Teksti:
Jani Kaaro

Yhdysvaltain opioidikriisi on viime viikkoina rikkonut uutiskynnyksen Suomessakin. Hyvä niin, sillä voimme oppia siitä paljon. Seuraavassa joitakin enemmän tai vähemmän loogisia huomioita ongelman synnystä.

Ensimmäiseksi on syytä olla tietoinen siitä, miten massiivisia määriä opioideja Yhdysvalloissa on määrätty. Yhdysvalloissa elää alle viisi prosenttia maapallon väestöstä, mutta siellä kulutetaan 80 prosenttia maapallon opioidipohjaisista kipulääkkeistä. Presidentti Donald Trumpin oma komissio totesi, että Yhdysvalloissa määrättyjen opioidien määrä on niin suuri, että se riittäisi pitämään kaikki amerikkalaiset lääkittynä ympäri vuorokauden kolmen viikon ajan.

Ei  siis tarvitse ihmetellä, jos näillä opioidimäärillä saadaan aikaan kansallinen tragedia.

Miten tähän tilanteeseen sitten tultiin? Sitä edelsi lääketeollisuuden mittava lobbaus, jossa media unohti jälleen kysyä monia hyviä kysymyksiä. Ensin mediassa luotiin käsitys, jonka mukaan miljoonat amerikkalaiset kärsivät kivusta, jota läheiset ja jopa lääkäritkin vähättelevät. Tämän jälkeen alettiin puhua jokaisen oikeudesta elää kivutonta elämää. Näin luotiin tarve ja motivaatio opioidien määräämiselle.

Mielipidevaikuttaminen ei kuitenkaan ollut ainoa opioidikriisiä edeltävä lobbauksen muoto. Opioidia valmistavat ja myyvät yhtiöt onnistuivat neuvottelemaan viranomaisilta tärkeitä myönnytyksiä opioidien lääketutkimuksiin. Tärkeimpänä näistä mainittakoon, että sellaiset koehenkilöt, jotka eivät reagoineet lääkeeseen suotuisasti tai jotka saivat siitä pahoja sivuvaikutuksia, saatettiin jättää tutkimuksen lopputuloksista pois.

Tällaisen siirron jälkeen lääkkeen teho ja sieto näyttivätkin huomattavasti paremmalta kuin ilman sitä, joten lääkkeille heltisi helpommin myyntilupa.

Opioidien myyntilupa tosin irtosi silloinkin kun ei olisi pitänyt. Vuonna 2014 Yhdysvaltain lääkevirasto FDA hyväksyi myyntiluvan Zohydrolle, erittäin voimakkaalle opioidille, vaikka lääkettä arvioinut paneeli äänesti lähes yksimielisesti (äänet 12-2) lääkkeen myyntilupaa vastaan.

Lääkärit ovat olleet opioidkriisissä puun ja kuoren välissä. Jos potilailla on oikeus olla kivuton ja lääkkeiden alikäyttö syyllinen vaiettuun kipuepidemiaan, miten lääkäri voisi kieltäytyä määräämästä potilaalle kipulääkettä, jota lääkeyhtiöt tuputtavat ovista ja ikkunosta kilpailukykyiseen hintaan? Jos lääkäri ei määrää lääkettä, hän voi joutua selittämään tekemisiään oman sairaalansa eettiselle toimikunnalle.

Potilaat toki myös osasivat vaatia opioideja – olivathan he lukeneet lehdestä tai kuulleet televisiosta, että ne olivat tehokas väline kivuttoman elämän oikeuden toteutumiseen.

Toisaalta opioidien valmistajatkin ovat olleet erittäin aktiivisia lääkäreiden suuntaan. Tuore tutkimus American Journal of Public Health -sarjassa osoittaa, että joka 12. lääkäri ja joka viides perhelääkäri on ottanut vastaan opioideihin liittyvää rahaa niiden valmistajilta.

Tieto on ollut mahdollista kaivaa, koska Yhdysvalloissa lääkeyhtiöiden on ilmoitettava maksunsa lääkäreille. Vuosien 2013-2015 välillä rekisteröitiin yli 370 000 opioideihin liittyvää maksua yli 68 000 lääkärllle.

Suurin osa yksittäisistä maksuista oli pieniä, keskiarvo noin 15 dollaria, ja ne koostuivat matka-, ateria- ja esiintymiskorvauksista. Jos kuitenkin katsotaan eniten tienannutta yhtä prosenttia, maksut heille olivat yhteensä 38 miljoonaa dollaria. Kaikkiaan opioideihin liittyviä maksuja lääkäreille oli 46 miljoonaa.

Tutkijoiden mukaan on syytä epäillä, että tällainen kampanjointi on vaikuttanut siihen, mitä lääkkeitä lääkärit määräävät.

Opioidikriisi on siis tietyssä mielessä täydellinen myrsky. Kun viranomaiset eivät näe lääkeyhtiöitä valvottavina, vaan asiakaskumppaneina ja lääkäreistä tulee tosiasiallisestikin lääkeyhtiöiden kumppaneita, mitä voi odottaa? Tietenkin sitä, että lääkkeitä määrätään yli tarpeen.

Toimittajat olisivat toki voineet hillitä myrskyä kysymällä joitakin olennaisia kysymyksiä: Mikä on tämä vaiettu kipuepidemia, joka on olemassa vain Yhdysvalloissa, mutta josta ei puhuta muissa maissa? Entä miksi Yhdysvalloissa vastaus kipuun ovat aina opioidit, kun taas muissa maissa on muita vaihtoehtoja ja opioideja määrätään paljon varovaisemmin, ettei syntyisi riippuvuutta?

Yhdysvalloissa poliittisesti korkeimmallakin tasolla opioidikriisistä on syytetty koukkuun jääneitä itseään. Viesti on ollut älkää käyttäkö huumeita, ne ovat ihmiselle pahaksi. Tällaisten kommenttien esittäjät ovat pahasti vieraantuneet todellisuudesta.

Paikallistasolla sosiaalityöntekijät ja poliisit ovat tehneet selväksi, että ihmiset, jotka taistelevat opioidien kanssa, eivät ole rikollisia tai huumeidenkäyttäjiä. Kyseessä on epidemia, joka on suurimman osan kohdalla alkanut lääkärin vastaanotolla. Nyt kymmeniä tuhansia ihmisiä on kuollut. Vielä useammat ovat syvästi riippuvaisia opioideista ja hakevat niitä laittomilta markkinoita. Fentanyylin aiheuttamat kuolemat ovat rajussa nousussa urbaaneilla alueilla. Kuinka monia lapsia on jäänyt orvoksi, kuinka paljon puolisoita leskiksi, kuinka monia perheitä hajonnut, kuinka paljon kärsimystä koko episodi on tuottanut – ehkä joskus saamme vastauksen.

Yhdysvallat on maa, jossa monen republikaanipresidentin tärkeä vihankohde on ollut oma hallinto. Kun Trump aloitti presidenttinä, hänen tavoitteensa olivat samat kuin mitä ne ovat olleet lähes kaikilla republikaanipresidenteillä Ronald Reaganista alkaen: purkaa omaa valtionhallintoa. Enemmän markkinoita, vähemmän valtiota, se on neoliberalismin kaava.

Opioidikriisin opetus on, että jos emme halua nähdä toista vastaavaa kriisiä, viranomaisten on otettava valta markkinoilta takaisin.

X