Mieheni onkin transnainen

Kun mies tuntee olevansa nainen, menee elämä monella tavalla sekaisin. Niin myös Sannan ja Antin avoliitossa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Miehen transtaipumus on saanut Sannan hämilleen.

Kun mies tuntee olevansa nainen, menee elämä monella tavalla sekaisin. Niin myös Sannan ja Antin avoliitossa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Anna Muurinen

Sanna ja Antti ovat varhaiskeski-ikäinen pari, joka löysi toisensa muutama vuosi sitten yhteisten ystävien välityksellä. Elämänarvot ja mielenkiinnon kohteet menivät niin hyvin yksiin, että he muuttivat puoli vuotta sitten saman katon alle. Sopuisan parin ystäväpiiri on jo alkanut odottaa hääkellojen soittoa.

Sanna muistaa Antin kertoneen transtaipumuksestaan suhteen alussa, mutta sen jälkeen asia ei ole hallinnut päivälliskeskusteluja. Se ei ole aiemmin vaikuttanut millään lailla heidän arkeensa.

Antille asia on kuitenkin ollut niin tärkeä, että hän hakeutui jokin aika sitten sukupuoli-identiteetin tutkimusklinikalle ja sai transnaisen diagnoosin. Sinnikkäästä yrittämisestään huolimatta elämä miehen kehossa tuntuu hänestä luonnottomalta ja vieraalta. Antti haluaa aloittaa sukupuolenkorjausprosessin.

”Rakastan häntä, mutta miehenä. En ole koskaan tuntenut vetoa naisia kohtaan, enkä pysty edes kuvittelemaan häntä naisena. Koko tilanne on minulle hyvin hämmentävä”, Sanna kertoo.

Anttiin syvästi kiintynyt Sanna oli suunnitellut elävänsä miehensä kanssa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Mutta suhteen saama käänne on pistänyt hänet pohtimaan, kuinka pitkälle rakkaus kantaa.

”Sukuni on vanhoillista ja sukulaisissa on minulle monia hyvin läheisiä ihmisiä. Puolisoni transsukupuolisuus on heille aivan liian iso ja vaikea asia. Pelkään jo etukäteen heidän reaktioitaan.”

Antin ilmoituksen jälkeen Sanna on tutustunut transsukupuolisuuteen, eikä se tunnu enää niin pelottavalta. Häntä arveluttaa kuitenkin käytännön elämä, muun muassa seksi naisen kanssa. Peloista päällimmäisenä hänellä on kuitenkin yksin jäämisen pelko.

”Jos jätän Antin, menetän suuren rakkauden. Jos taas jatkan, saatan menettää sukuni. Ja jos suhde ei uuden, naiseksi muuttuneen Antin kanssa onnistukaan, jään aivan yksin. Olen umpikujassa”, Sanna kirjoittaa.

Yksin ei tarvitse selvitä

Me kaikki muutumme parisuhteissamme. Antin muutos on sitä luokkaa, että Sanna on ajautunut umpikujaan. Sannan suurin pelko on, että suhteeseen jääminen voisi katkaista välit sukuun. Toisaalta yksin jääminen tuntuu pelottavalta.

Ihmisen sukupuoli-identiteetti on useimmiten itselle selvä. Joskus kuitenkin yksilönkehityksessä voi tapahtua muutos. Kasvun myötä ristiriitaisuus biologisen, sosiaalisen ja psyykkisen sukupuolen välillä tulee aina kohdattavaksi. Itsensä löytäminen on pitkän etsinnän ja työn tulos.

Antti on nyt etsimässä sukupuoli-identiteettiään. Sen löytäminen ja toteuttaminen on voimavara, joka luo pohjaa psyykkiselle hyvinvoinnille. Tämä on haaste sekä parisuhteelle että puolison hyvinvoinnille. Sanna pyrkii kohtaamaan tilanteen myönteisellä asenteella. Sanna joutuu kohtaamaan seksuaalisuuden keskeisiä kysymyksiä myös itsessään.

Rakastavassakaan suhteessa kumppaneiden ei tarvitse selvitä yksin. He voivat kokeilla pariterapiaa eri asioiden kohtaamiseksi. Kumppanin tuki voi olla merkittävin tuki yksilön elämänvaikeimmilla hetkillä.

Molemmat puolisot joutuvat nyt kohtaamaan olemassaolonsa peruskysymykset ja katsomaan, millainen suhde parhaiten täyttää hyvinvoinnin edellytyksiä.

Keijo Markova, pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto.

Suhde voi syventyä

Sannan ja Antin suhteessa on paljon hyvää ja sen ei tarvitse muuttua. Tärkeintä on miettiä rauhassa, mikä heitä yhdistää. Kukaan ei tiedä, kuinka pitkälle rakkaus kantaa. Varmuus ja vastaukset isoihin kysymyksiin eivät tule pakottamalla. Ihminen ja suhde voivat muuttua monista syistä ja monella tapaa elämän aikana. Silloin jokainen joutuu punnitsemaan, mikä on suhteessa olennaista.

Tunteet ja ajatukset voivat muutostilanteissa ja pohdintojen äärellä vaihdella paljonkin ja se on ihan tavallista. On todennäköistä, että ajatukset ja tunteet selkenevät vähitellen. Epävarmuus kuuluu asiaan. Sannan onkin hyvä kertoa Antille, että tilanne mietityttää ja tarvittaessa kääntyä ammattiauttajan puoleen. Ympäristöstä voi tulla hyvinkin erilaisia reaktioita. Itseltä kannattaakin kysyä, kuinka suuren painoarvon antaa ympäristön mielipiteille ja keihin haluaa tilanteessa tukeutua. Parhaassa tapauksessa ystävistä on paljon apua.

Pelko yksinjäämisestä on ymmärrettävä tilanteessa, jossa tulevaisuudesta ei ole tietoa. Toinen ihminen ei voi täyttää kaikkia tarpeita eikä taata onnea. Siksi on tärkeää, että Sanna pitää huolta omasta jaksamisestaan.

On myös mahdollista, että prosessi auttaa Sannaa ja Anttia tutustumaan toisiinsa syvemmin sekä vahvistamaan keskinäistä suhdettaan.

Tiina Vilponen, seksuaaliterapeutti, Sexpo.

X