Kaikki eivät halua lapsia – Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia arvostellaan?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Vapaaehtoisesti lapseton pariskunta
© ISTOCKPHOTO
Vapaaehtoinen lapsettomuus lisääntyy vuosi vuodelta, mutta edelleen on ihmisiä, jotka olettavat kaikkien haluavan lapsia ja ihmettelevät, kun jotkut eivät haluakaan. Miksi ihmeessä?

Suvaitsevaisuus vapaaehtoista lapsettomuutta kohtaan on kasvanut valtavasti 1960-luvulta. Tänä päivänä ei enää murehdita niin paljon muiden odotuksia, vaan mietitään ensisijaisesti, mitä itse halutaan elämältä.

Myös itsensä toteuttaminen on sallitumpaa verrattuna entisiin aikoihin, jolloin esimerkiksi uskonnot ja kirkon arvot avioliitosta ja perheestä vaikuttivat ihmisiin enemmän.

Kun 1960-luvun jälkeen naisten työssäkäynti ja taloudellinen itsenäisyys lisääntyivät, naiset saivat vaihtoehtoisia tapoja olla osana yhteiskuntaa. Naisten lisääntynyt opiskelu alkoi viivyttää lasten hankkimista, ja korkeasti koulutetut naiset valitsevat tänä päivänäkin lapsettomuuden muita naisia useammin.

Tutkimusten mukaan useimmiten ne henkilöt tuomitsevat muiden ihmisten lapsettomuuden, joilla on itsellä useita lapsia ja monesti myös alhainen koulutustaso.

Osa haluaa elää vain itselleen

Persoonallisuuden piirteet ja temperamentti vaikuttavat elämän valintoihin: joku on turvallisuuteen ja jatkuvuuteen hakeutuva henkilö, jolle perhearvot ja vanhemmuus ovat tärkeitä, kun taas toinen on vaikkapa elämyksiin ja muutoksiin tähtäävä riskinottaja, jolle perhearvot eivät välttämättä aina vastaa omia tarpeita elämässä.

Osa haluaa elää vain itselleen, omille harrastuksilleen tai työlleen, jolloin lapsi saatetaan kokea uhrauksena. Osalla taustalla ovat ekologiset syyt, kun taas osa kokee, ettei lasten hankkimiseen ole yksinkertaisesti varaa.

Erilaiset elämänkriisit voivat selkiyttää omia arvoja ja vaikuttaa valintoihin, jolloin myös ajatus lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä saattaa vahvistua.

Jos parisuhteessa päätös suuntaan tai toiseen tulee kumppanille yllätyksenä, voi parisuhde joutua vaakalaudalle – näin käy useimmiten suhteissa, joissa ei ole alkuaikoina asiasta puhuttu, vaan kenties vain oletettu. Toisaalta myös toiveet ja ajatukset lasten hankkimisesta voivat vuosien varrella muuttua.

Syyllistäminen ei auta mitään

Jotkut liittävät itsekeskeisyyden vapaaehtoisesti lapsettomiin. Nämä ovat yleensä juuri niitä ihmisiä, jotka ajattelevat lasten hankkimisen kuuluvan elämään.

Vaikka muiden valintoja voi olla helppo arvostella, on hyvä muistaa, että omien arvojen ja asenteiden tuputtaminen totuutena ei varmasti miellytä ketään – kuten ei myöskään syyllistäminen.

Asiantuntijana psykologi ja psykoterapian erikoispsykologi Thea Strandholm.

Kaikki haluavat lapsia

© ANSSI KERÄNEN

X