Valokiila
koikkalainen
koikkalainen@otavamedia.fi
Vääjäämättä kallistuu Pohjolan kesä kohti syksyä. Ilma käy koleammaksi, yöt pidemmiksi, mielet haikeammiksi. Kylänraitti hiljenee.
Tämä ei muutu. Jokasyksyiseen tapaan Koikkalainen seurasi lempilintunsa kurkien lentoharjoituksia. Meteli oli hirmuinen, siipien läiske kova. Ilmiselväst…