Onko parisuhteella toivoa, jos yhteistä aikaa tai puheenaiheita ei enää löydy? Asiantuntija vastaa
Työ ja harrastukset vievät täysin Jonnan ja Teemun ajan. He ovatkin havahtuneet pohtimaan, onko heillä enää mitään yhteistä.
Omat harrastukset ovat tärkeitä, mutta niin on myös yhteinen aika.
Jonna ja Teemu kohtaavat harvoin yhteisestä kodista huolimatta.
Seurustelun alussa Teemu ja Jonna kuhertelivat aivan kuten muutkin nuoret parit. Rakastavaiset halusivat olla kaiken liikenevän ajan toisiinsa kietoutuneina.
Suhde muuttui pikkuhiljaa arkisemmaksi, ja heiltä liikenee toisilleen aina vain vähemmän aikaa. Varsinkin kahdenkeskinen aika on kortilla. Jos pariskunta onnistuukin viettämään yhteistä koti-iltaa, heillä on useimmiten samaan aikaan jotain muuta tekemistä, kuten sosiaalisen median seuraamista tabletin tai älypuhelimen ruudulta.
Teemu ja Jonna pyörittävät yhteistä arkea, mutta heillä ei ole tapana keskustella oikein mistään perhe-elämän ulkopuolisesta asiasta.
Yhteistä aikaa nakertaa varsinkin Teemun työ, jota hän jatkaa usein vielä kotona. Jonnalla on myös aikaa vieviä harrastuksia, kuten kilpatanssi ja öljyvärimaalaus.
Pariskunnalla on hyvin harvoin aikaa viettää yhteistä viikonloppua. Useimmiten myöskään illat eivät ole laatuaikaa. Pahimmillaan Teemu työskentelee jopa öisin.
Pariskunta tapaa kyllä toisiaan päivittäin, mutta nukkumisen lisäksi he viettävät harvoin aikaa samassa huoneessa. Kohdatessaan he jakavat toisilleen nopeita ohjeita, mikä hellalla kiehuu tai minne mikäkin tavara on menossa.
Sekä Jonnasta että Teemusta on alkanut tuntua, että romanttinen suhde on jo ohi. Onko näin hektisellä parilla toivoa löytää toisensa uudelleen?
Rakkaus vai työ?
Jonnalla ja Teemulla on vielä paljon toivoa, sillä lukemani perusteella suhteen parantamiseksi ei ole tehty vielä mitään.
Ensin pitää ymmärtää, että useimmat parit kokevat suhteen alussa niin sanotun rakastumisvaiheen, jonka aikana yhdessä oloa ja kuhertelua ei tarvitse valita muiden asioiden joukosta. Ne koetaan niin tärkeiksi, että niille löytyy aina aikaa ja menevät tarpeissa jopa syömisen edelle.
Rakastumisvaihe menee kuitenkin ohi aikanaan, ja luontainen tarve kääntyä puolison puoleen häviää. Puolison puoleen kääntyminen pitää tehdä suhteen edetessä tietoisesti. Näin sen kuulukin mennä. Kukaan ei jaksaisi olla rakastumisvaiheen tunnemyllerryksessä jatkuvasti, eikä siihen liittyvä yhteensulautuminen tue yksilön kasvua. Rakastumisesta kuuluukin siirtyä erillistyneeseen rakastamiseen, jossa yhdessä vietetystä ajasta kilpailee moni muu asia.
Jos realiteetti on se, ettei yhteistä aikaa juuri ole, ja Jonna ja Teemu kaipaavat yhteyttä ja rakastamisen kokemusta, heidän on ajoittain valittava parisuhde työn tai harrastuksen sijaan. Käytännössä se tarkoittaa, että kun kohdataan, vaikka vain viisikin minuuttia kerrallaan, silloin kohdataan toinen oikeasti. Kerrotaan päivän kuulumisia, katsotaan silmiin, kuunnellaan toista ja ollaan läsnä.
Sille, mitä pitää elämässään tärkeänä, järjestyy aina aikaa. Tuolla menolla suhteesta tulee joko epätyydyttävä tai se lakkaa olemasta. Kyse on valinnoista. Jos oikeasti haluaa hakea yhteyttä puolisoon, voi varata viikosta vaikka yhden yhteisen illan ja jättää muut hommat tekemättä. Yhdessä oleminen ja yhteyden vaaliminen ovat tietoinen päätös.
Elämä ei vain tapahdu meille, meidän on mahdollisuus myös vaikuttaa siihen.
Sari Liljeström, parisuhdekouluttaja, Parisuhdekeskus Kataja.