Martti Lamminpää, 79: ”Mäkihyppy on pitänyt askeleet kimmoisana ja ryhdin suorassa”

Martti ”Masa” Lamminpää, 79, hyppii ja pomppii. Hän viskoo jalkojaan sivulle kiihtyvään heiluriliikkeeseen. Kyykkyyn ja ylös, hyppy, hyppy, hyppy. Kun keho on lämmennyt mäkihyppypuvun sisällä, suojalasit silmille ja kypärä päähän. Sitten sukset olalle ja 60 porrasaskelmaa ylös hyppyrimäen laelle. Lamminpää nauttii.

Hyppytornissa Lamminpää kiinnittää sukset jalkaan ja valmistautuu hyppyyn. Kypärän sisällä aivot terästyvät. Pitää käydä koko hyppy läpi tarkasti mielessä. Mistä päin tuulee ja kuinka kovaa? Missä kohdassa ponnistaa?

Oikea ajoitus on tärkeä: ei saa ponnistaa liian aikaisin eikä liian myöhään. Ja suunnan on oltava sopivasti ylös- ja eteenpäin. Liikaa ei saa yrittää, muuten menee pieleen. Joka kerta pieni rukouskin kohoaa uskovan miehen mieleen. Kun oikea hetki tulee, Lamminpää lähtee liukuun. Vauhti kiihtyy mukavasti 24 metrin matkalla hyppyrin nokalle.

Noin viisi metriä ennen nokkaa Lamminpää alkaa valmistautua kyykkyasennosta ponnistukseen. Kädet taakse, ja jalat ponnistavat hallitusti. Alkaa kaunis liito kohti alastulomonttua. Aikaa ei ole monta sekuntia, mutta Masa pyrkii venyttämään hyppyä vielä vähän. Lumisen maanpinnan hän kohtaa tyylikkäästi telemarkilla ja tömähtämättä. Leiskautus kantaa pitkälti yli 20 metriä. Se on hyvä saavutus tässä mäessä. Lamminpää tuulettaa. Onnistunut hyppy tuntuu joka kerta huikealta. Siihen ei kyllästy koskaan.

Kaatumisista huolimatta hyppykipinä ei hiivu

Kotona Taavetissa komeilee liuta pokaaleja. ©MIKKO NIKKINEN

Kun Lamminpää oli yhdeksänvuotias, syttyi intohimo mäkihyppyyn. Nyt 70 vuotta myöhemmin tuo sama intohimo vie hänet joka talvi Luumäen Somerharjun hyppyrimäkeen.

Lamminpää käy yhä myös mäkihyppykisoissa eri puolella Suomea sekä ulkomailla. Seniorisarjasta tulleita pokaaleita on vitriineissä paljon. Vaikka ei niillä ole niin väliä. Tärkeintä on tunne, kun liitää tuulen mukana.

”Onnistuneen ponnistuksen jälkeen nojaan ilmapatjaan, joka kantaa eteenpäin. Sopiva vastatuuli on paras hypyn kannalta. On hienoa olla tuulen kannateltavana edes hetki,” Lamminpää kuvailee.

Mäkihyppy on tekniikkalaji. Jos aloittelijana oppii väärän tekniikan, siitä on vaikea päästä eroon. Lamminpää on itseoppinut hyppääjä. Hän opetteli hyppäämään tarkkailemalla ammattilaisia.

Yhdeksänvuotiaana Lamminpää kaatui hyppynsä. Suksi viilsi sieraimen halki ja lääkäri pahoitteli, ettei nenästä saa entistä. Vieläkö aiot kuitenkin mennä mäkeen, hän kyseli pikkupojalta. Vastaus tuli tomerasti: ”Varmasti hyppään vielä.”

Sama kipinä hehkuu yhä. Masa ihmettelee hyppykipinäänsä hieman itsekin.

”Että vielä vanhoilla päivilläkin on pakko päästä mäkeen.”

Vaikka Lamminpää on taitava hyppääjä, hän on mennyt nurin aikuisenakin. Lappeenrannan isosta mäestä hän tuli alas niin vauhdikkaasti, että silmissä pyöri välillä näkymä Saimaasta, välillä suksista. Lopulta hän löysi itsensä lumipenkasta.

”Kuuluttaja kielsi minua enää menemästä hyppyriin. Olisin nimittäin varmasti mennyt vielä yrittämään.”

Mäkihyppy pitää miehen kunnossa

Ruuhkavuosina Lamminpään harrastus hiipui, kun elätettävänä oli vaimo ja neljä lasta. Kiireiden takia mäkeen ei enää päässyt kuten aiemmin. Missään vaiheessa Lamminpää ei kuitenkaan kokonaan hylännyt mäkihyppyä. Töitten jälkeen väsyneenä hyppykerrat jäivät kuitenkin vähiin.

Viisikymppisenä Lamminpää ilahtui huomatessaan, että lajissa voi kilpailla seniorisarjassa. Alkoi innokas harjoittelu, matkustelu ja kilpailut.

”Olen nähnyt maailmaa kilpailumatkoilla ja tavannut hyppääjiä eri maista. En minä muuten olisi päässytkään ulkomaille. Myös poikamme ovat kokeilleet mäkihyppyä, mutta kiinnostus hiipui. Isäpappa se vaan jatkaa,” Lamminpää naurahtaa.

Olohuoneessaan Lamminpää näyttää, mistä ponnistus lähtee. ©MIKKO NIKKINEN

Olohuoneessa Masa näyttää vielä uudestaan, miten hyppy teoriassa kulkee.

Hyppääminen on pitänyt hänen askeleensa kimmoisana ja ryhdin suorassa. Reisilihakset ovat hyvässä kunnossa ja nivelet taipuisat. Lamminpää kertoo ysikymppisestä norjalaisesta mäkihyppääjästä, joka takaa katsottuna näytti nuorelta mieheltä.

Lamminpään mäkihyppyharrastukseen kuuluu muutakin kuin hyppääminen. Hän on yhdessä muiden harrastajien kanssa rakentanut monta hyppyrimäkeä talkoovoimin.

Mäen kunnossapito vaatii sitkeyttä ja voimia. Portaitten puhdistaminen, mäen jäädyttäminen kastelukannulla ja alastuloalueen tamppaaminen voi viedä tunteja. Ja sitä pitää tehdä usein.

Päälle tulevat oman talon lumityöt.

”Siksi kai olen näin hyvässä kunnossa edelleen. Aion hypätä niin kauan kuin pystyssä pysyn.”