Hoida sydämen terveyttä oikein – Näin asiantuntijat ohjaavat ja antavat 17 vinkkiä sydänterveyteen

Jaa kaverilleTilaa Seura
Sydäntaudit ovat monitekijäisiä, ja myös hoikka ja urheilullinen voi tietämättään kantaa riskejä, joihin voisi vaikuttaa ruokavalion avulla.
Sydäntaudit ovat monitekijäisiä, ja myös hoikka ja urheilullinen voi tietämättään kantaa riskejä, joihin voisi vaikuttaa ruokavalion avulla. © istockphoto
Onko terveellisellä ruoalla lihominen vaarallista sydämelle? Voiko ruokavaliomuutoksella korvata kolesterolilääkkeen? Sydämen terveys puhuttaa taas.

Hoida sydämen terveyttä oikein – sydänterveyden hoitamiseen tarvitaan oikeaa tietoa ja päivittäisiä tekoja. Mistä tietää, kannattaako syödä mustikoita vai appelsiineja, ja voiko liikunnalla korvata terveellisen ruokavalion?

Asiantuntijamme professori Tiina Laatikainen (TL), Itä-Suomen yliopistosta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, laillistettu ravitsemusterapeutti Tuija Pusa (TP), Sydänliitosta ja ylilääkäri Anna-Mari Hekkala (A-HM) Sydänliitosta vastasivat lukijoidemme kysymyksiin sydämen terveydestä.

1. Syön terveellisesti, mutta olen lihava. Onko lihavuus riski silloinkin, kun kilot on saatu syömällä hyvin?

TP: Jos rasvaksi varastoituva liikaenergia suurentaa vyötärönympärystä, se on haitallista sydämelle.

Yleensä keskivartaloon sijoittuva rasva alkaa ennen pitkää rasvoittaa maksaa, heikentää sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa sekä nostaa verenpainetta, vaikka ruokavalio olisikin terveellinen.

Miehillä rasvan kertyminen vatsaonteloon on yleisempää kuin naisilla, mutta vaihdevuosien jälkeen naisilla ei ole tässä suhteessa enää etua miehiin.

2. Kumpi olisi tärkeämpää, laihduttaminen vai suolan vähentäminen?

TP: Siihen vaikuttaa kokonaistilanne: perimä, ikä, sukupuoli, muut riskitekijät sekä elintapojen tilanne. Olennaista on myös se, kuinka paljon suolaa kuluu, ja minkä verran liikakiloja on kertynyt. Jos molemmissa on korjattavaa, järkevintä on yrittää vaikuttaa molempiin.

Ylipainon alentamisessa jo 5–10 prosentin pysyvä painonpudotus riittää saavuttamaan terveyshyötyjä. Usein hyvät muutokset myös vaikuttavat useisiin eri tekijöihin kerralla – esimerkiksi kasvisten lisääminen ruokavalioon auttaa sekä painonpudotuksessa että suolan saannin vähentämisessä.

3. Miten paljon voisin pienentää sydänsairauksien riskiä korjaamalla ruokavaliota?

TP: Kunkin yksittäisen riskitekijän tarkkaa osuutta on käytännössä mahdotonta tarkasti arvioida. Ruokavalion avulla voidaan kuitenkin vaikuttaa hyvin merkittävällä tavalla muun muassa verenpaineeseen, kolesteroliin ja lihavuuteen.

Pysyviä ja pitkäkestoisia ruokavalion muutoksia pidetään yhtenä tärkeimmistä keinoista pienentää sydäntautiriskiä.

4. Jos liikkuu paljon, onko ruokavaliolla mitään merkitystä? Silloinhan kuluttaa kaiken rasvan mitä syö, eikä se kerry suonien tukkeeksi.

Liikunta kuluttaa kyllä energiaa, mutta ei kompensoi liiallista tyydyttyneen rasvan, suolan ja sokerin saantia tai vähäistä kuidun, pehmeän rasvan tai suojaravintoaineiden saantia.

Liikunnan avulla ei siis ole mahdollista saada terveellisen ruokavalion terveysvaikutuksia, vaan kumpikin elintapa vaikuttaa terveyteen omalla mekanismillaan.
Sydäntaudit ovat monitekijäisiä, ja myös hoikka ja urheilullinen voi tietämättään kantaa riskejä, joihin voisi vaikuttaa ruokavalion avulla.

Siksi runsaastikin liikkuvan kannattaa ottaa huomioon ruokavalion laatu sydänterveyden näkökulmasta ja kiinnittää huomiota myös muihin riskitekijöihin.

5. Mikä on kaikkein tehokkain tapa ehkäistä sydäntautien muodostumista?

TL: Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Eri tekijöiden merkitys eri sairauksien taustalla on hieman erilainen, ja jokainen meistä on yksilö. Elintapojen vaikutus riippuu siitä, minkä sairauden ehkäisystä on kyse, ja mistä lähtötilanteesta elintapoja lähdetään muuttamaan.

Eri sydänsairauksilla on erilaisia syntymekanismeja. Yleisimmille, kuten esimerkiksi sepelvaltimotaudille, altistavat erityisesti tupakointi, veren korkeat kolesterolitasot, korkea verenpaine, diabetes ja lihavuus. Ruokavalion ja liikkumistottumusten avulla voidaan vaikuttaa kerralla moneen riskitekijään.

6. Kuinka paljon tupakoinnin lopettaminen pienentäisi sydäntautiriskiäni?

TL: Yksilötasolla tupakointi on kaikkein merkittävin sydänsairauksien riskitekijä. Tupakoivan riski sairastua sydäninfarktiin on yli kaksinkertainen tupakoimattomaan verrattuna, ja riski kasvaa tupakointimäärän myötä.

Riski alkaa laskea hyvin nopeasti tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Jo kahdessa vuodessa sepelvaltimotaudin riski puolittuu, ja noin kymmenessä vuodessa se laskee koskaan tupakoimattomien tasolle.

Sydämen hyvinvoinista voi huolehtia oikeilla elintavoilla.

Sydämen hyvinvoinista voi huolehtia oikeilla elintavoilla. istockphoto

7. Teen töitä jatkuvassa kiireessä ja stressaantuneena. Voiko siitä tulla sydänkohtaus?

TL: Stressillä ja sydäntaudeilla on kyllä yhteys, mutta se ei ole niin selvä kuin monien muiden riskitekijöiden.

Stressaavissa tilanteissa erittyy tavallista enemmän adrenaliinia, joka kiihdyttää sekä sydämen sykettä että hengitystaajuutta, mikä kohottaa hetkellisesti myös verenpainetta. Tämä voi lisätä sydänkohtauksen riskiä erityisesti niillä henkilöillä, joilla on jo ateroskleroosia, eli valtimoiden kovettumista.

Useammin stressin ja sydänsairauksien yhteyttä selitetään elintavoilla: kiireisinä ja stressaantuneina nukumme huonommin, syömme epäsäännöllisemmin ja epäterveellisemmin, liikumme vähemmän, ja käytämme ehkä enemmän alkoholia.

8. Sain juuri kuulla sairastavani diabetesta. Onko sillä jotakin merkitystä sydämen kannalta?

TL: Diabetes lisää sydänsairauksien riskiä, mutta riskin lisääntyminen riippuu siitä, millaista diabetesta sairastaa, ja miten hyvässä hoitotasapainossa sairaus on.

Tyypin 2 diabetesta sairastavilla sydäntautien riski on selvästi suurentunut jo taudin alkuvaiheessa liittyen vahvasti näiden sairauksien yhteisiin riskitekijöihin,kuten kohonneisiin veren rasva-arvoihin, kohonneeseen verenpaineeseen ja lihavuuteen.

Hyvä hoitotasapaino niin veren sokeriarvojen, rasva-arvojen kuin verenpaineenkin suhteen sekä terveellinen ravitsemus, riittävä liikunta ja tupakoimattomuus vähentävät sairastumisen riskiä myös diabeetikolla merkittävästi.

9. Olen kuullut, että sydän voi ”särkyä” oikeasti esimerkiksi surusta. Onko syytä huoleen, jos elämässä on paljon surua?

TL: Lääketieteessä tunnetaan tautitila nimeltä takotsubo-oireyhtymä, josta puhutaan myös särkyneen sydämen syndroomana. Kohtaus muistuttaa perinteistä sydänkohtausta, mutta tutkimuksissa ei löydetä sepelvaltimoiden tukkeumaa.

Nämä kohtaukset ovat harvinaisia, ja miehillä niitä todetaan erittäin harvoin. Kohtauksen aiheuttaa todennäköisesti voimakas adrenaliini- tai noradrenaliinipurkaus, jonka voi laukaista voimakas tunnetila tai jopa fyysinen rasitus.

A-MH: Tilastot kertovat, että takotsubo-kohtauksia ilmenee noin 200 potilaalla vuosittain.

10. Kannattaisiko sydämen vointia seurata varmuuden vuoksi sydänfilmillä, vaikka mitään oireita ei olisikaan?

TL: Jos ei ole mitään perussairauksia eikä oireita, sydänfilmiin varmuuden vuoksi ei ole tarvetta.

Sydänfilmin ottamista seurantaluonteisesti suositellaan lähinnä joillekin potilasryhmille, kuten verenpainepotilaille, diabetesta sairastaville sekä potilaille, joilla on eteisvärinä. Näidenkin suhteen hoitava lääkäri arvioi seurantatiheyden.

11. Marjoja suositellaan sydänystävälliseen ruokavalioon. Ne ovat kuitenkin paljon kalliimpia kuin appelsiinit. Suositellaanko marjoja vain kotimaisuuden vuoksi? Kumpi on oikeasti terveellisempää?

TP: Kaikissa marjoissa, hedelmissä ja kasviksissa on monia terveyttä edistäviä tunnettuja ja tuntemattomia yhdisteitä erilaisia määriä. Kaikkia niiden yksityiskohtaisia vaikutuksia ei tiedetä, ja siksi eri marjoja ja hedelmiä ei voida laittaa paremmuusjärjestykseen. Niitä kannattaa ajatella pikemminkin ruokaryhmänä, josta pitäisi pyrkiä syömään päivittäin ja monipuolisesti.

Valintoja voi tehdä paitsi oman maun mukaan, omalle kukkarolle sopivia vaihtoehtoja valiten. Kun valitsee hedelmiä ja kasviksia sesongin mukaan, monipuolisten valintojen ei tarvitse tulla kalliiksi.

Ruokavalion avulla voidaan kuitenkin vaikuttaa hyvin merkittävällä tavalla muun muassa verenpaineeseen, kolesteroliin ja lihavuuteen.

Ruokavalion avulla voidaan kuitenkin vaikuttaa hyvin merkittävällä tavalla muun muassa verenpaineeseen, kolesteroliin ja lihavuuteen. istockphoto

12. Eikö sydänsairauksilla pelotella vähän liikaakin? On muita, pahempia sairauksia.

Sydäntautikuolleisuustilastot ovat kaunistuneet, mutta siihen vaikuttaa merkittävällä tavalla hoitojen ja lääkitysten paraneminen.

Hyvän hoidon ansiosta ihminen jää henkiin, mutta on hyvä muistaa, että muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta sydänsairaudet ovat kroonisia: kun sairaus on tullut, siitä ei voi enää täysin parantua. Siksi ennaltaehkäisy on tärkeää.
Suomessa hoidetaan edelleen noin 10 000 sydäninfarktia vuodessa ja tehdään noin 13 000 pallolaajennusta.

Sydäntautitilannetta heikentää myös aikuistyypin diabeteksen yleistyminen. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat diabeteksen yleisin komplikaatio eli lisäsairaus.

13. Minulle määrättiin uusi verenohennuslääke (Eliquis) Marevanin tilalle. Tuttava väitti, että voin nyt syödä huoletta tyrnimarjoja ja karpaloita. Onko tässä perää?

A-MH: Kyllä. Kyseinen lääke, kuten myös Xarelto©, Lixiana© ja Pradaxa© ovat uudenlaisia antikoagulantteja eli veren hyytymistä hidastavia lääkkeitä. Niitä tarvitaan erityisesti eteisvärinää sairastavilla potilailla aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyyn. Ruoka-aineet ja ravintoaineet eivät vaikuta näiden lääkkeiden tehoon. Antikoagulanteista vain varfariinin (Marevan©) suhteen on hyvä huolehtia K-vitamiinin tasaisesta saannista ruokavaliosta.

TP: K-vitamiinin pääasiallinen lähde ovat kasvikset, etenkin tummanvihreät vihannekset. Marjoissa K-vitamiinia on vähän. Jos Marevan-lääkitystä syövän INR-laboratorioarvo heittelee, voidaan kuitenkin kokeilla marjojen rajoittamista n. 2 dl:aan päivässä.

14. Minulle määrättiin kolesterolilääke, mutta en missään nimessä halua syödä mitään pillereitä. Voinko jättää lääkkeen syömättä, jos muutan ruokavalion?

A-MH: On hienoa, jos pyrit parantamaan myös elintapoja, sillä terveelliset elintavat ja lääkehoito tukevat toisiaan. Elintapamuutos ei kuitenkaan ole syy laiminlyödä lääkehoitoa. Jos lääkäri on jo ehtinyt määrätä lääkkeen, se pitää ottaa ohjeen mukaan. Lääkäri arvioi aina lääkkeen tarpeen kokonaisriskin, ei pelkkien kolesteroliarvojen tai ruokavalion perusteella.

Periaatteessa terve ihminen voi päästä kolesterolilääkkeestä eroon, jos onnistuu elintapojen avulla pitämään kolesterolipitoisuudet tavoitearvoissa.
Jos taas taustalla on jo todettu valtimosairaus, kuten vaikkapa sepelvaltimotauti, lääkkeen käyttöä pitää jatkaa siitä huolimatta, koska kolesterolilääkkeellä on muitakin hyödyllisiä vaikutuksia verisuonille.

15. Ovatko työikäisten sydänkuolemat jo historiaa?

TL: Nykyisin sydän- ja verisuonitauteihin kuolleista alle 10 prosenttia on alle 65-vuotiaita. Sairastuvuus on siirtynyt yhä vanhempiin ikäryhmiin. Ei voida kuitenkaan puhua vain vanhojen ihmisten taudeista: aivan viimeaikaiset seurantatulokset osoittavat, että sairastuvuuden väheneminen nuoremmissa ikäryhmissä on pysähtynyt.

16. Onko sydänsairauksia yhtä paljon miehillä ja naisilla?

TL: Suomessa miehillä on suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin naisilla. Ero korostuu erityisesti työikäisillä: työikäisistä sepelvaltimotautikohtauksen saaneista jopa 80 prosenttia on miehiä.

Pääasiallisesti se johtuu siitä, että miehet tupakoivat enemmän kuin naiset, heillä on korkeammat kolesteroli- ja verenpainetasot ja heistä useampi on myös ylipainoinen. Myös naishormonit vaikuttavat eroihin miesten ja naisten sairastumisriskissä.

Koska naiset elävät keskimäärin pidempään kuin miehet, sydäntauteja esiintyy lopulta naisilla suurin piirtein yhtä paljon – naispotilaat vain ovat usein miehiä iäkkäämpiä.

A-MH: Naisilla estrogeeni suojaa valtimosuonia, mutta menopaussissa tämä suoja poistuu eikä samaa vaikutusta saa korvaushoidosta. Siksi naisten on erityisen tärkeää kiinnittää menopaussin jälkeen huomiota terveellisiin elintapoihin.

17. Kuinka yleisiä sydänsairaudet ovat nykyisin?

TL: Työikäisten suomalaisten sydänsairastuvuus on vähentynyt merkittävästi. 1960-luvun loppuun verrattuna kuolleisuus sepelvaltimotautiin on työikäisillä vähentynyt yli 80 prosenttia. Toisaalta sydän- ja verisuonitauteihin kuolee edelleen vuosittain lähes 20 000 suomalaista, mikä on noin 35 prosenttia kaikista kuolemista.

Asiantuntijat: Professori Tiina Laatikainen, Itä-Suomen yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (TL)

Laillistettu ravitsemusterapeutti Tuija Pusa, Sydänliitto (TP), Ylilääkäri Anna-Mari Hekkala, Sydänliitto (A-MH).

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 3/20.

Lue myös: Päivi Marjanen sai sydäninfarktin 46-vuotiaana – Kaipasi vertaistukea ja perusti Kuriton sydän -ryhmän sydänsairaille

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X