Etsitkö uutta lajia? - Tällaista on miekkailu
Minustako miekkailija? Mikä ettei. Miekkailu on älykkyyslaji, jossa korostetaan hyvää käytöstä.
PERUSASENTO - Jalat ovat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Pidä selkä suorassa, leuka pystyssä ja katse vastustajaa kohti.
Mitä yhteistä on Zorrolla ja muskettisotureilla? Kaikki käyttivät aseenaan miekkaa, tarkemmin sanottuna kalpaa.
Miekkasankareiden seikkailut ovat kiehtoneet erityisesti elokuvantekijöitä. Elokuvat ja televisiosarjat ovat maalanneet miekkailusta sotaisan, mutta tavallaan romanttisen kuvan.
Tv-esitykset ovat seuroille ilmaista mainosta, sillä moni päättää kokeilla lajia puhtaasti mielikuvan perusteella. Eikä romantisoitunut mielikuva ole täysin väärä: miekkailu on herrasmieslaji, jossa omat tunteet on pidettävä kurissa. Kirosanat eivät lentele. Vastustajaa kohtaan on osoitettava kunnioitusta, vaikka tappio kirvelisi kuinka pahasti.
Kuulostaa vaikealta, ainakin sellaiselle, joka on tottunut kiroamaan jalkaprässissäkin kuin vanha merimies.
Suosittu kalpa
Urheilu- eli olympiamiekkailu pitää sisällään kolme aselajia: kalpa, säilä ja floretti. Kalpa on Suomessa lajin suosituin muoto, sillä siinä säännöt ovat kaikkein yksinkertaisimmat.
Kalpamiekkailussa osuma-alueena on koko vartalo. Kun miekkailija osuu toiseen, hän saa piston. Jokaisen piston jälkeen ottelijat palaavat aloitusviivalle.
”Tarkoituksena on osua vastustajaan, ennen kuin hän osuu sinuun”, summaa Tampereen Kalpaveljien valmentaja Suvi Lehtonen.
Jos molemmat osuvat samaan aikaan, syntyy tuplapisto. Silloin molemmat saavat pisteen. Harjoitusottelu ja kilpailujen alkuerät kestävät kolme minuuttia, tai kunnes jompikumpi saa viisi pistettä. Uloslyöntiotteluissa otellaan kolme kolmen minuutin erää tai 15 pisteeseen. Uloslyöntiottelun häviäjä putoaa pois kisasta.
Jalkatreeniä, jalkatreeniä
Harjaantumattomaan silmään miekkailu saattaa näyttää rennolta. Totuus on toinen: reidet ja pakarat tekevät koko ajan töitä, samoin miekkaa pitelevä olkavarsi.
Aloittelijat valittelevat usein kipeitä jalkojaan. Keho kuitenkin tottuu nopeasti. Lehtonen vertaa jalkatyötä nyrkkeilyyn: miekkailijakin liikkuu kevyesti pienellä pompulla.
Harjoitusten ulkopuolella ei tarvitse treenata mitään ihmeellistä. Venyttely, kehonhuolto ja lenkki silloin tällöin riittävät ylläpitämään kuntoa.
”Kestävyysharjoittelu kannattaa, sillä kolmekin minuuttia kovalla sykkeellä on pitkä aika.”
Huono kunto ei ole este miekkailun aloittamiselle. Kunto kasvaa kohisten, ja treeneissä on kaiken kokoisia ja tasoisia harrastajia. Sukupuolijakaumakin menee aika lailla tasan. Lehtonen arvioi, että tällä hetkellä naisia saattaa olla hieman enemmän.
”Miekkailuun hurahtavat usein sellaiset, jotka eivät ole vielä löytäneet omaa lajiaan.”
Mustelmia kummempia loukkaantumisia ei tarvitse pelätä. Lehtonen kertoo, että miekkailu on olympialajeista kolmanneksi turvallisin.
Pysyykö pää kasassa?
Miekkailu on älykkyyslaji. Taktiikka on suuressa roolissa, ja pään terävyys on vähintään yhtä tärkeää kuin raajojen toiminta.
Kun miekkailija astelee vastustajan eteen, päässä ei saa liikkua mitään ylimääräistä.
”Vastustajaa ei saa pelätä eikä myöskään kunnioittaa liikaa. Ja kannattaa otella pisto kerrallaan. Jos alkaa miettiä voittoa, häviää.”
Taktiikkaa voi hioa etukäteen, mutta siihen ei kannata luottaa sokeasti. Jokainen vastustaja on erilainen, samoin jokainen ottelu. Liikkeet ovat usein refleksinomaisia, joten maneereista on vaikea päästä eroon.
Välillä kädet toimivat ennen aivoja, ja se on turhauttavaa. Pään kanssa on tehtävä koko ajan töitä.
”Mutta onnistumisen tunteet ovat mahtavia. Välillä niitä joutuu metsästämään kauankin, mutta se on sen arvoista.”
Huippumiekkailijoita on kaiken kokoisia, mutta varsinkin alkuvaiheessa kalpamiekkailu suosii pitkiä ja hoikkia. Mitä pidempi miekkailija on, sitä kauempaa hän ulottuu nappaamaan piston.
Pituus ei ole mikään edellytys. Puuttuvaa ulottuvuutta voi paikata oveluudella tai nopeudella.
Tunteet kuriin
Saija-Riina Artama on harrastanut miekkailua kaksi ja puoli vuotta. Nyt hän kerää rohkeutta ensimmäisiin kilpailuihinsa. ©LAURA VESA
Vaikeinta miekkailussa on omien tunteiden hallitseminen, tietää Saija-Riina Artama. Miekkailussa tempo on hurja, ja pään pitää pysyä kylmänä.
”Tykkään eniten siitä, että miekkailu on älykäs laji. Tilanteet muuttuvat nopeasti, ja jokainen vastustaja on erilainen”, Artama kuvailee.
Ajatus miekkailun aloittamisesta tuli alun perin hänen 15-vuotiaalta tyttäreltään, joka tutkiskeli netissä potentiaalisia harrastuksia.
Hän törmäsi miekkailuun, ja Artama lupasi lähteä mukaan kokeilemaan. Yhdessä äiti ja tytär kävelivät alkeiskurssille. Siitä on nyt kaksi ja puoli vuotta.
”Ja tässä sitä ollaan. Vietämme treeneissä laatuaikaa. Kotona vertailemme, mikä mustelma tuli toiselta”, Artama naurahtaa.
Miekkailu koukutti hitaasti. Lajin taktisuus alkoi kiehtoa. Koskaan ei voi olla tarpeeksi hyvä, sillä erilaisia tekniikoita on valtavan paljon.
”Kokonaisuus tuntuu älyttömän vaikealta. Onnistumisessa on paljon kiinni esimerkiksi siitä, onko takana rankka tai muuten huono päivä”, Artama kuvailee.
Artamalla on tanssitaustaa, mutta ennen miekkailun aloittamista hänellä oli monen vuoden tauko kaikesta liikunnasta.
”Aloitin aika huonolla kunnolla.”
Miekkailu muokkaa kehoa yksipuolisesti, joten lihaskunnosta on pidettävä huolta myös treenien ulkopuolella.
Vasenkätinen Artama jännittää hauiksiaan. Vasen on oikeaa lihaksikkaampi.
”Ja hassut pikkulihakset, joiden olemassaolosta en edes tiennyt, ovat kehittyneet”, hän naurahtaa.
Lue myös:
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti
Näin pääset alkuun
Alkeiskurssille tarvitset ainoastaan sisäpelikengät ja liikuntaan sopivat vaatteet. Varusteita kannattaa alkaa hankkia mahdollisimman pian, mieluiten jo ensimmäisen vuoden aikana. Aloitteleva miekkailija tarvitsee hanskan, maskin ja oman miekan. Kalpa maksaa 70–100 euroa. Seuroja löydät miekkailuliiton sivuilta: www.fencing-pentathlon.fi