Lauri Jortikka hiihtää Australian auringon alla – Kun ei pääse lumille Suomessa tai Victorian Alpeilla, hän hiihtää rullasuksilla

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lauri Jortikka
Lauri Jortikka on näky Melbournessa. ”Joskus joku ohikulkija huutaa, että mitäs lykit, kun ei ole luntakaan.”
Australiassa asuva Lauri Jortikka, 74, hiihtää vuoden ympäri. Kun Victorian Alpeilta ei löydy lunta, hän sivakoi rullasuksilla kotinurkilla Melbournessa.

Lauri Jortikka, 74, hiihtää ympäri vuoden. Sen mahdollistaa kahdessa maassa sukkulointi.

Lauri Jortikka

Lähimmille laduille on Melbournesta matkaa noin 100 kilometriä. © CHARLY HARRISON

Lauri on ollut lähes koko ikänsä innokas murtomaahiihtäjä. Ensimmäiset palkinnot hän saavutti jo ekaluokkalaisena Tampereella. Sittemmin mies on hiihtänyt Finlandia-hiihdon yli 20 kertaa ja edustanut Australian maajoukkuetta murtomaa- ja ampumahiihdossa.

Laurin harrastuksesta tekee erikoisen se, että hän on asunut vuodesta 1958 Melbournessa. Hänen perheensä muutti sinne, kun Lauri oli 15-vuotias.

”Isä sanoi, että mulla ja veljelläni olisi parempi tulevaisuus Australiassa. Hän itse oli ollut työttömänä Suomessa. Se oli yksi syy, miksi lähdimme.”

Koko perhe työllistyikin nopeasti Australiassa. Laurin isä pääsi oman alansa töihin putkimieheksi. Laurin ensimmäinen työpaikka oli insinöörifirmassa, jossa rakennettiin autojen, junien ja laivojen äänitorvia. Tehdastöitä oli siirtolaisille paljon.

”Äitikin kyllästyi olemaan yksin kotona ja sai helposti töitä ompelijana.”

Perheen sopeutuminen uuteen kotimaahan kävi yllättävän sujuvasti.

”Opiskelin kieltä iltakoulussa. Ja kun työpaikallani ei ollut muita suomalaisia, opin peruskielen nopeasti.”

Hiihtoharrastus Australiassa

Laurin ei tarvinnut luopua Australiassa edes lupaavasti alkaneesta kilpahiihtoharrastuksesta.

Luulo, että Australiassa ei sada lunta, on väärä. Lumipeite laskeutuu vuosittain vuoristoon noin 1200 metrin korkeuteen Victorian osavaltiossa, johon Melbournekin kuuluu. Hyvinä lumivuosina Melbournea lähimmät ladut löytyvät vajaan sadan kilometrin päästä.

Lauri Jortikka”Australiasta löytyy lumipeitettä talvisin Sveitsin valtion verran.”

Talvi on Australiassa silloin kun Suomessa on kesä. Sen ansiosta Lauri on voinut hiihtää lähes ympäri vuoden jo vuosikymmeniä. Victorian Alpeilla on lukuisia hiihtokeskuksia, joissa kausi kestää 8−10 viikkoa kesäkuusta syyskuun puoleen väliin.

 

Lauri on yksi kilpahiihdon pioneereista Australiassa. Vielä 1960-luvulla murtomaahiihtäjiä oli harvassa. Mutta vuoristoihin oli tehty laskettelurinteitä, joten Laurikin opetteli laskettelemaan.

Sitten 1960- ja 70-lukujen taitteessa hän oli lomailemassa Falls Creek -hiihtokeskuksessa. Siellä järjestettiin murtomaahiihtokilpailut.

”Katselin sitä vähän aikaa ja mietin, että jos nämä ovat Australian mestaruuskilpailut, haluan osallistua.”

Laskettelusukset vaihtuivat perinteisen sivakoihin. Aluksi sisko lähetti Laurille suksia, monoja ja sauvoja Suomesta. Vähitellen välineitä alkoi saada myös Australiasta.

 

Aluksi Lauria viehätti varsinkin kilpailumahdollisuus. Vuonna 1972 hän liittyi hiihtoklubiin, jonka jäsenet kiersivät hiihtokilpailuja ympäri Australiaa ja Uutta-Seelantia.

”Katselin parhaan hiihtäjän hiihtelyä ja sanoin kaverilleni I’m gonna beat him (päihitän hänet vielä). Vuosi sen jälkeen niin kävikin.”

Hiihtämisen 3 plussaa

+ Murtomaahiihto on hyvä yleiskunnon ylläpitäjä, meneepä millä vauhdilla tahansa. Hiihdossa käytetään erittäin monipuolisesti lihaksia.

+ Talviset maisemat. Australiassa hiihtäessä maisemat ovat erilaiset kuin Suomessa, koska ylhäällä vuoristossa ei ole juuri puita.

+ Mahdollisuus kilpailla. Pärjääminen lisää innostusta.

Lauri Jortikka

Rullahiihtolenkit Lauri ajoittaa aamuun, koska lämpötilat voivat nousta nopeasti kymmeniä asteita. 30 lämpöastetta on Laurin raja. © CHARLY HARRISON

Hiihdonopettajana

Australian mestaruuden 30 kilometrin perinteisen hiihdossa Lauri voitti vuonna 1975. 15 kilometrin matkalla mestaruus tuli vuonna 1982.

Vuonna 1977 Lauri alkoi kilpailla myös ampumahiihdossa. Meriittiensä ansiosta hän pääsi Australian maajoukkueeseen ja sen mukana kiertämään maailmaa 1970–1980-luvuilla: ensin kilpailijana, myöhemmin valmentajana ja huoltajana olympialaisia myöten. Vuonna 1981 hän kilpaili Lahden MM-kisoissa Australian ampumahiihtojoukkueessa.

Lauri Jortikka

Lauri on hiihtoneuvos: hiihtänyt Finlandia-hiihdon yli 20 kertaa. © CHARLY HARRISON

Vuonna 1976 Lauri suoritti Vuokatin Urheiluopistolla murtomaahiihdon opettajakurssin. Sen jälkeen hän teki töitä hiihdonopettajana Falls Creekin hiihtokeskuksessa kuusi talvea.

”Olin onnessani, kun pääsin hiihtämään joka päivä!”

Lauri käy yhä vuorilla hiihtämässä joka kausi, mutta vain lyhyissä jaksoissa. Majoittuminen vuorilla on niin kallista.

Entisenä lentoyhtiön työntekijänä hän pääsee sen sijaan edullisesti Suomeen. Matkat ajoittuvat aina talveen.

Lauri Jortikka

Hiihtoharrastuksen alkuaikoina sisko lähetti Laurille suksia Suomesta. Nyt niitä saa jo Australiastakin. © CHARLY HARRISON

Vaikka Lauri hiihtää nykyään lähinnä kunnon ylläpitämiseksi, hän myös kilpailee. Viime maaliskuussa hän kilpaili ampumahiihdon Master’s Games veteraanisarjassa Kontiolahdella.

”Ampumahiihtokilpailuja Australiassa on vuodessa 4−5. Vuosittain hiihdän 42 kilometrin Kangaroo Hoppetin. Olen hiihtänyt niitä kaikki 27. Aion jatkaa niin kauan kun pysyn pystyssä.”

Suomen Finlandia-hiihdon Lauri on hiihtänyt parikymmentä kertaa. Viime vuodelta tuli jykevä mitali.

Vaikka Melbournessa on noin 2000 suomalaisen yhteisö, vain harva hiihtää. Laurin Anneli-vaimo ei hiihdä, mutta perheen 21-vuotias poika Mika on hiihtänyt isänsä kanssa vuosia.

Lisäksi Lauri pyöräilee, ui kotipihan altaassa ja käy kuntosalilla vaimon kanssa. Kun hän ei pääse lumille Suomessa tai Australiassa, hän hiihtää rullasuksilla.

”Mulla oli aikoinaan Australian ensimmäiset rullasukset. Sisko lähetti puiset sukset vuonna 1972.”

Näin alkuun rullasuksilla

  • Perinteisen suksilla on helpompi aloittaa, koska niillä voi mennä vaikka kävellen vuorotahtia. Vauhtia voi lisätä vähitellen.
  • Älä hiihdä suorilla polvilla. Polvia ei saa koskaan lyödä lukkoon, koska silloin sukset menevät helposti alta ja kaadut.
  • Muista kypärä. Myös hanskat ja rannetuet on hyvä olla sen varalta, että kaatuu.
  • Mieti reitti etukäteen, ettei sille satu esimerkiksi suuria alamäkiä, jos ne pelottavat. Monesti kumipyörät ovat kuitenkin sen verran hitaat, ettei vauhti nouse liian kovaksi alamäissä.
  • Muista hiihtää polkupyöräteillä, ei autoteillä!

Vinkit antoi Lauri Jortikka.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/18.

X