Kirjailija Kati Reijonen neuvoo, kuinka vastustelu muutetaan antautumiseksi elämälle: ”Periksikin saa antaa”

Vastustamaton-teoksen kirjoittanut Kati Reijonen liputtaa vetelehtimisen ja riman alentamisen puolesta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kati Reijonen

Vastustamaton-teoksen kirjoittanut Kati Reijonen liputtaa vetelehtimisen ja riman alentamisen puolesta.
Teksti:
Liina Putkonen

Vastustelu syö henkisiä voimavaroja ja estää nauttimasta hetkestä. Kirjailija Kati Reijonen neuvoo päästämään irti, mutta kuinka elämälle oikein antaudutaan? Ja mitä siitä Reijosen mukaan seuraa?

Vastustelu, kannattaako siitä hankkiutua eroon?

”Vastustaminen on uuvuttavaa ja yleensä paitsi tuloksetonta, usein suorastaan haitallista. Voimien tuhlaaminen jonkin jo tapahtuneen asian vastustamiseen on mitä suurinta voimien haaskausta.

Asioita vastaan taistelemisen sijaan kannattaa toimia vaihtoehtojen puolesta kuten äiti Teresa: ”En marssi sodanvastaisissa mielenosoituksissa, mutta olen aina valmis marssimaan rauhan puolesta”. Viime­­aikaiset tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi kivulle antautuminen on paljon tulok­sellisempaa kuin kipua vastaan taisteleminen.

Niin sanotun paradoksaalisen intention mukaan taas kannattaa tavoitella asioiden vastakohtia. Esimerkiksi jos unettomana yrittää pysytellä hereillä sen sijaan, että yrittäisi nukahtaa, nukahtaa huomaamattaan, koska nukahtaminen ei onnistu yrittämällä. Yrittäminen on eräs vastustamisen muoto, koska siihen väistämättä liittyy kamppailu.

Mitkä ovat konsteja vastustamisesta irti päästämiseen?

Vastustamisen vastakohta on antautuminen ja se on osoittautunut paljon toimivammaksi ratkaisuksi minunkin elämässäni. Antautumista, elämän hyväksymistä, voi harjoitella ensinnäkin meditoimalla ja hiljentämällä mielensä. Kirjassa on yhdeksän muutakin keinoa, jotka auttavat päästämään irti siitä negatiivisesta mielentilasta, joka vastustaminen on.

Esimerkiksi kiroilu ja raivoaminen ovat hyviä keinoja päästää höyryjä. Kun ne päästää ulos vaikka metsässä, ei kaunaansa tarvitse kaataa lähimmäisen niskaan. Sen jälkeen on helpompi hyväksyä se, mikä tapahtuu ja käyttää energiansa ongelman ratkaisuun siinä vellomisen sijaan.

Vetelehtiminen ja riman laskeminen opettavat rennompaa suhdetta elämään. Nauraminen ja huumori ovat tärkeitä myös. Irti päästäminen ja luovuttaminen toimivat kokemukseni mukaan aina, kumma kyllä.

Periksiantamisella on ihmeellinen voima. Asiat alkavat virrata parempaan suuntaan, kun niitä ei pakota sinne, minne kuvittelee niiden pitävän mennä.

Miksi hyvin usein vastustamme elämää ja koemme kärsimystä?

Meidän kulttuurimme kivijalka on uskomus, että elämä on raskas koettelemus ja siitä selviää vain, kun suurella vaivalla taistelee olosuhteita vastaan ja kyntää kivistä peltoa. Vastustelu opetetaan meille jo lapsena.

Meitä kannustetaan myös kontrolloimaan elämää. Sitä pidetään vastuullisen ihmisen toimintana. Jos nyt korona meille jotain on opettanut, niin sen, ettei meillä ole kontrollia juuri mihinkään.

Kuinka muuttaa vastustelu elämästä nauttimiseksi tässä ja nyt?

Ensimmäinen askel on ymmärtää, että elää vastustamisen tilassa. Toinen on opetella luottamaan elämän prosessiin. Tätä opettaa kiinalainen wu wei -filosofia, jota kutsutaan pakottomaksi toiminnaksi. Luottaminen on meille todella haastavaa mutta kun tekee päätöksen sanoa kyllä elämälle, elämä alkaa soljua.

Hetkessä pysymistä pitää harjoitella. Aina kun mieli harppaa tulevaan tai velloo menneessä, voi pysähtyä ja muistuttaa itselleen, että vain tämä hetki on todellinen.

Miten voisi oppia näkemään uuvuttavatkin haasteet mahdollisuuksina?

Tekemällä asian kerrallaan. Kun edessä on valtava kasa perunoita kuorittavaksi, ei kannata katsoa kasaa vaan perunaa, jota kuorii. Kun etenee hitaasti, keskittyen täysillä aina siihen, mitä on juuri nyt tekemässä, eläminen rauhoittuu ja turha stressi katoaa. Olen kantapään kautta oppinut, että koskaan ei tiedä, mitä jonkin asian tekemisestä todella seuraa. Siksi jokainen tsäänssi on todella uusi mahdollisuus, kuten Matti Nykänen sanoi.”

Lue myös: Hävettääkö nauru – Miten saa lisää naurua elämään?

Artikkeli on ensi kerran julkaistu Kotilääkäri-lehdessä 5/21

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X