En luota mieheeni missään asiassa
Heinin on vaikea uskoa, että uusi miesystäväkään olisi luotettava.
Aleksin mielestä on todella rasittavaa, että Heini haluaa huolehtia kaikesta itse.
Heinin lapsuus oli hankala. Isän ja äidin sanaan ei voinut luottaa. Heini joutui jo varhain miettimään varasuunnitelmia sen varalle, jos isä unohtaa hakea hänet balettitunnilta tai äiti ei viitsikään tulla leirille valvojaksi.
Vielä aikuisenakin Heini miettii aina tuplavarmistuksen jokaiselle tapahtumalle. Jos ystävä on lupautunut kuskiksi shoppailureissulle, Heini tarkistaa aina myös bussiaikataulut. Kun veli tarjoutuu muuttoavuksi, Heini tallentaa kännykkäänsä silti muuttofirman puhelinnumeron.
Jokainen Heinin miessuhteista on kärsinyt samasta pulmasta. Heinin on mahdotonta luottaa kenenkään sanaan.
Nyt Heini on aloittanut taas uuden suhteen. Aleksi on kaikin puolin mukava mies. Hän on kaikkien Heinin ystävien mielestä luotettavanoloinen. Mutta Heini ei vaan osaa luottaa.
Aleksin mielestä on todella rasittavaa, että Heini haluaa huolehtia kaikesta itse. Mies haluaisi helpottaa Heinin elämää ja jakaa arjen kuormittavuutta. Mutta miten auttaa naista, jolle apu ei kelpaa?
Kaikkein räikeimmin Aleksin ja Heinin ongelmat tulevat esille arkisissa pikkuasioissa. Kun Aleksi sanoo imuroivansa illalla, Heini ei usko, ennen kuin näkee.
Heini on jatkuvasti hiukan kireä, sillä hän huolehtii koko lähipiirinsä pärjäämisestä.
Miten Heini voisi oppia luottamaan, että joku muukin voi hoitaa asioita luotettavasti?
Varmistelusta voi vapautua
Vanhemmat ovat lapsen elämän peruspilarit. Jos omiin vanhempiin ei voi luottaa, niin keihin sitten? Vastaus kuuluu, että ainoastaan omaan itseensä. Silloin ihminen elää oman itsensä varassa.
Tästä seuraa neljä asiaa. Ensinnäkin sinun pitää olla koko aja valppaana ja varuillasi. Toinen asia on se, että jos ei voi luottaa kehenkään, niin sulkee pois myös mahdollisuuden saada toisilta tukea peloilleen ja ahdistuksilleen – tämä vaikeuttaa stressin säätelyä.
Kolmas seuraus on se, että kun lapsi lähestyy aikuista eikä saa vastausta lähestymiseensä, niin lapsi jollain tasolla kokee olevansa huono, arvoton. Jos hän olisi hyvä ja rakastettava, niin hänen lähestymiseensä vastattaisiin. Lapselle kehittyy virheellinen kuva omasta arvostaan, kenties häpeä itseään kohtaan. Lapsen sisäistämä kuva itsestä ja maailmasta voi olla: ”Olen arvottomana maailmassa, jossa en voi luottaa kehenkään”.
Neljäs seuraus on yksinäisyys. Koska en voi luottaa kehenkään, en voi myöskään mennä läheiseen ihmissuhteeseen, en voi jakaa sisäistä maailmaani kenenkään kanssa. En voi olettaa, että joku voisi rakastaa minua. En voi luottaa, että voisin arvottomana olla jollekin merkittävä. Näillä käsityksillä on varsin stressaavaa ja masentavaa kohdata maailma.
On ymmärrettävää, että Heini ei voi luottaa kehenkään ja että hänen pitää olla monissa asioissa oman itsen varassa – olkoon se miten rasittavaa tahansa. Heinin elämä jatkuu tällaisena niin kauan, kunnes hän voi tavalla tai toisella muuttaa käsitystä itsestään ja maailmasta.
Heinillä pitäisi olla mahdollisuus oivaltaa, että hän onkin ollut rakastettava ja arvokas lapsi. Lapsi, joka olisi ansainnut sen, että joku tässä maailmassa vastaa hänen tarpeisiinsa. Samoin Heinin täytyisi saada muuttaa käsityksiään ympäröivästä maailmasta, muista ihmisistä.
Totuushan on se, että maailmassa on sekä luotettavia että vähemmän luotettavia ihmisiä. Pulma tulee siitä, että Heini ei uskalla ottaa riskiä luottaa toisiin ihmisiin eikä näin ollen voi saada uudenlaista kokemusta itsestään ja toisista.
Toinen riski nykytilanteessa liittyy siihen, että jos Heini uskaltaisi sitoutua toisen ihmisen lähelle, niin hän joutuisi samalla kohtaaman sisällään olevan pienen Heinin surun, masennuksen ja yksinäisyyden.
Jotta Heini voisi kohdata itsensä ja toiset ihmiset uudella tavalla, hän tarvitsee psykoterapian antamaa tukea.
Keijo Markova, pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto.