Kolumni
Pakolainen ylittää jälkensä
Tänä kesänä heitä on mennyt tuonilmaisiin monta.
Opettajia, mentoreita, työtovereita, vanhempia kollegoja. Tuija-Maija Niskanen, Kirsti Simonsuuri, Claes Andersson ja viimeksi Matti Mäkelä.
Kun ajattelen heitä, katson nuoruuteeni, oikeastaan jo lapsuuteen.
Claes Anderssonin toinen runokokoelman Som om i…