Kosmetiikan lisäaineet

Kosmetiikan sisältämiä aineita epäillään monesta pahasta. Kahdella alan asiantuntijalla ja europarlamentaarikko Satu Hassilla on asiasta omat näkemyksensä.

Kauneusteollisuudessa käytettävistä synteettisistä ainesosista käydään kovaa keskustelua. Muotia on, että kosmetiikkaa myydään väittämillä, joissa korostetaan, mitä tuote EI sisällä.

Säilöntäaineena käytettyjä parabeeneja, voiteista ja hiustenhoitoaineista siloisia tekeviä silikoneja ja kosteutta sitovia mineraaliöljyjä kauhistellaan nettipalstoilla ja vältellään vakaasti. Luomukosmetiikka on yhä useamman ykkösvalinta, koska se mielletään turvalliseksi vaihtoehdoksi. Kysyimme lisäaineista kahdelta alan asiantiuntijalta. Kosmetiikka-asiantuntija, tuotantotalouden diplomi-insinööri Eeva-Mari Karine toimii Teknokemian Yhdistyksessä kahdeksatta vuotta kosmetiikan lainsäädännön parissa. Ranskalainen Régis Lelong työskenteli esimiehenä L’Oréalilla 15 vuotta. Vuonna 2005 hän perusti Acorelle-luomukosmetiikkamerkin ja ryhtyi luomutuoksujen ja luomukarvanpoistoaineiden pioneeriksi.

Miksi synteettisiä ainesosia käytetään kosmetiikassa niin paljon?

Eeva-Mari Karine: Kosmetiikassa sallittuja aineita on tuhansia ja riippuu valmistajasta ja tuotteen reseptistä, kuinka paljon yksittäisiä aineita tuotteessa käytetään. Ainesosien käyttö on myös kustannuskysymys, sillä pelkkien luonnon raaka-aineiden kerääminen on hidasta ja niiden käsittely kallista.

Régis Lelong: Ne ovat helposti saatavilla ja edullisia.

Ovatko luomuainesosat yhtä tehokkaita kuin synteettisesti valmistetut?

Eeva-Mari Karine: On kyse sitten luonnon raaka-aineista tai synteettisesti valmistetuista ainesosista, kaikki mahdolliset tehokkuusväittämät tulee pystyä todistamaan. Mikäli väitetään jonkin tuotteen tai sen sisältämän aineen tehoavan tietyllä tavalla, tulee taustalla olla tutkittua aineistoa.

Régis Lelong: Luonnonmukaisissa ainesosissa on runsaammin perustavanlaatuista ravintoa iholle. Samat vitamiinit, antioksidantit, hivenaineet, aminohapot ja rasvahapot löytyvät myös meistä.

Luomukosmetiikan ainesosat viljellään ilman lannoitteita tai geneettisesti muunneltuja organismeja. Kasvit kehittävät näin oman vastustuskykynsä ja energiansa, ja nämä tehot siirtyvät myös luomutuotteisiin.

Synteettisen kosmetiikan ainesosista iho ei välttämättä osaa hankkiutua eroon luonnollisesti, vaan ne voivat jopa varastoitua kudoksiimme.

Miksi kaikkia ainesosia ei korvata luonnollisilla vaihtoehdoilla?

Eeva-Mari Karine: Mikäli kaikki aineet haluttaisiin korvata luonnon raaka-aineilla, ei valmistus olisi kestävää luonnon näkökulmasta. Osa raaka-aineista saadaan myös puhtaammiksi synteettisillä menetelmillä. Luonnon raaka-aineet eivät ole turvallisuuden tae. Kaikkien markkinoille tulevien raaka-aineiden, alkuperästä riippumatta, tulee olla tutkittuja ja turvallisia.

Régis Lelong: Luonnolliset ainesosat eivät esimerkiksi säilöntäaineina ole yhtä tehokkaita kuin synteettiset. Siksi myös sertifioidussa luonnonkosmetiikassa on erittäin pieniä määriä kemiallisia ainesosia säilömässä ja pitämässä tuotteen stabiilina.

Onko kosmetiikan parjatuimmista ainesosista parabeeneista, silikoneista ja mineraaliöljyistä haittaa terveydelle tai iholle?

Eeva-Mari Karine: Tiukka kosmetiikkalainsäädäntö edellyttää, että kaikki markkinoille tulevat tuotteet ja niiden ainesosat ovat turvallisia normaalissa ja kohtuudella ennakoitavassa käytössä. Haitalliseksi todettua raaka-ainetta ei voi käyttää kosmetiikkatuotteissa.

Parabeenit ovat yleisiä säilöntäaineita elintarvikkeissa, lääkkeissä sekä kosmetiikkatuotteissa. Niiden ei ole todettu aiheuttavan terveysriskiä ihmisille ja ne allergisoivat hyvin harvoin.

Mineraaliöljy eli Paraffinum liquidum muodostaa iholle kalvon, joka estää veden haihtumista ja ihon kuivumista. Vastoin yleistä luuloa sen ei ole todettu tukkivan ihohuokosia. Siloksaanit, joista käytetään myös nimeä silikonit, ovat synteettisiä materiaaleja. Niitä käytetään yleisesti kosteus- ja meikkivoiteissa, deodoranteissa, sampoissa ja hiustenhoitoaineissa. Siloksaaneja on tutkittu paljon, eikä niistä ole terveyshaittoja.

Régis Lelong: Luomukosmetiikka valmistetaan 95-prosenttisesti luonnollisista ainesosista eikä se sisällä mitään myrkyllisiä aineita. Parabeenit ovat synteettisiä säilöntäaineita, ja ne saattavat vaikuttaa karsinogeenisesti. Silikonit ovat sataprosenttisesti kemiallista alkuperää. Ne estävät ihon hengityksen, mutta niistä ei ole sen suurempaa vaaraa terveydelle. Ympäristölle sen sijaan on, sillä silikonit hajoavat luontoon erittäin huonosti.

Satu Hassi: En käytä aurinkorasvoja

Vuosikymmeniä ympäristönsuojelun ja ilmaston puolesta työskennellyt europarlamentaarikko Satu Hassi on muun muassa Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan varapuheenjohtaja. Hänen viimeisin esittelynsä sai aikaan asetuksen, jolla kiellettiin laittomasti hakatun puun ja siitä tehtyjen tuotteiden myynti EU:n alueella.

Kuinka paljon kosmetiikan ainesosat rasittavat ympäristöä?

– Käsitykseni mukaan ne rasittavat enemmän käyttäjänsä terveyttä. Jatkuvasti tulee ilmi uusia kosmetiikassa käytettäviä aineita, joilla on haitallisia terveysvaikutuksia.

Uudehko ongelma on nanomateriaalien käyttö kosmetiikassa. Niiden terveys- tai ympäristövaikutuksia ei ole kunnolla tutkittu. Pienet nanohiukkaset voivat tunkeutua ihon läpi soluihin ja verenkiertoon, ja niiden kemialliset ominaisuudet ovat erilaisia kuin saman aineen normaalikokoisina hiukkasina. Suurin osa näistä nanomateriaaleista joutuu pesuvesien mukana vesistöihin.

EU:n kosmetiikka-asetusta muutettiin niin, että ainesosaluettelossa tulee mainita, jos aine on tuotteessa nanomuodossa. Aurinkorasvoja en käytä juuri siksi, että niissä voi olla nanomuotoista titaanioksidia. Suosin lierihattua ja vaatteita silloin kun ihoa pitää suojata liialliselta auringonpaisteelta.

Joitain vuosia sitten luin, että hiusten huuhteluaineissa voi olla PFO-yhdisteitä eli samantapaisia aineita, joilla erilaisia pintoja käsitellään likaa hylkiviksi. Ne ovat elimistöön kertyviä yhdisteitä, jotka ovat vesistöissä pahoja saastuttajia. Itämeren kaloissa näiden non-stick -yhdisteiden pitoisuudet ovat kasvaneet.

Lue lisää Vivasta 6/2013!

Teksti: Satu Varjonen
Kuva: Colourbox.com

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti