kirjojen kansiin tukka rennosti föönattuna ja asut hänen omiin väreihinsä sopivina. Silloin yllä ei ole punaista tai kirkasta oranssia – Snellmanin voimavärejä – sillä vasta lämpimät sävyt saavat kirjailijan todella hehkumaan. Sille naiselle ammattimeikkaajat ovat myös juuri oikealla tavalla ylirajanneet kapean ylähuulen ja korostaneet kauniisti kaartuvat kulmat. Se nainen on mehukas kuin moussaka.

* * *

Nuorena aloittelevana kirjailijana Snellmanilla oli lähes vyötärölle ulottuva tukka ja mahtava tyyli. Huivi harteilla, pomppa yllä ja otsahiukset silmissä.

Ennen ensimmäisen romaaninsa ilmestymistä Anja avautui julkisuudessa suhteestaan ulkonäköön. Suhde oli ilmeisen vaikea. Häntä häiritsi, kun tuon ajan missit antoivat lehdissä mannermaisia meikkausvinkkejä. Aloitteleva kirjailija kysyi, oliko kaunis nuori Suomessa tärkeämpi kuin lahjakas nuori.

Nyt kirjailija on lähes kuusikymppinen, ja on aika vastata nuoren Anjan kysymykseen.

Anja, olit väärässä.

Kuka enää on kiinnostunut kuulemaan, mitä meikkausohjeita antavat tuon ajan missikaunottaret, esimerkiksi Seija Paakkola tai Päivi Uitto?

Sen sijaan me, Suomen kansa, haluamme yhä tietää, mitä sinulla on sanottavana. Ja miltä sinä milloinkin näytät.

Elämässämme säilyy jännitys, kun me, Suomen kansa, emme kykene lainkaan ennustamaan, mitä sisältää seuraava sivusi tai asusi.

[nggallery id=102]

X