Mustasukkaisuus tuhoaa suhteen – Antaako puoliso oikeasti aihetta epäilyyn?

Merja, 51, kärsii mustasukkaisuudesta. Hän kokee kutistuvansa parisuhteessa, jossa myös mies on mustasukkainen. Paripsykoterapeutti Milla Sahla tukee Merjaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Merja, 51, kärsii mustasukkaisuudesta. Hän kokee kutistuvansa parisuhteessa, jossa myös mies on mustasukkainen. Paripsykoterapeutti Milla Sahla tukee Merjaa.
(Päivitetty: )
Teksti: Marjo-Kaisu Niinikoski

Merja: Sinkkuna ollessani olen vahva ja voin hyvin. Parisuhteessa minusta tulee heikko. Pienennän itseäni. En ole sinut itseni kanssa.

Minulla on ollut erilaisia miessuhteita, ja olen ollut kerran naimisissakin. Asumme nyt mieheni kanssa avoliitossa.

Kaikkia miessuhteitani on varjostanut mustasukkaisuus. Se kahlitsee ja rajoittaa elämääni.

Nykyinen mieheni on myös mustasukkainen. Tämä syö luottamustamme.

Olemme läheisriippuvaisia toisistamme. Odotan, että mies viestittelee minulle työpäivän aikana. Jos pusuhymiötä ei tule, minulle tulee ihan fyysinen paha olo.

Milla: Voimakas tarvitsevuus ja mustasukkaisuus voivat kertoa siitä, että nykyinen suhteenne on vielä symbioottisessa vaiheessa. Tällöin mikä tahansa suhdetta uhkaava tekijä voi nostaa jännitteitä, jotka ilmentyvät mustasukkaisuutena.

Mustasukkaisuus on tunteena luonnollinen tärkeään ihmissuhteeseen liittyvä kokemus.

Suuri osa ihmisistä on joskus tuntenut mustasukkaisuutta, mutta usein sitä pidetään ei-sallittuna tunteena, josta haluttaisiin päästä eroon.

Jotkut voivat kokea, että mustasukkaisuus kertoo välittämisestä. Sen puuttuminen voidaan puolestaan tulkita jopa välinpitämättömyydeksi.

Merja: Olin naimisissa lähes kymmenen vuotta. Erosimme 15 vuotta sitten. Meillä on neljä yhteistä lasta.

Huomasin jo tuolloin, että aloin kuvitella päässäni kaikenlaista ikävää. Pelkäsin, että mies pettää minua.

Jos olimme yhdessä baarissa ja mies sattui juttelemaan jonkun tuntemani naisen kanssa, minussa heräsi heti tunne: mitä tämä nyt on?

Mustasukkaisuus sumentaa arviointikykyni. Rakensimme jossakin vaiheessa omakotitaloa. Kun mieheni viipyi rakennustyömaalla ja minä olin pienen lapsen kanssa kotona, mielikuvitus teki minulle tepposet.

Kerrankin lähdin illalla ajelemaan raksalle varmistaakseni, että mies oli varmasti siellä eikä toisen naisen luona.

Milla: Mustasukkaisuus voi olla tunteena epämiellyttävä. Se saattaa pitää sisällään pelkoa, avuttomuutta, ahdistusta, vihaisuutta ja surua. Joskus jopa raivoa.

Kun mustasukkaisuuden tunne nousee, on luonnollista pysähtyä tuumailemaan, mistähän tämä nyt kertoo?

Sinun on hyvä tarkastella mustasukkaisuutta todellista tilannetta vasten.

Antaako puoliso oikeasti aihetta epäilyyn vai voiko oma mielesi nostaa uhan tunnetta ilman nykyhetkessä olevaa syytä?

Jos huomaat valpastuvasi ilman aihetta, voit rauhoitella itseäsi kertomalla itsellesi, että vaikka mieli hälyttää uhasta, ei ole todellista hätää. Näin voit vähitellen rauhoittua.

Lapsuuden malli

Merja: Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että minulla ei olisi ollut avioliitossani mitään syytä mustasukkaisuuteen. Kaikki oli minun omaa epäluuloani. Pelkäsin jo tuolloin, että minut jätetään.

Ymmärrän, että tapani reagoida tulee lapsuudestani. Vanhempieni parisuhde oli kylmä ja puhumaton.

Me lapset kasvoimme siihen, että parisuhteessa ei kosketella, näytetä hellyyttä tai riidellä. Kaikki niellään ja pidetään kulissia yllä.

Isälläni oli perjantaisin kapakkareissuja. Vähitellen kuvioihin tuli myös vieraita naisia. Niitä oli vuosien mittaan useampia. Äitini tiesi niistä, mutta ei kyennyt tekemään sille mitään.

Vähitellen hän katkeroitui ja siirsi pettymyksensä minuun.

Lopulta vanhempani erosivat. Isä oli löytänyt uuden naisen. Muistan jopa olleeni onnellinen isäni puolesta.

Mustasukkaisuus tuhoaa suhteen

© MINNA ALANKO

Milla: Lapsuusperheen ihmissuhteet toimivat mallina ihmissuhteissa olemiselle. Ne tuovat mukanaan odotuksia, sekä hyvässä että pahassa.

Äitisi voimattomuus isäsi naisseikkailujen suhteen on varmasti ollut hänelle vaikeaa. Osa ikävistä tunteista on siirtynyt sinun kannettavaksesi.

Vanhemman pettymyksen ja katkeruuden kohtaaminen on lapselle raskasta. Vanhempiesi välinen suhde on voinut jättää sinuun pelkoa ja syvälle kytevän epäilyksen siitä, että oma kumppanisi tulee toimimaan samoin.

Merja: Koko lapsuuteni ajan äiti hoki minulle, että miehiin ei voi luottaa. Aikuistuttuani hän ei ole hyväksynyt miessuhteitani.

Kun minulla on ollut parisuhdeongelmia, äiti on vain katkerana kysynyt, miten kauan aiot tuota kestää.

Minulla on lapsuudestani vahvoja tunnelukkoja. Tiedostan, että ne ovat vaikuttaneet miessuhteisiini. Ja vaikuttavat myös nykyiseen parisuhteeseeni.

Avioeroni jälkeen minulla oli muutama lyhyempi suhde. Niissä kävi usein niin, että minä jätin miehen ennen kuin minut olisi jätetty. Pelkään edelleen hylätyksi tulemista.

Saatan ahdistua valtavasti, kun nykyinen mieheni lähtee matkoille. Jo pelkästään se, että näen hänen pakkaavan laukkuja, laukaisee minussa pelon siitä, että hän ei tule koskaan takaisin.

Milla: Äitisi pettymys omaan parisuhteeseensa on voinut nostaa hänessä halua suojella omaa tytärtään samalta kohtalolta. Epäluottamuksen kylväminen miehiä kohtaan on voinut olla hänen keinonsa auttaa sinua selviytymään.

Vaikka ymmärrämme, että vanhempien näkemykset ja kokemukset ovat heidän omiaan, voi mielemme syvyyksiin tallentua haitallisia uskomuksia.

Kenties kannat mielessäsi uskomusta siitä, että kaikki miehet ovat epäluotettavia. Tämä on voinut vaikuttaa: nostattaa mustasukkaisuutta.

Kommunikaatio vaikeaa

Merja: Mieheni on myöntänyt olevansa minusta mustasukkainen. Hän on jopa mustasukkainen aiemmista miessuhteistani. Hänellä itsellään on takana pitkä seksitön avioliitto.

Meillä on keskenämme toimiva seksisuhde. Mieheni mustasukkaisuus kohdistui vanhoihin Facebook-postauksiini.

Hän tenttasi minulta, keiden kaikkien kanssa minulla on ollut seksiä. Mies vaati minua poistamaan miesten kuvat.

Emme osaa riidellä. Kun meille tulee erimielisyyksiä, mies menee ihan lukkoon. Ja taantuu lapsen tasolle.

Menen itse paniikkiin siitä, kun minulle ei puhuta. Olen temperamenttinen, ja joskus tekisi mieli päästellä kaikki tunteet ulos. Pidättelen niitä edelleen.

Milla: Miehesi on kertomasi mukaan löytänyt sinun kanssasi toimivan seksuaalisuuden. Hän voi kokea aiemman seksittömän liittonsa menetyksenä.

Olisikohan miehellesi tärkeää saada varmistusta, että olet halunnut valita juuri hänet elämänkumppaniksesi ja että hän riittää sinulle monella tapaa puolisona ja rakastajana?

On tärkeää uskaltaa puhua kumppanin kanssa omista tunteista ja tarpeista. Keskustelu rauhallisessa mielentilassa voi olla turvallisempi tapa jakaa omia ja toisen tuntemuksia.

Mitä avoimemmin voi kumppanilleen puhua, sitä vähemmän tulee tulkinneeksi toista. Samalla myös luottamus kasvaa.

Mustasukkaisuus tuhoaa suhteen

© MINNA ALANKO

Ratkaisu minussa itsessä

Merja: Mielikuvitukseni lähtee helposti laukalle. Jos mies viipyy pidempään roskien viennissä, ajattelen, että hän juttelee kännykällä jonkun toisen naisen kanssa.

Tai jos mies lähtee mökillä metsään ja jättää kännykän keittiöön, pohdin, onkohan hänellä varakännykkä vierasta naista varten.

Mieheni on antanut minulle luvan katsoa vapaasti hänen kännykkäänsä.

Olen päättänyt, että siinä kulkee rajani. Jos joudun tonkimaan toisen kännykkää, silloin on menty jo liian pitkälle.

Olemme toisillemme mustasukkaisia jopa toisen omasta ajasta. Minua ahdistaa se, että mieheni haluaisi olla vain kaksistaan kotona. Hän on takertunut minuun, mutta en saa otettua tervettä välimatkaa. Läheisriippuvuus ja mustasukkaisuus ovat liimanneet meidät yhteen.

Milla: Puolisoa ei voi estää olemasta uskoton, jos tämä sitä haluaa. Vahtiminen, kontrollointi tai takertuminen ovat siksi turhaa.

Sen sijaan päätös yrittää luottaa toisen haluun olla uskollinen voi auttaa rauhoittamaan omaa mieltä, jos epäilykset alkavat nostattaa pelkoja.

Oman ajan ottaminen ja siitä avoimesti kertominen voi tuoda suhteeseen hengitystilaa. Silloin huomio keskittyy toisen tekemisten pohtimisen sijaan oman hyvinvoinnin lisäämiseen.

Muiden ihmisten seura tuo itselle uutta virtaa. Ja kaksin olosta osaa taas nauttia enemmän.

Merja: Haluan vanhan vahvemman minäni takaisin. Elin yli kymmenen vuotta ilman vakituista parisuhdetta. Kasvatin yksin neljä lasta ja opiskelin ruuhkavuosien keskellä toisen ammatin.

Kutistun mieheni rinnalla. Se surettaa minua.

Tiedän, että ratkaisu on minussa itsessäni. Minun täytyisi oppia ottamaan itselleni aikaa ja tilaa. Ja lähteä rohkeasti tekemään omia juttujani välittämättä siitä, mitä mies on siitä mieltä. Olen ehdottanut miehelleni pariterapiaan menoa, mutta hän kieltäytyi siitä.

Rakastan miestäni omalla tavallani, mutta en tiedä, rakastaako hän minua oikeasti. Tärkeintä on nyt, että jatkan eheytymistäni tässä parisuhteessa.

Milla: Kaipaat itsessäsi olevaa puolta, joka aikanaan on pärjännyt ja selviytynyt lasten kasvatuksesta ja uuden opiskelusta.

Meillä kaikilla on suhteessa ollessamme tarve saada kokea sekä itsenäisyyttä että omia juttuja. Haluamme myös liittyä puolisoomme, tuntea turvaa, olla tarvittu ja tarvita toista.

Suhteen kasvun merkki on se, että alkaa kaivata uusia puolia suhteessa olemiseen.

Pariterapia voi olla turvallinen tuki, kun puolisot etsivät yhä toimivampia tapoja olla itsenään ja toistensa kanssa. Terapia voi toimia myös kriisien ennaltaehkäisijänä.

Asiantuntija ET paripsykoterapeutti Milla Sahla.

Artikkeli on julkaistu Kotilääkärissä 10/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

Auttoivatko paripsykoterapeutin neuvot?

Merja: Millan vinkit ovat selkeitä, ja niitä on myös helppo toteuttaa. Jo pelkästään niiden kuuleminen auttoi minua, koska ne eivät ole tuomitsevia.

Sain ymmärryksen siitä, että mustasukkaisuus on luonnollinen tunne, jota ei tarvitse tukahduttaa. Ja tiedostan nyt, miten paljon menneisyyteni vaikuttaa parisuhteeseeni.

Helpottaa tietää, että voin käsitellä mustasukkaisuuttani terveellä tavalla omassa mielessäni.

X