Kati Sarvela haluaa lisätä traumatietoisuutta: ”Traumat voivat olla ongelmien juurisyy”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kati Sarvela ­haluaa kouluttaa suomalaista yhteiskuntaa tietoisemmaksi traumoista. Hammaslääkärinä hän toivoo esimerkiksi terveydenhuoltoon lisää lempeyttä, rauhoittavaa läsnä­oloa ja kykyä käsitellä rakentavasti vaikeitakin tilanteita kuten potilaan hoidosta kokemia haittoja. © Miska Puumala
Kati Sarvela ­haluaa kouluttaa suomalaista yhteiskuntaa tietoisemmaksi traumoista. Hammaslääkärinä hän toivoo esimerkiksi terveydenhuoltoon lisää lempeyttä, rauhoittavaa läsnä­oloa ja kykyä käsitellä rakentavasti vaikeitakin tilanteita kuten potilaan hoidosta kokemia haittoja. © Miska Puumala
Traumatietoisuusaktivisti Kati Sarvelan mielestä yhteiskunnan pitäisi ymmärtää paremmin vaikeiden kokemusten ja tapahtumien vaikutus ihmisiin.

Jos lapsi riehuu koulussa, mitä ajattelet ensimmäiseksi?

A) Onpa huonosti kasvatettu lapsi!

B) Onkohan hänellä ADHD?

C) Mitähän tuolle lapselle on elämässään tapahtunut?

Kati Sarvela, 62, toivoo, että tulevaisuudessa vaihtoehto C saisi entistä enemmän kannatusta.

Sarvela on traumatietoisuusaktivisti, jonka mielestä yhteiskunnan eri aloilla pitäisi nykyistä paremmin ymmärtää vaikeiden elämänkokemusten vaikutusta ihmisiin. Koulumaailman lisäksi Sarvela ottaa esimerkiksi terveydenhuollon.

”Toivoisin, että kun potilas tulee vastanotolle ja käyttäytyy vähän hankalasti, ei mietittäisi, mikä hänessä on vikana, vaan mitä hänelle on tapahtunut elämän varrella.”

Ajatus on maalaisjärkinen mutta tavallaan outo. Esimerkiksi lääkärin tehtävähän on tutkia, onko potilaalla sairaus, ja tarvittaessa määrätä siihen hoito. Miksi hän miettisi, mitä potilaalle on elämässään tapahtunut?

Vastaus kuuluu: siksi, että ihminen tulee kohdata kokonaisuutena. Ja siksi, että vaikeat elämänkokemukset voivat aiheuttaa traumoja, jotka puolestaan altistavat lukuisille ruumiillisille sairauksille, mielenterveysongelmille, riippuvuuksille, sosiaalisille ongelmille ja oppimishäiriöille. Traumoilta ei kannata ummistaa silmiään, koska ne voivat olla ihmisen ongelmien juurisyy.

Sarvela toivoisi, että esimerkiksi kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ja opettajat tunnistaisivat traumojen oireita ja osaisivat myös tarjota korjaavia kokemuksia niitä kokeneille. Hän on huomannut omassa työssään, että sellainen on mahdollista.

Traumat osana omaa työtä

Sarvela on ammatiltaan hammaslääkäri. Hän kiinnostui traumoista kohdattuaan hammashoitoa pelkääviä potilaita. Jo uransa alussa hän huomasi saavansa hermostuneet ja ylikierroksilla käyvät ihmiset rentoutumaan kuuntelemalla heitä ja juttelemalla rauhoittavasti mutta halusi oppia auttamaan hammashoitopelkoisia vielä paremmin.

Niinpä hän hakeutui lyhyisiin ratkaisukeskeisen terapian koulutuksiin ja opiskeli soveltavan psykologian menetelmää, NLP:tä. Kursseilla hän ymmärsi, että hammashoitopelko voi johtua lapsuuden tai nuoruuden haitallisista kokemuksista.

Esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön aiheut­tama trauma voi aktivoitua, kun hammaslääkäri tunkee välineitä suuhun.

Nelikymppisenä Sarvelalle tuli avioero. Hän kärsi unettomuudesta ja joi liikaa alkoholia. Kriisin myötä hän ymmärsi, että oli koko siihenastisen elämänsä kärsinyt itsekin traumaattisesta stressistä.

”Minulla se juontui siitä, että sain lapsena yksinkertaisesti liian vähän vanhempien huomiota, rakkautta ja huolenpitoa”, Sarvela kertoo.

Perheessä oli kuusi pientä lasta, joista Kati oli syntynyt kolmantena.

Sarvela ei koskaan mennyt psykiatrin tutkimuksiin. Hän selvisi töitä tekemällä sekä jatkamalla itsensä kouluttamista. Hän kävi Tampereen yliopistossa kolmivuotisen hypnoterapiakoulutuksen. Myöhemmin hän opiskeli työn ohella sensomotorista terapiaa.

Traumat muuttavat ihmistä

Sarvelan mielestä meidän kaikkien pitäisi ymmärtää traumoista ainakin se, että elämän varrella – erityisesti lapsena – koetut vuorovaikutussuhteet muuttavat aivojen ja hermoston rakennetta.

”Se, että lapsi ei saa aikuisen hyväksyvää kiintymystä, jota hän tarvitsee, muuttuu hänen biologiakseen”, Sarvela tiivistää.

Tutkimuksista tiedetään, että lapsuuden haitalliset kokemukset aiheuttavat traumaattista stressiä, jonka oireita ovat muun muassa ylivireys, levottomuus, ärtyneisyys ja lamaantuminen.

Toisaalta aivot voivat myös muovautua uudelleen suotuisaan suuntaan. Tämä vaatii korjaavia kokemuksia.

Korjaavassa kokemuksessa on tyypillisesti kyse siitä, että ihminen kokee olonsa turvalliseksi, tulee kuulluksi, hänestä ollaan kiinnostuneita ja hän kokee voivansa luottaa toiseen.

”Toipuakseen ihminen tarvitsee kokemusta siitä, että toinen ikään kuin kannattelee häntä.”

Korjaavia kokemuksia saa terapiassa, mutta Sarvelan mielestä niitä pitäisi saada monessa muussakin paikassa, kuten koulussa, terveydenhuollossa sekä vertaisryhmissä.

”Itse olen saanut korjaavia kokemuksia myös luonnosta, terveestä yhteisöllisyydestä, kehotietoisuuden lisääntymisestä ja terapeuttisesta kirjoittamisesta”, hän kertoo.

Rentoutukseen on monia tekniikoita

Sarvelan mukaan korjaavan kokemuk­sen tarjoaminen toiselle ei ole hirveän vaikeaa. Se ei vaadi monimutkaisia menetelmiä.

”Pääasiassa se vaatii itsetuntemusta eli omien pahimpien sudenkuoppien tuntemista ja hyväksyvää tietoista läsnäoloa.”

Omalla vastaanotollaan Sarvela hyödyntää menetelmiä, joita hän on oppinut hypnoterapian ja sensomotorisen terapian koulutuksista. Olennaista on tunnistaa traumatisoitunut potilas eli huomata, jos hän on ylivireä tai lamaantunut.

Pelkopotilaiden seurassa Sarvela pyrkii ensisijaisesti rauhoittamaan omaa kehoaan, koska se rauhoittaa myös potilasta. Hän keskittyy omaan hengitykseen, hakee tuntemusta kehon ja lattian sekä tuolin välisistä kontaktipinnoista ja aistii nykyhetkeä kuten potilaan kehoa ja tekeillä olevaa toimenpidettä.

Lisäksi hän neuvoo usein myös potilasta hengittämään syvään ja pidentämään uloshengitystä. Se aktivoi lepohermostoa ja edistää rentoutumista.

Toimenpiteen kuten puudutuksen aikana hän voi myös antaa potilaalle rauhoittavia suggestioita: ”laske mielessäsi numeroita sadasta alaspäin” tai ”hoe mielessäsi jotakin lastenlorua”.

Hoidostakin voi syntyä trauma

Traumatietoisuuteen kuuluu myös se, että ammattilainen tiedostaa oman toimintansa pahimmassa tapauksessa aiheuttavan toiselle uusia traumoja. Sarvelan mukaan esimerkiksi lääketieteelliset traumat ovat aika yleisiä. Niitä voi tulla paitsi hammashoidosta myös esimerkiksi synnytyksistä, leikkauksista ja ensiavusta.

”Joskus kipua on lähes mahdotonta välttää yrityksistä huolimatta.”

Silloin tärkeää on hyvä jälkihoito.

”Potilaalle on hyvä esittää pahoittelut tapahtuneesta ja kysyä, kuinka hän nyt voi. Keskustellen ja kuunnellen voi auttaa potilasta liittämään tapahtunut osaksi hänen kokemusmaailmaansa, jotta se ei jäisi kummittelemaan mieleen irrallisena kokemuksena.”

Yksi perusasia Sarvelan mielestä on se, että jokainen potilas, asiakas ja oppilas kohdataan kuin hänellä olisi trauma – siis lempeästi, kuunnellen, kannustavasti ja tietoisen läsnä olevasti.

Lisäksi työpaikoilla tulisi kiinnittää enemmän huomiota ilmapiiriin ja viihtyisyyteen.

”Terveydenhuollon yksiköiden ilmapiirillä on olennainen vaikutus sekä potilaiden toipumiseen että henkilökunnan hyvinvointiin. Nämä kaksi asiaa eivät ole erillisiä toisistaan.”

Lue myös: Kun trauma onkin outojen ja odottamattomien oireiden takana – Näin traumaoireet voivat aktivoitua vuosienkin päästä

Suorittaminen vaihtui muutoksi metsään

Sarvelasta tuli traumatietoisuusaktivisti, kun hän raskaan eron jälkeen sairastui vielä rintasyöpään. Hän oli silloin vähän alle viisikymppinen.

Siihen asti hän oli uutterasti suorittanut täysipäiväistä hammaslääkärin työtä, vaikka työ ei ollut hänelle alun perinkään mikään kutsumus, vaan hän oli vain ajautunut alalle. Syöpä pysäytti.

”Tajusin, että jos nyt kuolisin, en olisi tehnyt elämässäni mitään sellaista, mitä oikeasti halusin tehdä.”

Sarvela muutti uuden puolisonsa kanssa Kuhmoon keskelle metsää, lähelle puolison lapsuudenkotia. Hän vähensi hammaslääkärin töitä ja alkoi tutkia sisintään kirjoittaen. Hän on nyt julkaissut kolme tietokirjaa.

Sarvelan intohimona on pitää luentoja ja koulutuksia traumatietoisuudesta yhdessä eri alojen ammattilaisten kanssa. Hän on ollut kouluttamassa esimerkiksi sote-alojen, kasvatusalan, vankiloiden sekä järjestöjen työntekijöitä.

Tämän vuoden toukokuussa hän järjesti yhdessä työryhmän kanssa Trauma Summit Finland -webinaarin. Vapaaehtoisvoimin järjestetty ilmaistapahtuma veti 9 500 kuulijaa.

Edelleen hän kuitenkin pitää hammaslääkärin vastaanottoa parina päivänä viikossa. Hänellä käy sekä hammashoitopelkoisia että muita potilaita.

Omalle mielelleen hän on löytänyt rauhan Kainuun metsistä ja soilta. Luonnon keskellä möly päässä hiljenee. Hän on saanut huomata, että kuten toisilla ihmisillä, myös luonnolla on korjaavaa voimaa.

X