Mistä tiedän, että läheiseni on masentunut? Anna tukea olemalla läsnä ja kuuntelemalla – pidä myös huoli omasta jaksamisestasi

Jaa kaverilleTilaa Seura
© iStock
Vointia voi kysyä etäisemmältäkin tutulta - mitä aikaisemmin, sen parempi. Avunsaannin pitkittyminen voi vaikeuttaa masennuksesta paranemista.

Onko puheliaasta läheisestäsi yhtäkkiä tullut vaisu? Saatat miettiä, onko jokin hätänä, mutta et tiedä, kehtaatko puuttua asiaan. Etenkin vähän etäisemmän tuttavan, kuten työkaverin voinnin kyseleminen voi tuntua jopa urkkimiselta.

”Puuttuminen on välittämistä. Monta kertaa toisen vointia ollaan kysymättä liiankin pitkään. Kuka tahansa voi olla se turvallinen läheinen: valmentaja, kummitäti tai työkaveri”, Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin toiminnanjohtaja Pia Hytönen toteaa.

Käytöksen muutos voi olla merkki masennuksesta. Puheliaasta ihmisestä voi tulla vaisu, vaisummasta taas huomattavan äänekäs, rennosta suorittaja ja suorittajasta passiivinen. Muutoksesta huolimatta ei pidä lähteä itse diagnosoimaan läheisen vaivaa tai olettaa syitä hänen mielenliikkeilleen.

Vointia saa ja pitää kysyä

”Tärkeää on hyvä kysyä, onko kaikki hyvin”, Pia Hytönen muistuttaa.

Suomalainen ei halua urkkia, mutta suomalainen ei halua olla taakkakaan – siten siis hyvinkin läheinen ihminen voi pyrkiä pitämään pahan olonsa sisällään.

”Ihminenhän usein kieltää pahan olonsa, ja sanoo, että kaikki on ihan hyvin. Jos esimerkiksi nuori toistaa aina samat sanat: ’kotona menee hyvin, kaikki on tosi hyvin’, silloin voi epäillä, että kyseessä on opeteltu mantra.”

Joku saattaa pitää pahan olonsa sisällään myös häpeän vuoksi. Moni kokee yhä mielenterveysongelmat häpeäksi, vaikka joka toinen suomalainen kärsii niistä jossain vaiheessa elämäänsä.

”Puhumattomuuden kulttuuri on meillä yhä vahva. Jos ihmisillä olisi matalampi kynnys puhua näistä asioista, ne eivät ehtisi edetä niin pitkälle. Kun ongelmat ehtivät mennä pidemmälle, palautuminenkin vaatii paljon enemmän”, Hytönen sanoo.

Ole läsnä, kuuntele

Moni pelkää, ettei osaa auttaa. Jos et ole terveyhdenhuollon ammattilainen, sinun ei tarvitsekaan osata. Riittää, että kuuntelet ja olet läsnä. Toisaalta voi myös kysyä, miten häntä voisi auttaa.

”Voi tarjoutua auttamaan esimerkiksi arkisissa askareissa, kuten lasten viemisessä harrastuksiin. Aivan pienillä asioilla voi olla valtavan suuri merkitys”, Pia Hytönen kertoo.

Tärkeää on kuitenkin välttää väkisin tuputtamista. Ensin voi kysyä, ja sitten antaa toisen itse kertoa, minkälaisissa asioissa hän kaipaisi apua. On hyvä myös painottaa, että haluaa auttaa.

”Me suomalaiset olemme huonoja niin avun pyytämisessä kuin sen vastaanottamisessakin. Enne halua olla vaivaksi, mutta siitä ei ole kysekään. Kuitenkin juuri masentuneena ajattelemme niin helposti. Siksi onkin hyvä painottaa, että haluaa mielellään auttaa.”

Mikäli läheisesi epäilee olevansa masentunut tai itse epäilet hänellä masennusta, on myös hyvä kehottaa häntä ottamaan yhteyttä ammattilaiseen.

”Jos läheinen on niin väsynyt, ettei jaksa itse jaksa hakea apua, häntä voi siinä auttaa”, Hytönen korostaa.

Jos toinen epäröi, on hyvä korostaa, että avun hakeminen on rohkeutta, eikä mielen sairauden kanssa tarvitse pärjätä yksin.

© iStock

Älä kehoita piristymään

Piristymään kehottaminen voi olla toisen olotilan vähättelyä. Terveen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää masentuneen kokemusmaailmaa, eikä toisen pään sisään pääse silloinkaan, vaikka olisi joskus painunut samanlaisien asioiden kanssa.

Liiallinen neuvominen voi olla jopa haitaksi. Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa fyysinenkin vaiva, eikä ammattitaidoton ihminen tee leikkaustakaan omin päin.

Sairastunutta ei pitäisi etenkään höykyttää tai syyllistää tilansa vuoksi.

”Itseäänkään ei pidä syyllistää toisen sairaudesta. Mielenterveysongelmat eivät koskaan ole kenenkään syytä”, Pia Hytönen sanoo.

Jos omat voimani loppuvat

Masentuneen tukeminen voi olla rankkaa. Auttamishalu voi olla suuri, mutta olo voi olla keinoton tai omat voimat loppua kesken. Silloin olisi tärkeää puhua asiasta masentuneen kanssa.

”Voi sanoa, että on pahoillaan, mutta ei enää pysty auttamaan. Kannattaa samalla kehoittaa toista, että nyt olisi todella tärkeä ottaa yhteyttä esimerkiksi työterveyshuoltoon, kuraattoriin tai terveyskeskukseen. Korosta sitä, että välität, mutta et vain pysty auttaa.”

Omat rajat on tärkeä tunnistaa, eikä niiden asettamisesta pidä tuntea huonoa omatuntoa.

”Jotta jaksaa pitää huolta toisesta, täytyy ensin pitää huolta itsestään”, Pia Hytönen muistuttaa.

Joskus voi myös olla, ettei masentunut halua apua tai tiedosta ongelmaansa. Mikäli toisen tila on välittömästi hänen henkeään uhkaava, voi soittaa hätänumeroon, mutta muussa tapauksessa toista ei voi pakottaa ottamaan apua vastaan.

Yksin ei kuitenkaan tarvitse jäädä, vaan raskaassa tilanteessa voi hakea ainakin itselleen apua.

X