Kolumni

Pakolainen ylittää jälkensä

Tänä kesänä heitä on mennyt tuonilmaisiin monta.

Opettajia, mentoreita, työtovereita, vanhempia kollegoja. Tuija-Maija Niskanen, Kirsti Simonsuuri, Claes Andersson ja viimeksi Matti Mäkelä.

Kun ajattelen heitä, katson nuoruuteeni, oikeastaan jo lapsuuteen.

Claes Anderssonin toinen runokokoelman Som om i…