Menneisyyttä tutkimalla voi löytyä apu nykyhetkeen – Elämänkaarikirjoittaminen avaa sukuhistoriaa ja auttaa ymmärtämään omaa toimintaa

Joskus elämän toistuvat teemat ovat perua sukuhistoriasta, kun sukupolvi toisensa jälkeen on siirtänyt ongelmallista toimintatapaa eteenpäin. Monesti ihminen itse ei ole edes tietoinen siitä, että jokin hänen toimintatapansa on perua edellisiltä sukupolvilta.

Kirjailija ja psykoterapeutti Pepi Reinikainen pitää elämänkaarikirjoituksen kursseja, joilla tutkitaan omaa sukuhistoriaa ja sen vaikutusta elämään.

”Minulla on käytössäni malli, jossa teemme ensin sukupuun. Mistään 1500-luvulta ei tarvitse lähteä, vaikka ei se haitaksi ole. Riittää, että siinä on isovanhempien syntymä- ja kuolinvuodet sekä muut tärkeät luvut. Siihen sitten täydennetään asioita heidän elämästään ja voidaan lisätä myös esimerkiksi isovanhempien sisarusten synnyin- ja kuolinvuodet. Lopulta päästään omaa elämään. Jo siinä vaiheessa, kun tehdään tätä sukupuuta saattaa joku asia ratketa”, Pepi Reinikainen selittää.

Pelko on luonnollista, mutta toimintatapoja voi muuttaa vain tiedostamalla 

Joskus oman sukuhistorian tutkiminen voi pelottaa. Ajatus siitä, että sieltä löytäisi toistuvia, traagisia kaavoja ei varmasti tunnu kenestäkään mukavalta. Joku voisi jopa olla mieluummin tietämättä. Toistuvia kaavoja etsitään kuitenkin juuri sen takia, että niitä voisi muuttaa.

”Näitä asioita ei pidä ajatella ennalta määrättyinä: ”Kun äitini oli kehnossa suhteessa ja isoäitini vielä kehnommassa, niin minullekin lankeaa sama kohtalo”. Tällainen ajattelu ei auta, mutta se auttaa, että havaitsee suvussa olleen vähän liian kilttejä ja myöntyväisiä ihmisiä. Silloin voi alkaa miettiä, mikä on altistanut heitä. Samalla kannattaa tarkkailla, että onko omissa valinnoissa tai käytöksessä samanlaisia piirteitä. Esimerkiksi väkivaltaisessa perheessä kasvaneelle voi olla lapsena on iskostunut tiedostamaton ajatus, että hakkaaminen kuuluu rakkauteen”, Reinikainen selittää.

Synkkyyteen vaipumusta voi ehkäistä myös sillä, että tutkii myös positiivisia asioita. Voi pohtia esimerkiksi sitä, minkälaisia vahvuuksia omassa suvussa on siirretty eteenpäin.

”Moni kuvaa esimerkiksi, että suvussa on ollut todella vahvoja naisia, jotka ovat selvinneet hyvin vaikeista paikoista”, Reinikainen toteaa.

© iStock

Myös puhumattomuuden kulttuuri on kulkeutunut sukupolvelta toiselle

Elämänkaarikirjoituksessa selviävät asiat voivat tulla ihmiselle täytenä yllätyksenä, sillä kipeistä asioista on historian saatossa usein vaiettu. Myös puhumattomuus on monesti kulkenut sukupolvelta toiselle.

”Ei tarvitse mennä kovin kauas taaksepäin, kun esimerkiksi joistakin sairauksista ei puhuttu juuri mitään. Ennen penisilliinin tuloa keuhkotauti oli todella vaarallinen tauti, eikä siitä hirveästi puhuttu – saati sitten psyykkisistä sairauksista. Nämä ovat esimerkkejä sellaisista pimeistä loukoista, joihin kätkeytyy puhumattomuutta”, Reinikainen selittää.

Tukea sukuhistorian tarkasteluun voi hakea elämänkaarikirjoittamisen ryhmästä tai kaverilta

Mikäli pelkää omasta sukuhistoriasta löytyvän kovin suuriakin mörköjä, voi ilmoittautua elämänkaarikirjoittamisen ryhmään, jossa prosessia käydään läpi yhdessä muiden kanssa. Jos prosessin käyminen läpi vieraiden ihmisten kanssa tuntuu luotaantyöntävältä, voi elämänkaarikirjoitusta alkaa tehdä vaikka yhden tai useamman kaverin kanssa.

”Yhdessä tutkiminen ehkäisee sitä, etteivät ne asiat pääse omassa päässä ylettömän suuriksi. Koska muilla on sama prosessi menossa, tulee näköalaa siihen, että tällaista tämä elämä on”, Pepi Reinikainen sanoo.

Aiempien sukupolvien toimintaa on tarkasteltava aikaan suhteutettuna

Sukuhistoriaa tutkiessa on tarkasteltava tapahtumia aikaansa suhteutettuina. Esimerkiksi sisällissodalla on ollut valtava vaikutus niin yhteiskuntaan kuin ihmisiinkin. Kärsimystä löytyy konfliktin kummaltakin puolelta.

Historiallisen kontekstin ymmärtäminen auttaa ymmärtämään myös esimerkiksi sellaisia edellisten sukupolvien valintoja, jotka tässä ajassa voivat tuntua käsittämättömiltä. Menneisyyden tapahtumien tiedostamisella ja niiden ymmärtämisellä on merkitystä myös yhteiskunnallisella tasolla.

”Esimerkiksi juuri sisällissota on ollut häpeällistä aikaa meille kaikille. Se häpeä on ollut erilaista voittajilla ja häviäjillä, mutta sitä on ollut kummallakin puolella. Jo siitä avoimesti puhuminen ja sen syiden selvittäminen ehkäisevät sitä, että niin tapahtuisi uudelleen. Nyt meillä on ilmassa sellainen tunnelma, että tämä maa voi jakautua kahteen leiriin. Meidän täytyisi ymmärtää syyt ja seuraukset, mitä se aikaisemmin tarkoitti tälle maalle, ettei niin pääsisi käymään uudelleen”, Reinikainen sanoo.

Säästä tulevilta sukupolvilta vaiva – puhu lapsillesi oma-aloitteisesti

Kun itse tiedostaa oman sukuhistorian ja sen merkityksen, voi oma-aloitteisesti pyrkiä puhumaan suvun menneisyyden tapahtumista esimerkiksi omien lasten kanssa. Liian seikkaperäiseksi ei kuitenkaan kannata ruveta puhuessaan pienten lasten kanssa, jos kyse on kovin traagisesta tapahtumasta.

”Väkisinkään kannata ruveta kertomaan. Se, millä tavalla puhuu, riippuu lapsen iästä ja kiinnostuksesta. Lisäksi siinäkin täytyy nähdä asia laajemmin. Jos sukuhistoriassa on tapahtunut esimerkiksi murha, niin on kerrottava siitä, mikä johti tekoon, mitä siitä seurasi sekä tietenkin se, että miten se on vaikuttanut lähipiirissä vanhempiin, miten sitä on surtu ja hävetty. Myöskin tunnehistoriaa kannattaa avata, eikä vain sitä, että mitä tapahtui”, Reinikainen neuvoo.

© iStock