Mitä ihmettä: omakotitalon naapuri ei tervehdi

Jaa artikkeliTilaa Seura
© Anssi Keränen
Jokapäiväinen tapaaminen tuntuu kiusalliselta, kun toinen ei sano mitään.

Mäkiset ja Rissaset elävät yllättävän hiljaista yhteiselämää vierekkäisillä tonteilla pikkukaupungin rauhallisella pientaloalueella. Rissasten avioparista kumpikaan ei nimittäin vastaa Mäkisten tervehdyksiin.

Tilanne on sikäli outo, että Mäkiset ovat tottuneet vaihtamaan muutaman sanan naapureidensa kanssa. Nyt Rissaset ovat asuneet Mäkisten naapureina jo puoli vuotta sanomatta mitään ja vastaamatta tervehdyksiin.

Mäkiset tottuivat tällaiseen käytökseen kerrostalossa asuessaan, mutta lapsiperheistä koostuvalla omakotitaloalueella puhumattomuus tuntuu ikävältä.

Rissasilla ei ole lapsia, vain koira. Rissaset eivät vastaa edes Mäkisten lasten kyselyihin koiran hoidosta.

”Miksi niiden on pitänyt muuttaa tänne, jos haluavat olla noin omissa oloissaan?” Mäkiset ihmettelevät.

”Olisivat muuttaneet johonkin metsän keskelle maalle!”

Asuinalue on muuten eläväinen. Lapset juoksentelevat pihojen poikki kyläilemään kavereillaan. Rissaset ovat rakentaneet pihansa ympärille aidan, jotta lapset eivät pääse oikaisemaan heidän pihansa poikki.

Mäkiset ja Rissaset näkevät toisiaan varsinkin kesäaikaan lähes päivittäin pihoillaan. Lapsetkin ihmettelevät tilannetta.

Rissasilla kyläilee paljon ystäviä, joiden kanssa he puhuvat aivan normaalisti kuulumisiaan. Olisiko liikaa vaadittu, että he vaivautuisivat sanomaan edes joskus päivää naapureilleenkin?

Miten Mäkiset voisivat kannustaa naapureitaan tavalliseen tervehdysten vaihtoon? Vai pitääkö naapurit vain jättää rauhaan?

Kahvitellen tutuiksi

Mäkisiä häiritsee naapureiden puhumattomuus. Mäkisten reaktio on ymmärrettävä: joissain yhteisöissä toisen noteeraamatta jättämistä pidetään rangaistuksena.

Eläväisellä omakotialueella etäisyyden pitäminen vaikuttaa oudolta, suorastaan huonolta käyttäytymiseltä. Rissasilla käy kylässä ystäviä, joiden kanssa he puhuvat normaalisti, joten kokonaisvaltaisesta epäsosiaalisuudesta ei liene tässä tapauksessa kyse.

Tervehtimättömyyteen saattaa olla monia syitä. Rissasilla ei ole omia lapsia, mutta he ovat muuttaneet omakotialueelle lapsiperheiden keskelle. Voihan olla, että he toivoisivat jälkikasvua, mutta eivät ole jostain syystä sitä saaneet. Aihe saattaa olla heille niin kipeä, että he haluavat eristää itsensä kaikelta lapsiin viittaavalta, jopa rakentamalla aidan.

Pihojen poikki juoksentelevat lapset muistuttavat heitä joka päivä siitä, mitä heillä ei ole. Lasten kohtaaminen saattaa herättää heissä jopa vihan tunteita. Tai pelkoa naapureiden lapsiuteluista. Niin tai näin, omien ystävien kanssa voi olla rennommin.

Mäkiset voisivat yrittää ottaa asian jollain tavalla Rissasten kanssa esille. Jos kontaktin saaminen pihalla on hankalaa, suora toiminta – ovikellon soittaminen – saattaisi toimia. Mäkiset voisivat käydä esittäytymässä Rissasille muina miehinä ja toivottaa heidät tervetulleiksi naapurustoon. Myös kahville pyytäminen olisi selkeä kädenojennus Rissasten suuntaan.

Kynnys tervehtiä saattaisi madaltua Mäkisten suoran lähestymisen seurauksena. Näin mahdollisesti syntyvän yhteyden kautta Rissasetkin tuntisivat olonsa vapautuneemmaksi lapsirikkaassa naapurustossa.

Aina suora kontaktin ottaminenkaan ei auta. Emme voi aina ymmärtää toistemme käytöstä. Todennäköisesti Rissasten tervehtimättömyys ei johdu millään tavoin Mäkisistä tai heidän toiminnastaan. Rissasilla on omat syynsä eristäytymiseen. Joskus paras vaihtoehto on jättää naapurit omaan rauhaansa.

Elina Holappa

Projektikoordinaattori, Parempi avioliitto ry

X