Testissä nuorallakävely tasapainoliinan avulla – Näin voit oppia ketteryyttä ja kehonhallintaa

Nuorallakävely tuntuu mahdottomalta tehtävältä, mutta jos nuora on viisi senttiä leveä liina ja asennettu matalalle, vanhakin oppii uutta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Liinaa ei kannata asentaa liian ylös, ainakaan alkuvaiheessa. © Kotialbumi

Nuorallakävely tuntuu mahdottomalta tehtävältä, mutta jos nuora on viisi senttiä leveä liina ja asennettu matalalle, vanhakin oppii uutta.
(Päivitetty: )
Teksti: Pirjo Latva-Mantila

Nuori myyntihenkilö vakuutusyhtiöstä soittaa ja tarjoaa murtumavakuutusta. Kyselee, millaisia asioita siellä harrastetaan, että tarvitaanko suppeaa vai laajaa. Kerroin ryhtyväni seuraavaksi nuorallakävelijäksi!

Suomen Voimistelutuote oli pari viikkoa aiemmin lähettänyt minulle kotimaisen Slackline-tasapainoliinan testattavaksi. Se oli jäänyt odottamaan rohkeudenpuuskaa laatikkoon, kunnes kesä alkoi olla niin pitkällä, että oli tartuttava härkää sarvista.

Avulias puoliso kiinnittää keltaisen liinan puiden väliin. Sillä on pituutta 14,5 metriä, mutta aivan niin pitkää puuväliä ei meidän pihasta löydy. Kuusi metriä saa riittää kävelymatkaksi.

Kun liina on räikän avulla kiristetty paikoilleen, mies heittää kengät menemään, tarttuu kävelysauvoihin, nousee liinalle ja varmistaa sen pysyvän paikoillaan.

Koska Youtubesta ei heti löydy täti-ihmiselle sopivaa tutoriaalia, treeniin on ryhdyttävä tuttuun tapaan perse edellä ja crocsit jalassa.

Kun ottaa tukea sauvoista, liinan päällä on yllättävän helppo tepastella. Liina asennettiin niin lähelle maan pintaa, että nurmikon ja sen välissä on ilmaa vain noin 20 senttiä. Ei tarvitse pelätä horjahtamista, sillä toisen jalan voi laskea turvallisesti maahan.

Ensikokeiluiden jälkeen pää on jännästi pyörällä, vähän samalla tavalla kuin trampoliinihyppelyssä.

Tasapainoilu liinan päällä on hauskaa ja sopivan haastavaa. © Kotialbumi
Tasapainoilu liinan päällä on hauskaa ja sopivan haastavaa. © Kotialbumi

Tasapainoliina vatkaa ja jalat tärisevät

Pikkuhiljaa tasapainoilu siirtyy yhden sauvan varaan, kunnes se yksikin alkaa tuntua turhalta. Silti varsinainen nuorallakävely on vielä kaukainen haave. Aluksi ei tule ainoa­takaan askelta niin, ettei toinen jalka hakisi tukea maasta.

Toisena päivänä onnistuu jo yksi kunnon askel ja kolmantena peräti kolme! Välillä horjuttaa hirveästi, toisinaan taas vähemmän.

Tässä huomaa harjoittelun merkityksen: toistoja on tehtävä paljon ja monta kertaa päivässä. Jos tekee liikaa, keskittyminen herpaantuu. Joskus aivan ensimmäinen yritys on päivän paras. Auttaisiko mielikuvitus? Kuvittelen liinan alle joen sekä nälkäisen krokotiililauman, muttei sekään auta. Käy päinvastoin: naru vatkaa ja jalat tärisevät.

© Kotialbumi
© Kotialbumi

Kokeile ensin viivakävelyä

Kuulemma palomiehet harjoittelevat liinalla kävelyä, koska he tarvitsevat työssään tasapainoa ja ketteryyttä. Ketteryys ja tasapaino eivät ole pahitteeksi eläkeikää lähestyvällekään, mutta välttämättä ”släkkäily” ei ole se turvallisin treenivaihtoehto.

UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankari neuvoo ensin kokeilemaan viivakävelyä.

”Tasapainoliinasta olisi varmasti eniten hyötyä niille, joilla tasapainoilu alkaa jo tuottaa pieniä haasteita. Mutta jos viivakävelykin tuntuu jo vaativalta, en suosittelisi tätä lajia. Mitä korkeammalle liina on viritetty, sitä isompi on loukkaantumisriski.”

Vasankarin mukaan riskit riippuvat käyttäjästä ja käyttötavasta.

”Jos alusta on pehmeä ja turvallinen, vammariski pienenee, mutta kovalle maalle pudotessa nilkkojen ja polvien nivelsiteet voivat ovat vaarassa. Myös rusto- ja luuvammoja voi tulla nilkkoihin ja polviin.”

Tasapainoliinalla kekkulointi tuntuu sitä turvallisemmalta, mitä useammin sen päälle nousee.

Kannatti säikäyttää aivot

Parin viikon kuluttua on aika siirtyä seuraavalle levelille. Liina poistetaan nurmikonleikkuun ajaksi ja viritetään sen jälkeen uuteen korkeuteen: 40 senttiin.

Aika pian käy selväksi, ettei aiemmasta harjoittelusta ole ollut paljonkaan hyötyä, sillä nyt krokotiilijoki kutsuu luokseen joka askeleella. Liinalle nouseminen ilman tukea on mahdotonta, eikä maasta ponnistava polvikaan oikein tykkää. Itsesuojeluvaisto neuvoo pitämään sauvat visusti käsissä tässä korkeudessa.

Kun liina lasketaan alemmas, käveleminen alkaa sujua paremmin kuin ikinä. Jostain syystä liina ei enää vatkaa sivusuunnassa. Aivojen säikäyttäminen siis kannatti! Fiilis on paljon varmempi ja turvallisempi. Ehkä pian voisi yrittää vaakaa tai vaikka kyykkyä.

Tämä mainio taukoliikuntaväline jää kuin jääkin meidän puutarhaan!

Juttu julkaistu ensi kerran Kotilääkärin numerossa 8/21.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X