”Ennen mummoille ostettiin keinutuoli – minä sain suppilaudan” – Näin Mari Alakoski innostui suppailusta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Mari Alakoski ja suppailu
”Suppaillessa tulee hyvä mieli, kun näkee ympärillä kaikkea kaunista. Taivaan värit, aamu- ja iltaruskot ovat fantastisia.” © Pekka Nieminen / Otavamedia
Mari Alakoski, 76, suppailee huhtikuusta lokakuuhun. Keskivartalotreenin lisäksi hän saa mielenrauhaa. Saattaapa vesillä syntyä runokin.

Viisi vuotta sitten Mari Alakoski näki Oittaan ulkoilukeskuksessa Bodomjärven rannalla kummallisen näköisiä lautoja auton katolla. Hän meni ihmettelemään, mitä niillä tehdään. Auton omistava nainen sattui olemaan suppilautojen maahantuoja ja houkutteli Maria kokeilemaan suppausta.

”Kieltäydyin ensin jyrkästi, mutta uteliaisuus voitti. Olin siitä hetkestä myyty. Päätin, että suppailusta tulee uusin liikuntaharrastukseni.”

Suppilaudat olivat tuohon aikaan vielä kalliita, mutta käytetyn sai edullisemmin. Mari ja hänen miehensä ajoivat Heinolaan ostamaan vähän käytetyn, laadukkaan suppilaudan. Sittemmin uusienkin hinnat ovat laskeneet.

”Ennen mummoille ostettiin 70-vuotislahjaksi kävelykeppi tai keinutuoli. Minä sain suppilaudan,” Mari nauraa.

Suppailua heti aamusta

Mari asuu Tuusulassa Rusutjärven rannalla. Järvi on hänen liikuntakeskuksensa, jossa voi soutaa, suppailla ja uida niin kesällä kuin talvella.

”Heräävä päivä ja auringonnousu on mahtavaa aikaa, ja siksi lähden aamuisin suppailemaan. Nurmikolla on vielä kastetta ja peipot, kiurut ja västäräkit laulavat kauniisti. Tuskin maltan odottaa, että pääsen laudalle.”

Mari Alakoski

Kun Rusutjärvi on melko tyyni, Mari Alakoski lähtee suppailemaan. ”Pieni sateen ripsuttelekaan ei haittaa.” Pekka Nieminen / Otavamedia

Suppilauta odottaa rantasaunan laiturilla. Mari pyörittelee olkapäitä ja hartioita ja yrittää rentouttaa niitä, sillä suppaillessa nostaa hartiat helposti korviin ja jännittää lihaksia. Sitten hän tekee tutut rutiinit: pukee veneilyliivin ja kiinnittää suppilaudan karkuremmin jalkaansa.

”Liu’utan laudan nokka edellä veteen ja ohjaan sen laiturin vierelle. Istun laiturin reunalle, käännän itseni siitä laudalle ja laitan jalat varovasti tietyille paikoille. Olen aluksi hiukan kyykyssä, etsin tasapainon ja nousen pikkuhiljaa seisomaan. Melan otan käteeni vasta, kun seison tukevasti. ”

Kummoisia välineitä ei tarvita, vain verkkarit, pitkähihainen pusero ja veneilyliivi. Kylmällä säällä kevyt takki.

”Olen mieluiten avojaloin, jotta saan hyvän tuntuman lautaan eivätkä jalat luista. Avantokengistä en tykkää, mutta kylmällä säällä saatan pitää sukkia.”

Mari Alakoski

”Laitan karkuremmin nilkkaan, jos sattuisi niin että mummo keikahtaisi! Lauta ei silloin karkaisi.” Pekka Nieminen / Otavamedia

Mari lähtee vastatuuleen, sillä se on helpointa. Sivutuuli keikuttaa lautaa eikä tunnu turvalliselta varsinkaan jos on aaltoja. Myötätuuli taas vie mihin vie.

”Totta kai järveä kiertäessä tuulen suunta vaihtuu välillä, mutta menen siksakkia ja etsin sopivan tuulen.”

Useimmiten Mari kiertää koko järven eli neljän kilometrin reitin. Aikaa menee vajaa tunti. Muita ihmisiä hän ei näe juuri koskaan, mutta lintuja senkin edestä.

Silkkiuikut kaulailevat järvellä niin, että kaulat melkein kiertyvät toistensa ympäri. Se on kiehtovaa katsottavaa. Välillä Mari kaivaa kännykän vedenpitävästä pussista ottaakseen kuvan.

”Silkkiuikut, sorsat ja hanhet ovat tottuneet minuun ja päästävät aika lähelle, sillä suppilaudasta ei tule ääntä. Tuntuu hienolta päästä niiden valtakuntaan. Ihailen myös kauniita pilviä ja niiden heijastumista järveen. Maisema ja tunnelma on aina erilainen.”

Suppailun parhaat puolet

  • Suppailu on monipuolista liikuntaa käsille, jaloille ja erityisesti keskivartalolle. Tehoja voi vaihdella melomisen tahdin mukaan. Myös tasapaino kehittyy suppilaudalla meloessa.
  • Mieli rauhoittuu järvellä luonnon keskellä. Näkymät ovat aina erilaiset.
  • Suppailu on mainio, helposti aloitettava kesämökkiharrastus. Edullisimmillaan suppilaudan saa parilla sadalla.
Suppailu

”Suppaus on minulle fyysinen suoritus, jolloin mieli tyhjentyy.” Pekka Nieminen / Otavamedia

Hyvää keskivartaloliikuntaa

Suppailu on Marin mielestä mukavaa treeniä, jossa ei hengästy yhtä paljon kuin kovassa kävelyssä. Toisaalta melomista voi halutessaan koventaa.

Mari aloittaa tehokkaasti, jotta tulee lämmin. Sitten hän meloo rauhallisemmin ja lopussa taas rivakasti.

”Moni luulee, että suppailu on treeniä vain käsille, mutta osansa saavat myös jalat, kyljet ja vatsalihakset. Suppailu on valtavan hyvää keskivartaloliikuntaa. Tämän ikäiselle myös tasapainoharjoittelu on erittäin hyödyllistä.”

Mari kuvailee itseään erakkosieluksi. Siksi hän nauttii yksinäisestä suppailusta luonnon keskellä. Hän voi joskus mennä parikin kertaa järven ympäri. Siellä vallitsee ihana hiljaisuus, sillä pienellä järvellä ei liiku äänekkäitä moottoriveneitä.

”On mahtava tunne, kun on vapaa suppailemaan mihin haluaa. Vapaus, rauha ja tyyneys. Kokonaisvaltainen hyvän olon tunne, rauhoittuminen ja toistuva rutiini on mielen terapiaa.”

Suppailun jälkeen Mari ui omassa rannassa muutama kymmenen vetoa.

”Aamu alkaa mukavasti liikunnalla. Pääsen hyvään vireyteen, ja ajatukset ovat vielä rauhalliset ja kirkkaat. Syön aamiaisen ja aloittelen päivän touhut.”

Suppailu

Suppailu on monipuolista treeniä koko kropalle, ei vain käsivarsille. Pekka Nieminen / Otavamedia

Runojen synty

Mari ei tiedä muita ikäisiään suppailijoita, mutta muutama ystävätär on kokeillut lajia. He ovat tykänneet.

Jos kärsii huimauksesta tai kaatuminen pelottaa, ei tietenkään kannata suppailla. Marin mies ei ole innostunut suppailusta, koska hänellä on selkäongelmia.

”Mutta hän tulee aina katsomaan, kun lähden suppailemaan ja haluaa aina tietää mihin suuntaan lähden. Hänellä on aina vene valmiina rannassa. Minulla on oma turvamies!”

Maria ei koskaan pelota suppaillessa, sillä pienellä järvellä tuulen yltymisen tuntee heti. Rantaan voi palata pikaisesti. Sitäkin moni kysyy, että milloin suppaus täytyy lopettaa.

”Jos tasapaino alkaa vipata, lauta menee kiertoon. Mutta olen kiitollinen siitä, että kädet, jalat ja pää toimivat. En ole vanha ja raihnainen, vaan iäkäs ja eläväinen.”

Suppaillessa pinnassa on myös luovuus. Runoja on syntynyt jo useita Rusutjärveä kierrellessä:

Kesäkeijut kevyet
kaunoisissa karkeloissa
usvaisissa unelmissa
hauraissa harsohameissa
kultahelmet hiusten päällä.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X