(Päivitetty: )
Teksti:
Jani Kaaro

Mitä tiedämme happosalpaajien pitkäaikaisvaikutuksista?

Refluksitauti ei ole sitä, että joskus närästää. Se on sitä kun illalla nukkumaan mennessä tuntee, miten ruokatorvessa lainehtii, ja aamulla suu ja kurkku ovat kipeät ja korvissa soi. Jos ulkopuolinen sattumoisin tulisi huoneeseen, hän tuntisi ilmassa lievän oksennuksen hajun.

Refluksitaudin ongelmat eivät rajoitu kipuun ja epämukavaan oloon, vaan pitkäaikainen refluksitauti altistaa niin sanotulle Barrettin ruokatorvelle, mikä voi puolestaan kehittyä ruokatorven syöväksi.

Olen kirjoittanut refluksista (GERD) aiemminkin, ja aion tässä toistaa sen paradoksaalisen asian, mitä sanoin silloin: Refluksitaudin hoidon suurin ongelma on se, että siihen on olemassa niin hyvä hoito. Refluksitaudin tavanomaisin hoito ovat protonipumpun estäjät (PPI-lääkkeet) kuten Losec ja Nexium, jotka ehkäisevät vatsan hapontuotantoa tehokkaasti. Käsittelen tässä kirjoituksessa vain PPI-lääkkeitä, en muita happosalpaajia.

Ensin on mainittava hyvät asiat. PPI-lääkkeet ovat toki erinomainen asia. Ennen kuin nykyinen lääkehoito mullisti refluksitaudin hoidon, sitä hoidettiin kirurgisesti. Vatsaan johtavan vagus-hermon katkaiseminen oli yksi hyvin radikaali tapa lopettaa vatsahappojen tuotanto. Valitettavasti monien potilaiden kohdalla tämä johti vain toisenlaisiin vatsavaivoihin.

Toinen kirurginen tapa on ollut kiristää ruokatorven alasulkijaa tai rakentaa kokonaan uusi, jos sen löysyyttä on epäilty refluksitaudin syyksi. Näiden leikkausten suosio on kuitenkin vähentynyt sen jälkeen kun havaittiin, että alun hyvän hoitovasteen jälkeen monilla oireet palautuivat. Lisäksi tiedetään, että suurella osalla refluksipotilaita alasulkija on aivan yhtä napakka kuin terveillä.

Ne huonot puolet ovat kuitenkin tämän postauksen aihe. PPI-lääkkeiden lyhytaikainen käyttö on varmasti turvallista, mutta koska mitään ei ole tarjota niiden tilalle, ja monilla potilailla refluksi on krooninen, lääkkeitä syödään vuosia, jopa kymmeniä vuosia.

Moni pitkäaikaiskäytön vaara tunnetaan jo hyvin, ja osa niistä mainintaan lääkeselosteessakin. PPI-lääkkeeet esimerkiksi estävät joidenkin vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä. Näitä ravintoaineita ovat terveydelle välttämättömät B12-vitamiini, magnesium ja rauta, jälkimmäisestä tässä ja tässä.

Vatsahappojen yksi tärkeä tehtävä on tappaa ruoan mukana tulleita bakteereja ja muita taudinaiheuttajia. Niinpä PPI-lääkkeiden on havaittu lisäävän myös suolistoinfektioiden riskiä. Lisäksi PPI-lääkkeiden on havaittu vaikuttavan suolistomikrobien koostumukseen.

Millä tavalla PPI-lääkkeet sitten mikrobistoon vaikuttavat? Todennäköisesti protonipumppujen kautta. Suussa, ruokatorvessa ja suolistossa on runsaasti happoa tuottavia bakteereja, joilla on oma protonipumppunsa, ja PPI-lääkkeet salpaavat myös niiden hapontuotantoa.

Viime vuosien yllätyksiä on ollut PPI-lääkkeiden yhteys sairauksiin, joilla ei pitäisi ole mitään tekemistä vatsahappojen kanssa. Saksalaiset tutkijat ovat havainneet yhteyden PPI-lääkkeiden ja kroonisen munuaisten vajaatoiminnan kanssa tässä ja tässä. Toinen yllättävä löydös on ollut PPI-lääkkeiden yhteys Alzheimerin tautiin tässä  ja tässä.

Munuaistutkimuksessa seurattiin yli 10 000 henkilöä parikymmentä vuotta, ja tässä aineistossa PPI:n käyttäjillä oli 20-50 prosenttia suurempi riski sairastua munuaisten vajaatoimintaan kuin lääkkeitä käyttämättömillä. Lisäksi riski lisääntyi annostuksen mukana. Dementiaa tarkastelleessa tutkimuksessa taas PPI:n käyttäjillä oli 44 prosenttia suurempi todennäköisyys sairastua dementiaan kuin ihmisillä, jotka eivät käyttäneet lääkkeitä.

Huomionarvoinen on myös tutkimus, jossa PPI-lääkkeiden havaittiin lisäävän riskiä sydäninfarktiin.

Nämä tutkimukset eivät osoita syy-seuraussuhdetta PPI-lääkkeiden ja edellämainittujen sairauksien välillä, ainoastaan yhteyden. Koska syy-seuraus on kuitenkin mahdollinen, spekuloikaamme hetki, mistä se voisi johtua.

Yksi mahdollisuus tulee verisuonistosta. Verisuonten seinämät pysyvät puhtaina seinämän solujen hapontuotannon ansiosta. Toisin sanoen, epäpuhtaudet viedään solujen lysosomeihin, jotka sisältävät happoa, ja jossa ne liuotetaan olemattomiin samalla tavalla kuin mafia hävitti uhrinsa. Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että PPI -lääkkeet heikensivät verisuonten endoteelisolujen lysosomien hapontuotantoa siinä määrin, etteivät ne kyenneet huolehtimaan verisuonten siivoamisesta optimaalisesti.

Jos tässä prosessissa on ongelmia, ne voivat ilmetä ensin siellä, missä verisuonia on tiheästi, kuten aivoissa ja munaisissa.

Yhteys dementiaan voi tulla toistakin reittiä. Aivoissa puhtaanapitotehtävää hoitavat mikrogliasolut, jotka myös tuhoavat ”roskat” liuottamalla ne lysosomeissa. Yksi roska, jota mikrogliat tällä tavalla hävittävät, on beta-amyloidi, Alzheimerin taudin eräs tunnusmerkki.

PPI-lääkkeiden tiedetään läpäisevän aivo-veriesteen, joten ne voivat mahdollisesti vaikuttaa mikrogliojen lysosomien hapontuotantoon ja siten heikentää niiden toimintaa. PLOS ONEn julkaisemassa tutkimuksessa PPI-lääkkeet lisäsivät beta-amyloidin kerääntymiä Alzheimerin taudin hiirimalleilla. Syytä ei tiedetä, mutta jos mikrogliojen lysosomit eivät siivoa amyloidia pois, silloin amyloidin kertyminen luonnollisesti kiihtyy.

Melkoisen omituinen juttu on sekin, että PPI-lääkkeiden tehosta ruokatorven syövän ehkäisijänä löytyy kovin vähän tutkimuksia. Tuorein tutkimuskin tältä vuodelta osoitti, etteivät PPI-lääkkeet estäneet Barrettin ruokatorven kehittymistä syöväksi. Tämä on järkeenkäypää sen teorian valossa, jonka mukaan Barrettin ruokatorvella on vähemmän tekemistä vatsahappojen ja enemmän sappinesteiden kanssa.  Toisin sanoen, ruokatorveen nousevat sappinesteet olisivat päävastuussa ruokatorven syövässä, eivät vatsahapot. PPI-lääkkeet vaikuttavat vain vatsahappojen tuotantoon eivätkä estä sappinesteiden nousua ruokatorveen.

Jos tämä kaikki kuulostaa pelottavalta, niin tässä kohden on syytä sanoa, että pelko pois. Kuten edellä on sanottu, syy-seuraussuhdetta ei ole osoitettu. Toisekseen se, että PPI-lääkkeet nousevat esiin joidenkin terveysriskien kohdalla ei välttämättä tarkoita, että yhteys liittyisi PPI-lääkkeisin. Yhteys voi tulla jostakin taustalla olevasta tekijästä, kuten refluksitaudista itsestään, mihin lääkkeet on määrätty.

Samalla on kuitenkin sanottava, että koska PPI-lääkkeet nousevat esiin yhä uudestaan ja yhä useampien sairauksien kohdalla, olemme saaneet varoituksen. PPI-lääkkeiden pitkäaikaisvaikutukset voivat olla odottamattomia eikä niitä voi sysätä syrjään tuosta vain. Mutta mitä tehdä, kun sairauden syy on edelleen hämärän peitossa, ja hoito perustuu oireiden lievittämiseen?

Refluksitauti on alue, jolla haluaisin todella nähdä enemmän ponnisteluja ja mielikuvitusta kuin vain PPI-lääkkeiden määräämistä vuodesta toiseen. Jos joku lääkäri tähän vastaa, että kyllähän me kaikkea kokeilemme, voin esitellä heti useammankin refluksipotilaan, jotka eivät ole päässeet tällaisten kokeilujen kohteeksi, vaan elävät PPI-lääkkeiden varassa. Sairauden alkusyy on edelleen hakusessa, ja mielelläni näkisin, että sen selvittämiseksi ponnisteltaisiin enemmän.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Hei,
Olen kärsinyt refluksitaudista noin 30 vuotta. Ja koen itseni lukemattomien gastroskopioiden jälkeen oman tautini ammattilaiseksi. Käytän happosalpaajia asian hoidossa. En joka päivä, mutta useasti 40mgr Somac toimii. Elämäntapavalinnat ovat suuressa osassa taudin oireiden hoidossa. Vältä alkoholia, paistettuja ruokia. Älä päästä ittees ylipainoon, sillä sisäelinrasva tunkee refluksia. Myös stressi vaikuttaa asiaan, eli tasapainoinen ja säännöllinen elämä vaikuttaa asiaan.

Mielenkiintoista taas, Mr. Kaaro. Mihinkähän noista tässä itse pääsee kupsahtamaan. Toive: ei _tässä_-linkkejä, ovat aivan kökkö ja muinainen linkitystapa.

Olen syönyt ppi- lääkkeitä yli 10 vuotta 15mg/päivä. Minulla on pieni palleatyrä, jota ei olla kovin innoissaan leikkaamassa lääkärien taholta. Viime tähystyksessä havaittiin höttömäisiä polyyppeja vatsalaukun yläosassa, jotka mitä luultavimmin johtuvat tuosta lääkkeestä. Lääkärin mukaan ovat vaarattomia ja niistä ei ole koskaan kehittynyt syöpää. Joka tapauksessa jonkin sortin epänormaalia kasvustoa. Jonkun tutkimuksen mukaan myös häviävät jos lääkkeen lopettaa. Ppi -lääkkeen lopettaminen on toki hieman vaikeaa, koska happojen eritys kasvaa normaalia suuremmaksi pariksi viikoksi. Pitelen nyt välillä polyyppien polttelutaukoja ja käytän tarvittaessa happoja laimentavia käsikauppalääkkeitä. Olen lopettanut kahvinjuonnin ja kofeiinin muutenkin, joskus juon kyllä kokista. Jos olen todella tarkkana ravinnon kanssa (ei hapokkaita juomia, kahvia, rasvaa), minulla saattaa olla jopa oireeton tai parin Rennien päivä. Varalta ppit mukana, mutta aion yrittää vähentää niiden käyttöä varmuuden varalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X