Miten saan aikuisena ystäviä?

Pekka toivoisi työkavereistaan ystäviä, mutta jokin näkymätön muuri tuntuu olevan esteenä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Pekka toivoisi työkavereistaan ystäviä, mutta jokin näkymätön muuri tuntuu olevan esteenä.
(Päivitetty: )
Teksti: Herrtta-Mari Kaukonen

Pekka on tavallinen suomalainen keski-ikäinen mies. Hänellä ei ole ollut koskaan paljoa ystäviä, eikä edes kavereita – jokunen koulupoikana, yksi opiskellessa. Mutta kenenkään kanssa ei ole tullut pidettyä enää kovin paljon yhteyttä. Aika kuluu nykyisin vapaa-ajalla lähinnä perheen parissa. Lapsetkin ovat jo niin isoja, että viettävät vapaa-aikaansa kavereiden luona. Pekka kaipaisi muutakin seuraa kuin vaimonsa. Mutta mistä kavereita voi saada aikuisena?

Nyt työpaikallaan virkamiehenä Pekka tuntee tulevansa työkavereidensa kanssa hyvin toimeen. Niin hyvin, että on pyytänyt yhtä jos toistakin kaveriaan joskus kaljalle. Työkavereilla ei ole oikein koskaan aikaa. Työ imee lähes kaikki mehut, kaverit perustelevat. Pekka tietää kuitenkin, että työkavereilla on muita kavereita työpaikan ulkopuolelta, joille heillä on aikaa.

Pekan vaimo Maija on huomannut miehensä kaipaavan enemmän kavereita. Hän onkin ehdottanut, että Pekka kutsuisi työkavereitaan käymään ja pitäisi vaikka poikien saunaillan. Mutta Pekka ei kehtaa. Jos työkaverit eivät lähde edes kaljalle työpaikan viereiseen kuppilaan, miten he muka vaivautuisivat hänen kotiinsa asti lähiöön?

Maija uskoo kuitenkin, että yhteinen illanvietto voisi toimia ihan yhtä hyvin kuin pikkujouluissa. Maija on valmis auttamaan ja vaikka leipomaan illanviettoon, sillä hän tietää asian olevan tärkeä miehelleen.

Mitä Pekka voi tehdä saadakseen kavereita työkavereistaan? Vai onko parempi pysyäkin työkavereiden kanssa vain asiallisissa väleissä ja hankkia ystäviä muualta?

Hio ystävyyden taitoa

Ystävyyden suurin este on usein se, että emme osaa tai uskalla avata sisintämme vilpittömästi toiselle ihmiselle – tai toinen osapuoli ei osaa sitä tehdä. Kun avaamme sydämemme, teemme samalla itsestämme haavoittuvia. Ilman tätä riskinottoa ystävyys ei ole mahdollista.

Pekka on ottanut riskin ja lähestynyt työkavereitaan. Valitettavasti hän on joutunut pettymään.

Pekalla on ratkaistavanaan vaikea kysymys: miten ystävystytään, jos toinen ei ilmaise halua siihen?

Torjumisen syy ei välttämättä ole Pekassa, vaan voi liittyä työkavereiden elämäntilanteeseen. Työtoverin autonomiaa on tärkeä kunnioittaa.

Usein pitää paikkansa paradoksaalinen viisaus, jonka mukaan saat sen, mistä luovut. Parasta tulosta ei aina saa puskemalla vaan hellittämällä. Kannattaa työntää sieltä, missä liikkuu.

Toivon, että Pekka ei luopuisi ystävystymisen toiveesta, mutta strategiaansa hän voisi miettiä. Onnistuisiko kaveruus helpommin esimerkiksi harrastusryhmässä, jossa samoista asioista kiinnostuneet ihmiset kohtaavat? Purisiko lounas työkaverin kanssa silloin tällöin tutustumistarkoituksessa paremmin kuin kaljalle lähtö töiden jälkeen? Tai sählyturnauksen järjestäminen työporukalle? Liittyminen toisiin jonkin toiminnan kautta voisi tuottaa paremman tuloksen kuin kaljoille lähtö. Miessakit ry:n nettisivuilla kannattaa myös käydä katsomassa heidän toimintaansa.

Ystävyyttä voi ajatella myös taitona, jota voi oppia. Voisiko Pekka ajatella hiovansa ystävyyden taitoja vaikkapa vaimonsa kanssa? Esimerkiksi uusi, yhteinen tekeminen vaimon kanssa voi virkistää ja tuoda esiin uusia puolia itsestä ja puolisosta.

Yksikin muutos, jonka elämässä tekee, poikii yleensä lisää muutoksia. Ystävyyttä ajatellaan usein asteittain syvenevinä kohtaamisina, mutta onneksi elämä on myös yllätyksellistä – yksikin kohtaaminen saattaa johtaa ikuiseen ystävyyteen. Siis lisää kohtaamisia joko työpaikalla tai sen ulkopuolella!

Eira Tikkanen, Suomen Mielenterveysseuran erityisasiantuntija, perhepsykoterapeutti

X