Muurahaisten pelastuspartio
Muurahaiset pelastavat toisia muurahaisia siinä missä ihmisetkin toisia ihmisiä.
Olen itsekin todistanut tällaisen näytelmän. Pahaa aavistamaton muurahainen kävelee hiekalla, ja joutuu muurahaisleijonan kuoppaan. Se koettaa ylös, mutta pikkkukivet vierivät jalkojen alla ja muurahainen valuu vastustamattomasti kuopan pohjalle. Kuopan pohjalla hiekasta töröttävät muurahaiskorennon toukan – eli muurahaisleijonan – leuat.
Leuat napsahtavat ja muurahaisleijona alkaa vetämään pyristelevää saalistaan hiekan alle. Mutta sitten tulee apua. Toinen muurahainen samasta koloniasta sattuu samaan kuoppaan ja näkee kaverin pulassa. Se rientää paikalle ja alkaa repiä muurahaista ylöspäin. Alkaa hurja taistelu – kaksi muurahaista vastaan muurahaisleijona. Muurahaiskaverin pyrkimyksistä huolimatta muurahaisleijona voittaa.
Kun toinen muurahainen katoaa hiekan alle, kaverimuurahainen yrittää ylös. Hetken sen ponnisteluja seurattuani autan sen ylös itse. Muurahaisleijona on joka tapauksessa kylläinen, ja näin reipas muurahainen ansaitsee viettää loppupäivänsä vapaudessa.
Kuva: Erik Frank
Megaponera kantaa termiittiä leuoissaan.
Vastaavia muurahaisten pelastusoperaatioita on kuvattu myös tieteellisissä tutkimuksissa. Vuonna 2009 ranskalaiset biologit julkaisivat tutkimuksen, jossa selvitettiin Etelä-Euroopassa elävän Cataglyphis cursor -muurahaisen pelastuskäyttäytymistä. He sitoivat hyvin ohuella nailonlangalla puolittain hiekan alle a) yksilön samasta koloniasta b) yksilön eri koloniasta c) toisen lajin muurahaisen d) muurahaisten saaliseläimen ja e) liikkumattoman yksilön samasta koloniasta.
Tulokset osoittivat, että muurahaiset pelastivat ainoastaan yksilöitä, jotka olivat peräisin samasta pesästä kuin ne itse. Itse pelastuskäyttäytyminen oli melko hämmästyttävää. Hetken tilannetta tarkkailtuaan ne ilmeisesti päättelivät, että pesätoveri oli jäänyt kiinni johonkin, joka oli piilossa hiekan alla. Ne kaivoivat hiekkaa toverinsa ympäriltä kunnes saivat langan näkyviin, ja sitten ne purivat sen poikki.
Tuoreessa Science Advances -lehden numerossa esitellään uusi tutkimus muurahaisten pelastuskäyttäytymisestä. Tutkimuksen kohteena on afrikkalainen muurahainen, Megaponera analis, joka on erikoistunut syömään termiittejä.
Näiden muurahaisten päivä alkaa sillä, että tiedustelijat lähtevät etsimään termiittipesää. Kun ne löytävät sellaisen, ne palaavat omalle pesälleen ja kokoavat suuren sotajoukon. Siihen kuuluu suuria yksilöitä, jotka repivät termiittipesät auki, ja pienempiä yksilöitä, jotka tunkeutuvat termiittipesän sisään ja hakevat sieltä termiittejä kolonian ravinnoksi.
Termiitit eivät kuitenkaan antaudu taistelutta, joten muurahaisia kuolee ja loukkaantuu. Aiemmin on havaittu, että isommat muurahaiset kuljettavat haavoittuneita muurahaisia takaisin kotipesään, mutta mitä sitten tapahtuu, sitä ei ole tiedetty.
Würtzburgin yliopiston tutkijat havaitsivat, että muurahaisten tavallisimmat loukkaantumiset olivat raajojen puuttuminen tai se, että termiitti oli tarrautunut niiden raajaan eikä päästänyt irti. Suurin osa isompien kantamista muurahaisista oli näitä jalassani-on-termiitti -tapauksia.
Kun loukkaantuneet muurahaiset pääsivät pesään, toiset muurahaiset irroittivat termiitit siten, että hoidettavien muurahaisten raajat säilyivät ehjinä. Lähes kaikki näistä muurahaisista nähtiin myöhemmin uusilla sotaretkillä, osa jopa tunnin päästä siitä, kun ne olivat päässeet termiitistä eroon. Jalan tai kaksi menettäneet muurahaiset viettivät pesässä pari päivää ennen kuin ne palasivat sotaretkille. Kaksi raajaa menettäneet olivat hieman hitaampia kävelijöitä kuin kaikilla kuudella raajalla kävelevät, mutta seurasivat reippaasti perässä.
Kokeellisessa osassa tutkijat irrottivat muurahaisilta jalan tai kaksi ja laittoivat ne sotaretkeltä palaavan kolonian polulle. Kaikki nämä muurahaiset poimittiin kyytiin, jos ne olivat samasta koloniasta. Jos loukkaantuneet yksilöt taas pantiin polulle kun muurahaiset olivat vasta menossa sotaretkelle, niihin ei koskettukaan.
Mielenkiintoinen oli myös havainto, jonka mukaan isommat muurahaiset kantoivat usein myös yksilöitä, joissa ei ollut merkkejä loukkaantumisesta. Joko niiden vammat eivät näkyneet ihmissilmin tai sitten ne esittivät loukkaantunutta saadakseen kyydin kotiin.
On todennäköistä, että samanlaista pelastuskäyttäymistä esiintyy myös muilla sosiaalisilla hyönteisillä, kuten esimerkiksi mehiläisillä.
