Retkivaellus - Lähde leirinuotiolle

Kun eräopas ja yritäjä Minna Jakosuo avaa nettisivuillaan ilmoittautumisen erävaellukselle, se varataan täyteen neljässä tunnissa.

Retkeilykursseille on tulijoita niin, että Jakosuo saa viettää koko kesän metsässä.”Vaellus ja retkeily ovat nyt nosteessa.”Kertooko kurssien suosio myös siitä, että suomalainen ei osaa enää mennä metsään ilman ohjausta?

Tavallaan kyllä. Jakosuo on havainnut, että monelta on luontosuhde hukassa. Hän huomaa sen siitä, että metsää pelätään, koska luullaan suden, karhun tai käärmeiden käyvän siellä kimppuun.

Ryhmässä retkeilyn suosio ei kuitenkaan perustu vain luonnosta vieraantumiseen tai pelkoon, vaan siihen, että se tekee ikiaikaisesta samoilusta sosiaalista.

Jakosuo perustaa pitkille vaellukselle oman Facebook-ryhmän ja kannustaa lähtijöitä esittelemään siellä itsensä etukäteen.”Vaeltajista saattaa tulla hyviä tuttuja jo ennen matkan alkua. Vaellus tai eräretki voivat olla tapa tavata samanhenkisiä ihmisiä. Monet kaipaavat sitä, että elämyksen voi jakaa muiden kanssa.”

Jakosuo on kursseja vetäessään huomannut, että ihmiset avautuvat luonnossa helposti. Leirinuotiolla puhutaan kipeistäkin asioista. On käynyt niinkin, että kurssilaiset ovat ystävystyneet ja lähteneet seuraavalle retkelle yhdessä.

Retkeilyn ja sosiaalisuuden yhdistämisessä on paljon mahdollisuuksia.”Suunnittelen kohdennettuja vaelluksia erilaisille ihmisryhmille. Seuraavaksi voisi olla vaellus sateenkaariperheille. Eläkeikäisille kaavailen reittiä, jossa ei ole suuria korkeuseroja.”

Huikeimmat kokemukset

Jakosuo oli aiemmin antiikkikauppias. Hänellä oli myymälä Jyväskylän keskustassa, mutta muutto maalle sysäsi elämänmuutoksen liikkeelle. Hän kouluttautui eräoppaaksi.

Metsässä samoilu on intohimo, josta Jakosuo hakee toimeentulon lisäksi elämyksiä ja äärikokemuksia.

Yksi pahimmista paikoista tuli viime kesänä, kun hän vaelsi viisi päivää yksin Lapissa Muotkatunturin maastossa. Matkan alussa häneen iski vatsatauti, joka kesti koko reissun.

”Opin, että pystyn vaeltamaan, vaikka saan syötyä vain yhden energiapatukan päivässä. Tärkein havainto oli kuitenkin se, että pääni pelaa, vaikka keho tekisi tenän.”

Tuli myös todistettua, että vettä ei erämaassa kannata juoda kuin virtaavasta paikasta. Ilmeisesti Jakosuo sai taudin juodessaan vettä autiotuvan kaivosta, johon poikkeuksellisen runsaat sateet olivat valuttaneet bakteereja porojen tai muiden eläinten ulosteesta.

Huikein elämys oli Paistunturin erämaasta. Jakosuo tuli vaelluksella joen mutkaan. Sitä reunustivat massiiviset tunturit, mutta joen penkalla oli tasainen, hyvä paikka teltalle.

”Yhtäkkiä tuli voimakas tunne, että olen tullut perille. Kotiin. Vaelluksilla tulee välillä ihmeellisiä kokemuksia, joita ei saa arjessa.”

Metsä tekee hyvää

Metsässä mihin tahansa pulmaan auttaa se, että pitää tauon ja syö eväitä. Ravittuna ja levänneenä tekee parempia ratkaisuja ongelmatilanteessakin.

Tärkein apuväline metsässä on paperinen kartta. Sitä kannattaa opetella lukemaan.”Jos katsoo karttaa vähän väliä, täydellinen eksyminen on mahdotonta.”

Jakosuo on käynyt ensiapukurssit ja ottaa vaellukselle aina kattavat ensiaputarvikkeet mukaan. Hän on opetellut tekemään kainalosauvat ja hankkinut lihasvoimat, joilla tarvittaessa kantaa loukkaantuneen tavarat.

Ensiapuvälineitä on tarvittu retkillä äärimmäisen harvoin. Sen sijaan metsä on varma fyysisen ja henkisen terveyden lähde.”Tästä on paljon tutkimustietoa.”

Lyhytkin metsässä oleilu laskee verenpainetta ja rauhoittaa sykettä. Epätasaisessa maastossa kulkeminen parantaa tasapainoa ja kehittää lihaksia, joita muuten ei käytä.Lisäksi metsän parantava voima ehkäisee masennusta. Jos mieli on jo masentunut, metsässä oleilu tuo helpotusta.

Nukuin metsässä paremmin kuin koskaan

Niina Saastamoinen löysi retkeilyn vasta aikuisena ja jäi koukkuun. Viikon vaellukset ovat hänen juttunsa.

Niina Saastamoinen, 43, sai lapsena tarpeekseen metsässä samoilusta. Syynä olivat hirvikärpäset, joita Niina oppi inhoamaan mummolan marjametsissä.

Mutta kun Niina joitain vuosia sitten muutti maaseudulle, luonto alkoi kiinnostaa uudella tavalla. Viime kesänä hän osallistui Minna Jakosuon eräretkeilyn alkeiskurssille, koska päätti antaa metsälle mahdollisuuden.

”Kurssilla sai kokeilla erilaisia varusteita. Ensimmäinen hämmästys oli se, kuinka hyviä nykyiset varusteet ovat. Metsässä ei tarvitse enää kastua tai palella, mikä tuli heti todistettua.”

Kurssilla Niina yöpyi ensimmäistä kertaa metsässä.

”Nukuin paremmin kuin koskaan.”Retkeily ryhmässä on Niinan juttu. Ammattiopas ja ryhmä tuovat turvaa, mutta silti reissussa voi säilyttää yksityisyytensä.

Vaelluksella pää tyhjeni kaikesta turhasta.

Viime syksynä Niina lähti Partioaitan järjestämälle viikon vaellukselle Pohjois-Ruotsiin Sarekin kansallispuistoon. Hän lähti latautumaan suurta elämänmuutosta varten, koska avasi heti vaelluksen jälkeen oman osteopaatin vastaanoton.

Vaellusreitti nousi ylimmillään 1 300 metriin, ja vaikeakulkuinen maasto pakotti keskittymään jokaiseen askeleeseen.”Pää tyhjeni kaikesta turhasta. Ainoa, millä oli väliä, oli seuraava askel, vesi, ruoka ja lepo.”

Kokemus palautti perusasioiden äärelle ja laittoi asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Siksi Niina aikoo tehdä vaelluksesta jokavuotisen tradition. Tänä kesänä hän lähtee sekä Suomen että Ruotsin Lappiin.”

Tunturissa arjen murheet häviävät ja itsensä tuntee hyvällä tavalla pieneksi. Jos on onnekas, pääsee näkemään, kuinka aurinko nousee aamulla matalalla olevien pilvien ylle.”

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti