Ampuma-aseiden tutkimus ahdingossa Yhdysvalloissa

Silloin kun tilastot ovat selkeitä, ne ovat jollakin omituisella tavalla tyydyttäviä.

Viimeisen viidenkymmenen aikana Yhdysvalloissa on kuollut enemmän ihmisiä ampuma-aserikoksissa ja -onnettomuuksissa kuin amerikkalaisia sotilaita on kuollut kaikissa sodissa, vaikka laskeminen aloitettaisiin vuodesta 1776.

Ammutuksi tuleminen on Yhdysvalloissa kolmanneksi yleisin tapaturmainen kuolinsyy tieliikenneonnettomuuksien ja opioidien yliannostusten jälkeen.

Keskimääräisenä päivänä Yhdysvalloissa ammutaan noin kolmesataa ihmistä, ja heistä noin sata kuolee. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ampuma-aseilla tehdyt itsemurhat lisääntyivät 30 prosenttia. Ampuma-aseilla tehdyt murhat lisääntyivät 18 prosenttia vuosien 2014-2015 välillä. Massa-ampumisten määrä Yhdysvalloissa taas on kolminkertaistunut vuosien 2011-2014 välillä.

Yhdysvalloissa elävillä 5-14 -vuotiailla on 18 -kertainen todennäköisyys tulla ammutuksi, 11-kertainen todennäköisyys tappaa itsensä ampuma-aseella ja 12-kertainen todennäköisyys menettää henkensä ampuma-aseonnettomuudessa verrattuna 12 muuhun rikkaaseen länsimaahan.

Keskimääräisenä vuonna viimeisen vuosikymmenen aikana 182 lasta murhattiin ampuma-aseella; 96 käytti ampuma-asetta itsensä tappamiseen; ja 36 kuoli tapaturmaisesti ampuma-aseonnettomuudessa.

Näiden lukujen valossa voidaan sanoa, että ampuma-aseet ovat melkoinen kansanterveyden ongelma Yhdysvalloissa. Miksi sitä ei sitten kohdella kansanterveysongelmana, kysyvät amerikkalaiset ampuma-aseiden tutkijat.

Tapaturmaiset onnettomuudet ja kuolemat eivät ole uusi juttu. Ihmisiä kuoli aiemmin tieliikenteessä kuin kärpäsiä, mutta kuolemat ovat vähentyneet. Lapsia tippui aiemmin ikkunoista, mutta putoamiset ovat monissa maissa harventuneet. Savukkeetkin aiheuttivat aiemmin  enemmän tulipaloja – ja ihmisuhreja – kuin ne tekevät nykyään.

Kaikki nämä olivat kansanterveyden ongelmia ja ratkaisu niihin on aina ollut tutkimus. Ensin kerätään dataa, jotta saadaan jonkinlainen kuva ongelmasta, ja sitten tehdään interventioita, joissa ongelmaan koetetaan puuttua.

Tutkimuksen merkitys tapaturmaisten ongelmien ehkäisemisessä ymmärrettiin Suomessakin jo varhain. Suomen ensimmäisessä tieliikenneonnettomuusjulkaisussa vuodelta 1931 todettiin:

”Vuoden 1929 toisilla valtiopäivillä tehdystä aloitteesta Eduskunta helmikuun 5. päivänä 1930 päätti lausua toivomuksen, että hallitus kiireellisesti toimituttaisi tutkimuksen auto-onnettomuuksien syistä ja erityisesti alkoholin osallisuudesta niihin.”

Autoilua ja tieliikennettä on koetettu muuttaa turvallisemmaksi asentamalla autoihin turvavyöt, rakentamalla asuinalueille hidastustöyssyjä ja monissa maissa moottoriteiden varsille ja liittymiin on tuotu pehmusteita. Esimerkiksi Suomessa kuolleisuus tieliikenneonnettomuuksissa väheni huomattavasti turvavöiden asentamisen jälkeen.

Kun tutkimukset Yhdysvalloissa osoittivat, että 16-vuotiailla kuskeilla on 10 kertaa suurempi riski kuolla auto-onnettomuudessa kuin 40-vuotiailla, alettiin miettiä, saavatko 16-vuotiaat ylipäänsä ajaa ja miten heidän autoilunsa saisi turvallisemmaksi. Kun tutkimukset edelleen kertoivat, että suurin osa 16-vuotiaiden onnettomuuksista tapahtui yöaikaan, joissakin osavaltioissa 16-vuotiailta kiellettiin autoilu yöllä. Tämä vähensi 16-vuotiaiden onnettomuusriskiä 20-40 prosenttia, ja kaikki osavaltiot seurasivat perässä.

Mainittakoon vielä pari muuta menestystarinaa. Niin sanotut itsestään sammuvat savukkeet vähentävät tulipalokuolemia noin 20-40 prosenttia siellä, missä ne ovat pakollisia. Nämä savukkeet sammuvat itsestään, jos niitä ei imetä. Suomi oli tässä asiassa edelläkävijä ja teki itsestään sammuvista savukkeista pakollisia vuonna 2010. Yhdysvalloissa taas pikkulasten putoamiskuolemissa saatiin aikaan paikoin 96 prosenttinen ”pudotus” – jos termi sallitaan – siellä, missä ikkunoiden putoamisesteet määrättiin pakolliseksi.

Kaikki nämä uudistukset kohtasivat vastarintaa. Muistan itsekin lapsuudestani aikuisten puhuneen siitä, etteivät he varmasti aio käyttää turvavyötä. (Turvavyön käyttö tuli pakolliseksi vuonna 1975.) Englannissa poliisi uhosi, ettei se aio valvoa turvavöiden käyttöä. Mitä tulee itsestään sammuviin savukkeisiin, Yhdysvalloissa toimii tänäkin päivänä järjestö, joka vastustaa näitä savukkeita.

Jos amerikkalaiset ovat valmiita vastustamaan itsestään sammuvia savukkeita, voimme vain kuvitella, millä voimalla he vastustavat pyrkimyksiä rajoittaa ampuma-aseita. Aselobbarit koettavat itse asiassa aktiivisesti estää ampuma-aseita koskevan tutkimuksen, kirjoittaa ampuma-asetutkija David Hemenway Naturessa.

Ampuma-asetutkijoiden on erittäin vaikea saada rahoitusta tutkimukseensa. Sen jälkeen kun republikaanit saivat enemmistön kongressissa vuonna 1994, liittovaltion rahat ampuma-asetutkimukseen ovat kutistuneet miltei olemattomiin. On laskettu, että jos rahoitus vastaisi kansanterveydellisen ongelman laajuutta, ampuma-asetutkimukseen suunnattu rahoitus pitäisi olla 1.4 miljardin luokkaa. Nyt se on noin 20 miljoonaa.

Yhdysvaltain kansanterveyslaitos (National Institute of Health), joka on tärkeä terveystutkimuksen rahoittaja, jakaa rahaa ampuma-asetutkimukseen hyvin kitsaasti. Vuosien 1973-2012 välillä se on myöntänyt rahoituksen vain kolmelle tutkimusprojektille – vaikka samana aikana neljä miljoonaa ihmistä on ammuttu kuoliaaksi.

Toinen tärkeä terveystutkimuksen rahoittaja, CDC, ei rahoita ampuma-asetutkimusta lainkaan. Vuonna 2013 Nature teki henkilökuvan ampuma-asetutkija Garen Wintemutesta, joka rahoituksen puuttuessa oli laittanut omaa rahaa peliin – miljoona dollaria.

Helppoa ei ole tilastotietojenkaan kanssa. Parhaat tilastot olisi oikeusministeriön alaisella Bureau of Alcohol, Tobacco, Firearms and Explosives-virastolla (ATF), mutta se ei ole vuoden 2003 jälkeen saanut luovuttaa tietojaan tutkijoille. Näin tutkijat eivät pääse käsiksi moniin detaljitietoihin esimerkiksi laittomista aseista, niiden liikkeistä ja niihin yhdistetyistä rikoksista.

Joissakin Yhdysvaltain osavaltiossa ihmiset saavat kantaa asetta piilossa julkisella paikalla ilman lupaa, jossakin siihen vaaditaan lupa. ATF-virastosta löytyisivät osavaltiotason tiedot siitä, millaisille ihmisille näitä lupia myönnetään ja millaisia rikoksia tai rikkomuksia he tekevät.

Datan keräämistä haitataan myös muilla tavoilla. CDC:n lippulaivoihin kuuluu puhelimitse suoritettava terveyskäyttäytymiskysely, jossa ihmisiä pyydetään vuosittain vastaamaan kysymyksiin esimerkiksi nukkumisesta, turvavöiden käytöstä ja rokotuksista. Kyseessä on yksi maailman suurimmista ja pitkäaikaisimmista terveyskyselyistä. Aiemmin kyselyssä oli mukana kysymyksiä myös ampuma-aseista, mutta vuoden 2005 jälkeen ne poistettiin.

Aselobbareiden voimasta kertoo jotakin Floridassa säädetty laki, joka kielsi lääkäreitä kysymästä potilailtaan ampuma-aseiden omistamisesta tai käytöstä. Kaikesta muusta sai puhua, mutta ei ampuma-aseista. Myöhemmin tämä laki havaittiin perustuslain vastaiseksi.

Presidentti Donald Trumpin myötä lobbareiden voima ei ainakaan ole vähenemässä. Aseita puolustava National Rifle Association (NRA) rahoitti Trumpin kampanjaa 30 miljoonalla dollarilla. NRA:n nokkamies Wayne LaPierre, jota on kutsuttu myös Trumpin vasemmaksi kädeksi, sai kutsun Valkoiseen taloon vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Trump oli valittu presidentiksi.