Apua, naapurit terrorisoivat piharauhaamme!

Jaa artikkeli
© anssi keränen
Helmi ja Antti onnistuivat ostamaan unelmiensa talon. Omakotitaloidylli maalla paljastui kuitenkin naapurihelvetiksi.

Oma tupa omalla isolla tontilla. Tämän piti olla Helmin ja Antin unelmien täyttymys. Toisin kuitenkin kävi. Ongelmat alkoivat heti muuttopäivänä.

Ensin kävi ilmi, että naapurin lapsilla on tapana leikkiä Helmin ja Antin tonttiin kuuluvassa purossa niin, että leikin kovat äänet kantautuvat sisälle. Sittemmin osoittautui, että lähes koko piha tuntuu olevan yhteiskäytössä.

Toisella naapurilla on tapana oikaista pihan puolelta autollaan niin, että nurmikkoon jää jälki. Kolmas naapuri antaa lampaidensa laiduntaa vapaina, jolloin ne syövät kukkaistutuksia.

Helmi ja Antti ovat yrittäneet kieltää naapureitaan tulemasta pihalleen, mutta ovat saaneet vain nipottajien maineen. Tontin rajoilla kulkevia matalia pensasaitoja tallotaan edelleen, eikä joka puolella ole edes raja-aitaa.

Pariskunta, jolta Helmi ja Antti ostivat talonsa, kehuivat omakotitaloaluetta yhteisölliseksi. Tätäkö he tarkoittivat? Nytkö pitäisi elää kuin jossain nuoruuden hippikommuunissa kunnioittamatta ollenkaan toisten omaisuutta?

Helmi ja Antti ovat rakentamassa pihalleen kunnollisen puuaidan, mutta sitä on mahdoton saada kiertämään koko tonttia. Kalliojyrkänteeseen ja veteen rajautuva piha tuntui ostohetkellä idylliseltä, mutta nyt he tajuavat tontin olevan varsin epäkäytännöllinen. Varsinkin lampaiden kulun estäminen olisi tärkeää, mutta se ei taida onnistua edes aidan avulla.

Miten Helmi ja Antti voisivat parantaa välejään naapureihinsa, jotta rajakiistoihinkin saataisiin helpotusta?

Oma koti ja loukatut tunteet

Helmin ja Antin tunteet ovat ymmärrettäviä – koti on ihmiselle erityisen herkkä paikka. Kun puhutaan kodista ja pihapiiristä ei puhuta ainoastaan tontin rajoista, vaan puhutaan myös isoista tunteista.

Joillakin kodin rajat ovat läpäisevämmät kuin toisilla. Se, että kodin merkitys vaihtelee eri ihmisillä, on yksi syy siihen, että naapuruuskiistat ovat melko tavallisia.

Hilkka Heinonen on tutkinut naapuruuskiistoja ja toteaa, että piharauhan loukkaamiseen liittyy yleensä voimakkaita tunteita. Näissä tilanteissa haetaan usein apua ympäristö- ja oikeusviranomaisilta.

Viranomaiset eivät pysty aina ratkaisemaan kiistoja, koska lait ovat tulkinnanvaraisia, eivätkä viranomaiset puhu niistä tunteista, joita kiista tai sen ratkaisuyritykset ovat herättäneet.

Voimakkaisiin tunnereaktioihin eivät välttämättä auta tulkinnanvaraiset faktat. Tärkeintä olisi saada ihmiset puhumaan keskenään asioista ja ymmärtämään myös toisen osapuolen näkemyksiä.

Parasta olisi, jos Helmi ja Antti kutsuisivat naapurit kahville ja kertoisivat rohkeasti omista toiveistaan. He voisivat myös kertoa minkälaista käyttäytymistä pitävät häiritsevänä ja kuulla, mitä naapureilla on sanottavana.

Yhteinen keskustelu on kuitenkin vaikeaa, jos on jo loukattu ja loukkaannuttu. Yksi vaihtoehto olisi pyytää naapurustosta joku luotettava ja kiistasta ulkopuolinen henkilö keskustelun puheenjohtajaksi.

Keskustelun aluksi olisi hyvä sopia pelisäännöistä, että ei esimerkiksi keskeytetä tai puhuta toisen päälle. Joka tapauksessa kehottaisin Helmiä ja Anttia tekemään jotakin – on tärkeää toimia eikä jäädä hankalan tilanteen vangiksi.

Naapuririitoja tutkineet suosittelevat, että sovittelijan käytettäisiin heti kiistan alussa. Näin kiistat eivät pääse laajenemaan ja syvenemään.

Sovittelua tarvitaan, koska kysymys on loppujen lopuksi loukatuista tunteista ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta.

Eira Tikkanen Suomen Mielenterveysseuran erityisasiantuntija, perhepsykoterapeutti 

X