(Päivitetty: )
Teksti:
kotilaakari.admin

Millaisissa vaatteissa viihtyvät Lilli Paasikivi, Virpi Pekkala, Ritva-Liisa Pohjalainen sekä Heljä Liukko-Sundström silloin, kun eivät esiinny yleisön edessä. Kuvasimme heidät omassa työympäristössään.

Vaate-, koru- ja taidelasisuunnittelija Ritva-Liisa Pohjalainen, 62

Ritva-Liisa Pohjalainen

Nyt haaveilen hyvästä sienisadosta. Työssäni vaatteiden, korujen ja lasin rinnalla kiinnostaa materiaalina myös kivi.

Pukeutumiseni on aika mustavalkoista ja pelkistettyä. Välillä käytän jotakin kirkasta väriä, kuten punaista, violettia tai keltaista. Hopea näyttää hyvältä mustaa vasten. Nykyään koekäytän suunnittelemiani koruja päivittäin.

Arvostan vaatteissa käytännöllisyyttä, hyviä materiaaleja ja modernia selkeyttä.

Kotiasuni on tavallisesti tunika ja neulehousut. Oikeastaan se on myös työasuni. Nykyään pidän aika usein myös suoria neulemekkoja, koska neulos joustaa ja antaa liikkumisen vapauden.

Suunnittelen itse omat vaatteeni ja luotto-ompelija valmistaa ne. Teetän pari uutta yhdisteltävää kokonaisuutta sopivin välein, ja käytän niitä paljon. Lähes sama kokonaisuus saattaa olla arkiversiona sekä juhlavampaan tilaisuuteen silkkisenä.

Vaatteita en siis osta paljon, mutta sen sijaan kankaita sekä kenkiä.

Mustavalkoiset vaatteet ovat minulle käteviä ja eniten persoonaani sopivia, mutta siitä huolimatta rakastan värejä. Minä vaan väritän ne lasiesineisiin, joissa nautin värien leikistä ja läpikuultavuudesta.

Muoti on minulle leikkimieltä. Ei vaatteiden pidä olla totisia ja tylsiä. Omassa pukeutumisessani leikin mittasuhteilla, esimerkiksi mielelläni peitän lantion tunikan helman alle. Kapealahkeisilla housuilla kevennän sekä pidennän kokonaisuutta.

Mottoni: ”Säteilköön lähelläsi kauneus”

Kuvittaja Virpi Pekkala, 66

Virpi Pekkala

Nyt viimeistelen uusia, jouluksi suunnittelemiani kortteja. Kesäkuussa avattu näyttelyni Tärkeintä on puutarhanhoito jatkuu Mikkelin Kenkäverossa 19.8. asti.

Selkeistä vaatteista olen aina pitänyt. Rimpsut ja röyhelöt eivät ole minun juttuni. Myöskään suuret kuviot eivät tunnu kotoisilta. Kuitenkin vaatteissa voi olla joku kiva juttu, esimerkiksi epäsymmetrisyys.

Vaatekaappiini on kertynyt enimmäkseen sinivalkoisia raitapaitoja, farkkuja sekä mustat fiinimmät housut. Viihdyn pitkissä housuissa hameita paremmin.

Mustaa on kertynyt liikaakin, tosin talvella käytän myös punaista ja kesällä turkoosia. Tummansininen ja valkoinen ovat kestosuosikkejani. Mutta tummanruskea, armeijan vihreä, beige, lohenpunainen, punertava liila ja pinkki saavat minut näyttämään hiivaleivältä.

Vaatteen pitää tuntua hyvältä päällä, ja kyllähän se saa näyttää elegantiltakin.

Vaateostoksissani olen yleensä nopea. Tiedän heti, kun löydän mieleiseni. Poikkeuksen tekevät ne tilanteet, kun pitäisi ehdottomasti löytää aivan tiettyyn tarkoitukseen sopiva vaate.

Merkillä ei ole väliä. Käyn tosi harvoin kaupoissa kiertelemässä, paitsi tyttäreni luona Ruotsissa. Mukana on myös tyttärentytär, joka muodista kiinnostuneena ehdottelee mummille uusia juttuja. Lomamatkoilla on kiva katsastaa myös markkinat, esimerkiksi Italiassa.

Muoti tulee ja menee. Sitä on lehdistä kiva katsella, mutta oma tyylini lienee jo löytynyt, joten muotia en ota kovin tosissaan. Kotona, varsinkin puutarhatöissä olen mieluiten mukavissa rönttösissä, mutta juhliin sitten tälläydytään.

Mottoni: ”Huomenna on parempi päivä”

Professori, keraamikko Heljä Liukko-Sundström, 74

Heljä Liukko-Sundström

Nyt odotan syyskuussa ilmestyvää, omasta elämästäni kirjoittamaani ja kuvittamaani kirjaa Jossain aina aurinko sekä 50-vuotisjuhlanäyttelyäni Helsingin kaupungintalossa.

Tyylini on ehdottomasti naisellinen. Makuni on aina ollut sama. Kammoksun miesmäistä pukeutumista sekä suurikuvioisia vaatteita. Jo lapsena kauhistuin lahjaksi saamaani isoruutuista mekkoa, enkä suostunut sitä päälleni pukemaan. Väitin äidilleni, että mekko syö minut.

Tärkeintä minulle on työ ja sen toteutus, ei päälläni oleva asu. Kun mieleeni iskee ajatus, joka pitää toteuttaa joko piirtämällä tai kirjoittamalla, en ehdi miettiä vaatteitani. Minulla voi olla päällä vaikka kylpytakki.

Vaateväreistäni ehdoton ykkönen on valkoinen ja kakkonen on musta. Pidän myös sinisestä. Mutta erityisesti keväällä energiatarpeen lisääntyessä koen suurena ja mahtavana voimatekijänä keltaisen. Siinä värissä voisin uida, ja sitä voisin kuvitella syöväni. Se on ollut myös tärkeä ja symbolinen väri kirjoittaessani Jossain aina aurinko -kirjaani.

Punaista kartan, vaikka tiedän, että oikea punaisen sävy on kaunis vaalealla ihmisellä.

Vaatteissani on tärkeintä, että viihdyn niissä ja tunnen itseni Heljäksi. Saatan löytää sopivia vaatteita mistä vaan – uusia tai käytettyjä. Parhaat mekkoni ovat olleet vanhoja, oman tarinansa kertovia.

Merkkituotteet eivät merkitse minulle yhtikäs mitään. Jos vaate sopii minulle, se riittää. Merkit eivät vangitse minua. Jonkin vaatteen kanssa viihdyn niin hyvin, että haluaisin pitää sitä aina. Mutta kun se ahkerassa käytössä kuluu nopeasti loppuun, suren sitä kuin hyvää ystävää.

Mottoni: ”Kukaan aikuinen suomalainen ihminen ei ole päässyt livahtamaan hautaan syömättä tai juomatta Arabian astiasta.”

Oopperalaulaja Lilli Paasikivi, 47

Lilli Paasikivi

Nyt on tulossa kuninkaallinen syksy. Laulan Verdin Aidassa Egyptin kuninkaan tyttären, Amneriksen roolin ja sen jälkeen Verdin Don Carloksessa prinsessa Ebolin roolin.

Pukeutumistyylini riippuu ihan omasta fiiliksestä. Mukavuus, helppohoitoisuus ja kivat maanläheiset värisävyt puhuttelevat. Muotia en seuraa. Kun jotakin sopivaa löydän, ostan samantien useita samanlaisia. Eniten valinnanvaraa tuntuvat tarjoavan kotimaiset ja saksalaiset valmistajat.

Shoppailen äärimmäisen harvoin kotimaassa. Jos ulkomailla jää aikaa kierrellä kaupoissa, tulee ostettua usein myös vaatteita.

Olen heräteostaja. Siitä syystä vaatekaappini tursuu kaikenlaisia omituisuuksia. Matkoilla usein tarvitseekin jotakin aivan muuta kuin mitä on mukaansa pakannut. Niinpä on tullut ostettua sellaisiakin vaatteita, joita omassa kotikaapissa olisi ollut. Yritän kuitenkin välttää turhuuksia.

Piristän malliltaan yksinkertaisia vaatteita koruilla, huiveilla ja laukuilla, joilla saan asustani persoonallisen.

Tyylini ei muutu, vaikka minusta tulee vuoden kuluttua Suomen Kansallisoopperan taiteellinen johtaja. En usko mihinkään ”taiteellisen johtajan virka-asuihin”. Taidelaitoksissa pukeutumiskoodi on vapaampi kuin liike-elämässä. Kuitenkin edustavuus on tulevaisuudessa pidettävä mielessä, sillä päivän mittaan on monenlaisia tilaisuuksia ja tapaan paljon ihmisiä.

Haluan siistejä, toimivia ja helppohoitoisia työasuja, jotta voin käyttää aikani tärkeämpään kuin vaatteiden miettimiseen. Ooppera ja suunnittelu ovat paljon mielenkiintoisempaa.

Mottoni: ”Pelaa vaikka pelkäisitkin, mikä tarkoittaa sitä, että omista epävarmuuksista huolimatta uskaltautuu tuntemattomalle maaperälle, jolloin yleensä oppii paljon uutta.”

Teksti Pirjoleena Pakkanen | Kuvat Pekka Holmström

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X