Koikkalainen pakinoi, miten uhoa seuraa lässähdys: ”Estä muutokset – perusta työryhmä”

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Teksti:
Koikkalainen

Ihanaa! Joka aamu on armo uus.

Koikkalainen ei ole erityisen uskonnollinen, mutta tuossa sanonnassa on lohdullinen viesti. Sanonnan alkuperästä ei ole tietoa, mutta jäljet ovat ilmeiset.

Radiossa haastateltiin eläkkeelle jäävää arkkipiispa Kari Mäkistä. Vaikutti ihan tolkun mieheltä. Nykypäivinä ei tosin voi enää olla varma, onko tolkun mies yhtä kuin hyvä tai fiksu mies, mutta ainakin Koikkalainen on sitä mieltä, että termi on ehdottomasti positiivinen. Sopii kyllä kutsua tolkun mieheksi.

Vitsejä on varasteltu maailman sivu. Koikkalainenkin tekee sen nyt. Ehkä teko on poikkeuksellisen likainen, kun vitsi varastetaan kirkonmieheltä, mutta todennäköisesti arkkipiispa Mäkinenkin on vain ohjelmassa kertomansa vitsin kierrättäjä.

Suurin piirtein näin vitsi haastattelussa meni.

Jazzmuusikko oli kuollut ja siirtynyt tuonpuoleisiin. Kävi niin mukavasti, että muusikko huomasi heti aluksi olevansa jammailemassa maailman jazzin ykkösnimien seurassa. Homma pelasi, kärkimiehet soittivat, musiikki soi; oli huikeita yksilösuorituksia, oli sujuvaa yhteissoitantaa. Meno oli hurjaa, kaikki viihtyivät.

Muusikko nautti menosta suunnattomasti. Hän ajatteli, että elämä ei taida taivaassa olla yhtään hassumpaa. Soitto vain soi, peli jatkui ja jatkui. Tuntitolkulla, loputtomiin.

Muusikko sanoi vierussoittajalle, että onpa taivaassa mukavaa. Hyvä meininki, mutta ihan kiva olisi pitää joskus taukokin.

Vierustoveri kohautti harteitaan.

”Missä sinä oikein luulet olevasi? Ei tämä ole taivas. Ei täällä ole taukoja.”

Taukoja ei ole Syyrian sodassakaan. Siellä ovat mukana suurin piirtein kaikki suurvallat, siellä kokeillaan kaiken maailman uusia tappokoneita ja opetellaan uusia sodankäyntimenetelmiä. Taivas on mustana savusta, raunioita syntyy ja siviilien kärsimys on loputon. Tätä on jatkunut jo vuositolkulla, eikä ole mitään merkkejä siitä, että tapahtuisi käänne parempaan ja teurastus loppuisi.

Syyriaa ei kukaan kuvittele taivaaksi. Yksikään nouseva sota-aamu ei ole siellä armo uus. Syyria on helvetti jo maan päällä.

Viime päivinä on kovasti kohkattu kansanedustajien sopeutumiseläkkeistä. Nehän ovat niitä, joiden avulla voi halutessaan koplata porsaanreikien kautta itselleen makoisat eläkepäivät jo virkeinä työvuosina. Tehdä töitä, nostaa palkka pääomatuloina ja nauttia kaiken päälle sopeutumiseläkettä.

Muutaman törkeän välistävedon – jääkööt nimet nyt mainitsematta – vuoksi koko järjestelmä on jouduttu kyseenalaistamaan.

Näin se on. Ahneus tuppaa usein menemään järjen edelle.

Alku on lupaava. Epäkohtaan on tartuttu eduskunnan puhemies Paula Risikon johdolla, ja puolueitten edustajatkin ovat ilmoittaneet haluavansa muuttaa järjestelmää. Vanha systeemi on todettu ”anteliaaksi”, epäoikeudenmukaiseksi ja kansalaisten oikeustajua loukkaavaksi.

Nyt pitää olla tarkkana. Verukkeiseen ei pidä enää suostua. Sopeutumiseläkkeet ovat menneen talven lumia. Syöttiläät nuolkoot näppejään.

Valitettavasti se on vain ennenkin nähty. Uhoa seuraa lässähdys. Tässä tapauksessa lässähdyksen nimi on työryhmä.

Jos Risikon johdolla syntyy työryhmä sopeutumiseläkejärjestelmää uusimaan, niin se oli siinä. Lässähdys.

Röyhkimykset – jääkööt nimet edelleenkin mainitsematta – jatkavat vanhaan malliin eikä mikään muutu. Vääryys jatkuu.

X