Näin suomalainen rakastuu – lue kymmenen tarinaa

Uudessa Seurassa kerrotaan kymmenen lukijoiden tarinaa rakkauden alkamisesta. Julkaisemme nyt netissä sen lisäksi vielä kymmenen romanttista tarinaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Uudessa Seurassa unohtumattomat rakkaustarinansa kertovat muun muassa Henkka ja Hanna (vas.), Halil ja Kirsi (ylh. kesk.), Paavo ja Marjukka (ylh. oik.) ja Veikko ja Päivi (alh.). Kuvat: Kari Hautala.

Uudessa Seurassa kerrotaan kymmenen lukijoiden tarinaa rakkauden alkamisesta. Julkaisemme nyt netissä sen lisäksi vielä kymmenen romanttista tarinaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hertta-Mari Kaukonen

Seura pyysi lukijoitaan kirjoittamaan, kuinka heidän rakkaussuhteensa alkoi. Saimme kauniita ja yllättäviä tarinoita, joissa rakkaus on kestänyt vastoinkäymisistä huolimatta vuosia tai vuosikymmeniä. Yllättävimmillään rakkaus on löytynyt kotiovelta, kun kiertävä imurikauppias tuli soittamaan Hanna Brotkinin ovikelloa.

Tänään ilmestyneessä Seuran numerossa 15/2013 kertovat romanttisista rakkauksistaan Hanna Brotkin, Päivi Riikonen, Annika Ylipelkonen, Marjukka Nurminen, Nea Kaartinen, Kirsi Niemelä, Marja Hakulinen, Krista Tuomola, Asko Ruuskanen ja Sanna Altay.

Julkaisemme netissä nyt kymmenen tarinaa lisää. Seuraavassa kertovat koskettavat tarinansa Stiina Rautiainen, Ulla Kelohonka, Anja Vainio-Heittola, Katja Alifrosti-Ahvenainen, Mauri Rautkari, Emilia Valjakka, Tatu Piippo, Mirja Rahunen, Mari Kuosmanen ja Sanni Lintula.

 

Rakkaus paransi

”Laitoin ilmoituksen treffipalstalle. Rima oli noussut korkealle huonojen miessuhteiden jälkeen. Mielenterveyteni ei kestäisi enää yhtäkään epätyydyttävää suhdetta.

Eräänä päivänä oli tullut viesti sympaattisen näköiseltä kaljupäältä. ”Olen ammatiltani Teräsmies”, hän aloitti. ”Työskentelen siis metallifirmassa.”

”Kohta on mummolla tippa linssissä. Menen nimittäin laittamaan hänelle silmätipat”, kerroin omasta työstäni vanhusten hoitajana.

Huumorintajumme tuntui olevan täysin samanlainen.

Ensitreffeillä lähibaarissa vatsanpohjassa kouraisi, kun hän katsoi minua lempeän sinisillä silmillään. Hän oli maailman seksikkäin duunarimies, jonka kaunis hymy sai jännitykseni sulamaan nopeasti.

”Sä oot kaunis”, Juhani sanoi.

Kukaan ei ollut aiemmin kehunut minua yhtään mistään. Sellainen arvostuksen puute tekee ihmisen mielen epävakaaksi.

Tapasimme useamman kerran viikossa, vaikka Juhani asui toisella paikkakunnalla yli viidenkymmen kilometrin päässä.

Juhani sanoi, että olen hauska, iloinen ja hyväntuulinen ihminen. Milloin minusta oli tullut sellainen? Ehkä olin sitä sisimmissäni ollut aina, mutta vasta Juhani oli saanut parhaat puoleni esiin!

Muutama viikko ensitapaamisen jälkeen jäin yökylään Juhanille. Kun sulauduimme toisiimme, tiesin:  Juhani on Se Oikea minulle.

Joitakin kuukausia myöhemmin muutimme yhteen. Juhanilla oli lapsi ja minulla kolme, joten jännitimme aluksi hiukan, miten uusperhekuvio onnistuu. Kaikki asiat sujuivat kuitenkin hyvin.

Ensitapaamisen vuosipäivänä menimme kihloihin. Nyt olemme olleet kaksi ja puoli vuotta yhdessä. Viihdymme parhaiten toistemme seurassa.

Minulla ei ole enää ahmimiskohtauksia, enkä tarvitse enää nukahtamislääkkeitä. Juhani on vilpittömällä rakkaudellaan parantanut minun pipisen pääni.”

Stiina Rautiainen

 

Viimeinen rakkaus

”Ymmärtääkseen nykyisen rakkauteni arvon on lukijan tiedettävä menettäneeni mieheni ja ainoan poikani kuolemalle.

Seuraava pitkäaikainen puolisoni petti minua pikkujouluissa. Petetyksi tuleminen on ollut raskain taakkani, sillä silloin ihminen jää alistuneeseen surun täyttämään olotilaan, pelkäämään seuraavaa kertaa. Kuolemankin sureminen on tavallaan armeliaampaa, sillä tapahtunut on vain hyväksyttävä uskoen, että vielä tavataan toisessa maailmassa.

Päätimme jatkaa eksäni kanssa yhdessä ja vaieta pettämisestä. Elimme muutaman vuoden kuin suomalaisen elokuvan herrasväki, vaihtaen poskisuudelmia ilman syviä tunteita.

Tämä oli elämäntilanteeni, kun tapasin nykyisen kihlattuni syntymäpäivillä. Katseemme kohtasivat. Muutama pöytä erotti minut aivan upean komeasta univormupukuisesta upseerista! Menin esittäytymään.

Mies oli samana iltana kertonut tyttärelleen tavanneensa ihanan naisen. Näin jäimme toistemme sydämiin, kunnes muutaman kuukauden kuluttua sattumalta tapasimme ja rakkaustarinamme sai jatkonsa.

Kihlauduimme itsenäisyyspäivänä 2012. Sulhaseni kanssa toivomme todella, että olisimme elämämme viimeiset rakkaudet.”

Ulla Kelohonka

 

Hidas rakastuminen

”Näin lehdessä ilmoituksen, jossa leskeksi jäänyt mies etsi seuraa. Teksti tuntui niin aidolta, että uskalsin vastata. Muutaman puhelinsoiton jälkeen tapasimme ensin kahdestaan ja seuraavalla kerralla näin myös pienet 4- ja 6-vuotiaat pojat. Itselläni oli jo 17-vuotias poika.

Tutustuminen tapahtui hiljalleen puhumalla. Lasten äiti oli kuollut aivokasvaimeen. Taustalla oli siis vielä surutyötä. Oma isänikin oli kuollut puoli vuotta aiemmin.

Samanlainen huumori, mielenkiinnonkohteet sekä lapset yhdistivät.

Mehän emme tietenkään eläneet kahden aikuisen seurusteluvaihetta, vaan uusperheen arkea. Lapset ovat kasvaneet, ja nyt meillä on jo kaksi ihanaa lastenlasta. Olemme rakastuneet toisiimme oikeastaan vasta nyt, kun asumme kahdestaan, vaikka yhteinen matkamme alkoi 18 vuotta sitten.”

Anja Vainio-Heittola

 

Odottamaton suhde

”Viikko isäni kuoleman jälkeen hain juttuseuraa teksti-tv:stä. Huomasin hauskan viestin: ”Etsin lasteni äitiä ja elämänkumppania.”

Mies soitteli minulle useita kertoja päivässä, kun kaipasin kuuntelijaa vaikeana aikana isäni kuoleman jälkeen. Kuukauden ajan juttelimme puhelimessa useita kertoja päivässä. Juttelimme kaikesta.

Tapasimme kahvilassa. Sanoin, että en tahdo mitään muuta kuin jutella. Odottaminen oli kuitenkin jännittävää, kun ei tiennyt kuka kahviseuralainen on vastaantulevista ihmisistä.

Mies oli ujo ja hiljainen. Katseli suurimman osa ajasta kahvipöydässä suuria käsiään, joten ihastuin niihin.

Parin päivän päästä kävimme lounaalla, viikonloppuna elokuvissa. Sen jälkeen kävelimme opiskelija-asunnollemme, jolloin otin häntä ensimmäistä kertaa kädestä kiinni.

Hain töitä myös Turusta, jossa mies asui. Sain sijaisuuksia ja mies pyysi, että jäisin lopullisesti asumaan hänen luokseen. Sillä tiellä ollaan.

Naimisiin menimme vuonna 2006, jolloin sain myös vakivirkani. Nyt odotan kolmatta lastani ja olen onnellinen.”

Katja Alifrosti-Ahvenainen

 

Vessasta reissaamaan

”Hän seisoi wc:n ovensuussa melko alakuloisen näköisenä. Oli eteläsuomalaisen osakunnan lauantaitanssit Helsingissä keväällä l953. Ajattelin piristää pyytämällä tanssiin. Masennuksensa syyksi hän kertoi huonon ja kalliin permanentin.

Saatoin hänet vastapäiselle raitiotiepysäkille, jolloin hän tunnusti tuntevansa minut!  Olin kuulemma esiintynyt voimistelujoukkueessa heidän koulussaan ja hän tunsi myös muutaman lintukaverini!

Ensimmäisellä pyöräretkellämme keväällä l953 Lauttasaaren kärjessä Helsingissä huomasimme yhtä aikaa mereltä rantakivikkoon ajautuneen kauniisti koristellun vanhan puisen pyhimyksen käden. Tartuimme käteen ja katsoimme toisiimme. Käsi yhdisti meidät.

Meidät vihittiin Lähetyskirkossa toukokuussa vuonna 1956, kun Kike oli valmistunut sairaanhoitajaksi ja minä liikemetsänhoitajaksi.

Kultahäät vietettiin seitsemän vuotta sitten. Neljä lastenlastamme ovat kaikki täysikäisiä, mutta toistaiseksi vielä olleet uusavuttomia suvun jatkolle.

Avioliittomme on ollut kaikkea muuta kuin tavanomainen. Tuskin vaimoni suostuessaan kosintaani olisi voinut kuvitellakaan joutuvansa vielä asumaan työtehtävieni takia varsin primitiivisissä olosuhteissa Aasiassa, Kaukoidässä ja Afrikan sademetsissä alkuasukkaiden parissa.

Mutta nämä ovat olleet kokemuksia, jotka ovat luoneet sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka virisi aivan sattumalta wc:n oven pielestä keväällä 1953.”

Mauri Rautkari

 

Kohtalokas suudelma

”Tapasin elämäni rakkauden PMMP:n keikalla Tampereella. Olin hieman hiprakassa. Yhtäkkiä huomasin portailla tulevan mieheni. Yks kaks vaan, kävelin häntä kohti ja suutelin – ilman mitään varoitusta. Tästä alkoi meidän tarina.

Aluksi tapailimme säännöllisesti tehden kaikkea mukavaa: kävimme ravintoloissa ja kahvilla. Suhteen eteneminen tapahtui huomaamattomasti. Yhtäkkiä huomasin olevani raskaana. Siitä sitten muutettiin yhteiseen asuntoon ja aloitettiin elämä yhdessä perheenä.”

Emilia Valjakka

 

Vuoden pari

”Yläasteen jälkeen aloitin pelialan datanomiopinnot ja kappas – luokalleni tuli ala-asteelta tuttu Tintti.

Tintin herttainen olemus oli tehnyt minuun jo vaikutuksen, mutta todella rakastuin Tinttiin luokkamme karaoke-illanvietossa. Kun palasin kotiin sinä iltana, äitini huomautti heti, että näytän jotenkin erilaiselta.

Siitä lähtien aloimme hengailla yhdessä. Meidät valittiin koulussa ”Vuoden pariksi”, koska olimme niin romanttisesti yhdessä kaiket ajat. Syyskuussa muutimme yhteen.

Olemme molemmat innostuneita pelaamisesta ja tietokoneista. Ehkä joskus tulevaisuudessa perustamme yhdessä pelialan yrityksen.

Mitä kaikkea elämä vielä tuokaan meille? Toivottavasti paljon hyviä juttuja!”

Tatu Piippo

 

Onneksi lähdin

”Olin keväällä vuonna 2005 juuri lopettelemassa kokin opintojani. Uusi mies ei kuuluisi kuvioihin pitkään aikaa.

Meillä oli koulussa kurssin lopetus ja kaverit alkoivat kiusata, että pitäisi lähteä nyt ainakin yhdelle tämän kunniaksi paikalliseen ravintolaan. Minua ei huvittanut, mutta lopulta taivuin.

Ravintolaan saapui outo miesporukka, ja baaritiskillä juttelin heistä yhdelle. Hän oli juhlimassa koulun päättymistä ja oli siis viimeistä iltaa paikkakunnalla. Siirryttiin koko porukka samaan pöytään. Siinähän ne tunteet alkoivat lämmetä.

Ravintolan mentyä kiinni hän sai houkuteltua minut vielä asuntolalle yömyssylle. Ekat pusutkin jo vaihdettiin, ja lähdin kotiin. Kun olin kerennyt kotiin, hän soitti jo perään, että haluaa vielä nähdä minut!

Niinpä hän vielä sitten yön tunteina pistäytyi luonani porraskäytävässä. Kerroin silloin, että minulla on kaksi pientä poikaa, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä minulle koko maailmassa. Hän suhtautui asiaan niin upeasti, että rakastuin häneen sillä hetkellä palavasti! Kun hän tapasi lapset, meno oli hurjan hauskaa.

Kohta tulee kahdeksan vuotta yhdessäoloa täyteen, josta viisi vuotta naimisissa. Meillä on myös yksi yhteinen lapsi, 5-vuotias tytär. Hän täydensi onnemme!”

Mirja Rahunen

 

Säväyttävä miekkonen

”Minulla oli sinkkuvaihe eroni jälkeen. Erään nettipalvelun mukaan minulla ja samassa kaupungissa asuvalla miekkosella oli 92 prosentin yhteensopivuus. Aloimme kirjoitella toisillemme.

Hän mainitsi, missä on töissä. Kerran kävin kyseisessä liikkeessä pyörimässä uskaltamatta puhua hänelle. Seuraavalla kerralla saapastelin hauskan näköisen miekkosen luo, vetäisin hihasta ja pyysin lounaalle.

Koska erostani oli alle kuukausi, pyristelin ihastumista vastaan. Miekkonenkin ilmaisi ymmärryksensä sille, jollen haluaisi mitään vakavaa, mutta oli kuitenkin itse valmis hyppäämään suhteeseen.

Perhoset liitelivät vatsassani saadessani häneltä viestin. Lopulta totesin hänelle, että fyysiset ja psyykkiset oireet tuntuvat siltä, että olisin rakastunut. Miekkonen oli hetken hiljaa. Sitten hän nyökkäsi ja sanoi, että hänkin rakastaa minua.

Edellinen suhteeni oli ollut riitaisa ja minua oli alistettu. Siksi olikin ihmeellistä huomata, että joku halusi antaa minulle pyyteetöntä rakkautta. Joka päivä miekkonen saa minut nauramaan. Useampi ihminen on sanonut, ettei ole ennen nähnyt minua näin onnellisena. Miekkonen palautti minulle uskon rakkauteen ja itseeni. ”

Mari Kuosmanen

 

Isompi vesipyssy

”Tapasin nykyisen poikaystäväni ala-asteella. Yhtenä kesäviikonloppuna isäni huusi minut ulko-ovelle, koska minulle oli vieraita. Naapurini ja nykyinen poikaystäväni pyysivät kanssaan leikkimään vesisotaa pihalle.

Hauskaa oli! Muistan sen jostain syystä kuin eilisen. Niin muistaa poikaystävänikin, mitä ihmettelen kovasti. Hän oli todella kateellinen, koska minulla oli isompi vesipyssy kun hänellä!

Ylä-asteella päädyimme samalle luokalle, muttemme toisiamme oikein enää kunnolla tunteneet. Aikaa kului ja minä rakastuin korviani myöten. Jouduin odottelemaan seitsemän kuukautta, ennen kuin kyseinen herra tajusi mitään. Nyt olemme seurustelleet kaksi vuotta, eikä omasta mielestäni paremmin voisi mennä. Rakkautta riittää.”

Sanni Lintula

X