Kiitos ei äitiydelle – Minna on vapaaehtoisesti lapseton: ”Sterilisaatio ja lapsettomuus eivät ole vaikuttaneet naiseuteeni”

Jaa artikkeliTilaa Seura
"Olenko kummajainen, kun en halua äidiksi? Silti tiesin tekeväni oikein."
"Olenko kummajainen, kun en halua äidiksi? Silti tiesin tekeväni oikein." © istockphoto
Minnan, 52, päätös lapsettomuudesta hämmensi ulkopuolisia, ja hän on saanut osakseen loukkaavia kommentteja. Psykologi Thea Strandholm tukee Minnaa.

Vapaaehtoisesti lapseton Minna, 52, on sanonut kiitos ei äitiydelle. Lapsettomuus oli hänen tietoinen valintansa jo parikymmpisenä.

”En halua lapsia. Kyse ei ollut siitä, etten pitäisi lapsista. Päinvastoin, tykkäsin vauvojen hoitamisesta. Päinvastoin, tykkäsin vauvojen hoitamisesta”, kertoo vapaaehtoisesti lapseton Minna.

Näin häntä tukee päätöksessään PsL, psykoterapian  erikoispsykologi Thea Strandholm.

Vapaaehtoisesti lapseton – tietoinen valinta

Minna:

Menin 22-vuotiaana naimisiin, ja olimme aviossa kuusi vuotta, mutta liitto päättyi eroon.
Onneksi eksäni ei painostanut minua perheen perustamiseen. Emme edes puhuneet lasten hankkimisesta.

Voin rehellisesti sanoa, että biologinen kelloni ei ole tikittänyt missään vaiheessa. Lapsettomuus on ollut tietoinen ja vapaaehtoinen valinta, enkä koe jääneeni mistään paitsi.

Thea:

Yhä useampi nainen valitsee tietoisesti lapsettomuuden. Yhteiskunnan asennoituminen siihen on tutkitusti muuttunut yhä hyväksyvämmäksi.

Naisten taloudellinen itsenäistyminen on mahdollistanut vapauden valita laajemmin elämän erilaisia rooleja.

Toisaalta määritelmään ”vapaaehtoisesti lapseton” sisältyy jo ajatus, että lapsi olisi normivalinta ja lapsettomuus valinta, jonka voisi kyseenalaistaa.

On hienoa, että olit jo varhaisaikuisuudessasi tietoinen omista tarpeistasi ja toiveistasi.

Sterilisaatio 35-vuotiaana

Minna:

35-vuotiaana päätin hankkia sterilisaation. Se oli iso päätös, vaikka olin miettinyt sitä jo vuosia.

Puhuin sterilisaatiosta etukäteen eräiden ystävieni ja työkavereitteni kanssa. Aika moni sanoi, että älä ihmeessä tee niin, sinua harmittaa jälkikäteen.

Mielessäni kävi ajatus, onko minussa jokin vika. Olenko kummajainen, kun en halua äidiksi? Silti tiesin tekeväni oikein.

Olin tuolloin avoliitossa. Onneksi myös tämä puoliso ymmärsi minua. Jos hän olisi halunnut lapsia, olisin ehkä harkinnut sterilisaatiosta luopumista.

Yllätyksekseni sain lähetteen toimenpiteeseen helposti. Tiedän, että kaikkien naisten kohdalla näin ei ole.

Thea:

Mainitsemasi läheisten varoittelut eivät ikävä kyllä tukeneet sinua päätöksessäsi, vaikka juuri tukea meistä jokainen toivoisi.

Toisaalta on ymmärrettävää, että toiset pelästyvät näinkin pysyvää päätöstä.

Hienoa kuitenkin, että avopuolisosi tuki sinua. Normien vastaisten päätösten tekeminen vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä.

Pohdit sitä, että olisit voinut toimia toisin, jos avopuolisosi olisi toivonut lapsia. Se on hyvin ymmärrettävää.

Päätöksemme eivät ole koskaan mustavalkoisia. Täytyy punnita, mitä itse haluaa, ja mitä on valmis niin sanotusti uhraamaan.

Olisiko esimerkkisi suhteenne päättynyt, jos puolisosi olisi halunnut lapsen?

Olen saanut kuulla, miten itsekäs olen. Ja että en tiedä oikeasta elämästä mitään, koska minulla ei ole lapsia.

Olen saanut kuulla, miten itsekäs olen. Ja että en tiedä oikeasta elämästä mitään, koska minulla ei ole lapsia. Matti Pikkujämsä

Lapsettomuus on lisännyt läheisten puheita itsekkyydestä

Minna:

Vapaaehtoinen lapsettomuuteni on herättänyt ulkopuolisissa monenlaisia tuntemuksia.
Olen saanut kuulla, miten itsekäs olen. Ja että en tiedä oikeasta elämästä mitään, koska minulla ei ole lapsia. Toki moni ystävä on myös tukenut minua.

Ehkä vaikeinta oli saada tietää, että äitini oli valehdellut isälleni. Kuulin äidiltä vasta isäni kuoleman jälkeen, että isälle oli kerrottu, että minä en voi saada lapsia.
Isäni oli hyvin lapsirakas, joten arvelen äidin pelänneen isän reaktiota.

Ennen sterilisaatiota sairaanhoitaja kertoi minulle toimenpiteen kulusta ja seurauksista. Kysyin, saanko abortin ilman selittelyjä, jos tulen raskaaksi?

Hoitaja vastasi, että sinä taidat olla ihan tosissasi tämän päätöksen suhteen.

Thea:

On ikävä kuulla, että olet joutunut kohtaamaan kielteisiä asenteita, kun olet tehnyt itsellesi tärkeän päätöksen.

Osa ihmisistä arvostaa turvallisuutta ja jatkuvuutta. Tällöin esimerkiksi perhe voi korostua.

Persoonallisuus ja temperamentti vaikuttavat valintoihimme. Huolimatta omista arvoista on tärkeää pystyä ottamaan muitakin näkökulmia. Se on taito, jota jokaisen toivoisi harjoittelevan.

Lapsen saamisen arvo on muuttunut sukupolvien myötä. On taatusti ollut surullista kuulla, että äitisi valehteli isällesi. Kuulostaa siltä, että äitisi suojeli miestään oletetun reaktion vuoksi. Äitisi tarkoitus oli varmasti paras mahdollinen.

Minna:

Muutama vuosi sterilisaation jälkeen kävin joukkopapassa. Hoitaja kysyi, käytänkö hormonaalista ehkäisyä.

Vastasin hänelle, että minulta on vedetty piuhat poikki. Hoitaja oli hetken hiljaa ja totesi sitten, että johan on vastuutonta. Jotkut eivät saa lapsia, vaikka kuinka haluaisivat.

Olin ihan mykistynyt kommentista. Vastasin, että eiköhän jokaisella ole oikeus päättää kehostaan ja elämästään.

Thea:

Syyllistäminen on ikävää.

Kommentti kuulosti asiattomalta ja harkitsemattomalta.

Thean vinkit

1. Ole jatkossakin rohkea. Valitse se, mikä tuntuu sinulle oikealta.

2. Ota etäisyyttä toisten suunnalta tulevaan arvosteluun. Voit kysyä, mitä kritisointi kertoo heistä itsestään.

3. Mikäli koet jonkin haitallisen tunteen tai pelon vaikuttavan kielteisesti ihmissuhteisiisi, suosittelen psykoterapiaa. Se on keino tutustua syvemmin itseesi.

Raskaus elämän pahin pelko

Minna:

Elämäni pahin pelko on ollut raskaaksi tulo. Ennen sterilisaatiota näin siitä painajaisia, joista heräsin aina hyvin ahdistuneena.

Kerran oletin olevani raskaana. Sanoin puolisolleni, että jos näin on, haluan abortin. Onneksi kuukautiset tulivat seuraavana päivänä.

Olen adoptiolapsi; minut adoptoitiin jo vauvana. Olen pohtinut, johtuuko haluttomuuteni saada omia lapsia siitä, että biologiset vanhempani hylkäsivät minut.

Olen käynyt juttelemassa psykologin luona lapsuustaustastani kumpuavasta hylätyksi tulemisen pelosta, joka on heijastunut myös parisuhteisiini.

Thea:
On hyvä käydä läpi oman taustansa vaikutuksia elämään. Hylätyksi tulemisen pelko on yleinen ja syvällinen pelko. Suurimmalle osalle meistä on äärimmäisen arvokasta rakastaa, tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sekä kuulua yhteisöihin.

Erityisesti varhaisessa elämänvaiheessa koetut suuret muutokset voivat vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen.

Monet varhaiset kiintymyssuhdekokemukset, sekä vaikeat että turvalliset, aktivoituvat usein parisuhteissa. Myös lapsen saamiseen voi liittyä pelkoja ja ennakoivaa huolta.

Päätöksemme ovat aina summa elettyä elämäämme. Niihin liittyy arvoja, oppeja, erilaisia elämänkokemuksia sekä roolimallien käyttäytymistä ja päätöksiä.

Voi olla, että hylkäämiskokemuksesi on vaikuttanut omaan päätökseesi. Toisaalta, jos olet tietoinen peloistasi ja olet niitä työstänyt, päätöksesi kuulostaa harkitulta.

Olen pohtinut, johtuuko haluttomuuteni saada omia lapsia siitä, että minut hylättiin vauvana.

Olen pohtinut, johtuuko haluttomuuteni saada omia lapsia siitä, että minut hylättiin vauvana. Matti Pikkujämsä

Lapsettomuus ei vaikuta naiseuteen

Minna:

Sterilisaatio ja lapsettomuus eivät ole vaikuttaneet naiseuteeni. En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta siitä, että synnyttämätön nainen olisi jotenkin vajaa.

Olen edelleen paljon tekemisissä minulle läheisten ihmisten lasten kanssa, ja he antavat minulle paljon. Minulla on neljä kummilasta, joista nuorin on vasta puolitoistavuotias.

Nykyisellä miehelläni on edellisestä suhteestaan tytär, joka on jo aikuinen. Tyttö oli 16-vuotias, kun tapasin puolisoni. Koin olevani tytölle pikemmin kaveri kuin äitipuoli.

Minun oli helppo kertoa miehelleni sterilisaatiosta, koska hänenkin piuhansa on katkaistu.

Thea:

Upeaa, että voit kokea naiseutesi kokonaisvaltaisena ja riittävänä.
Kaverillinen suhde puolisosi lapseen kuulostaa hienolta. Puolison jo hieman vanhempien lasten kanssa ei välttämättä tarvitse ottaa kasvatuksellista roolia.

Minna:

Koen nyt eläväni täyttä elämää. Meillä on minipossuja, ja koulutan työkoiria.
Vanhemmiten lapsettomuus voi korostua; mielessäni on käynyt, kuka minusta pitää vanhana huolta. Onneksi minulla on hyvä sosiaalinen turvaverkko.

Thea:

On tärkeää, että voi elää omannäköistä ja omalta tuntuvaa elämää. On myös kiehtovaa tunnistaa elämä matkana ja nähdä, millainen on hyvä elämä juuri minulle.

Auttoivatko neuvot?

Minna:

Thean kommenteista tuli lämmin olo ja tunne siitä, että minua ymmärretään täysin. Mietin myös päätökseeni kielteisesti suhtautuneita; heillä on toki täysi oikeus mielipiteeseensä. Silti se pitäisi osata tuoda esiin kaikkien kannalta rakentavasti.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 5/20.

Lue myös: Vapaaehtoisesti lapseton Niina: ”Tulee kuraa niskaan, jos joku uskaltaa julkisesti avata suunsa aiheesta”

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X