Perintöriidan taustalla usein sisaruskateus – aikuinenkin lapsi haluaa hyväksyntää vanhempiensa silmissä

Psykoterapeutin mukaan sisarkateus on ihmisen luonnollinen tunne, jonka taustalla on kaipuu tasa-arvoon.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Perintöriidat saattavat johtaa hyvinkin hankaliin tilanteisiin.

Psykoterapeutin mukaan sisarkateus on ihmisen luonnollinen tunne, jonka taustalla on kaipuu tasa-arvoon.
(Päivitetty: )
Teksti:
Miikka Järvinen

Kun ikääntynyt vanhempi kuolee, alkaa aikuistuneissa lapsissa pulpahdella esiin suuria tunnepuolen asioita jopa vuosikymmenten takaa.

”Perintötalo voi jäädä rapistumaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa, jos sitä ei ole saatu jaettua yhteisellä päätöksellä,” kertoo psykoterapeutti ja varanotaari Marja-Liisa Holopainen Psykoterapiakeskus Vastaamosta.

Sisarukset voivat esimerkiksi kokea, että toista on arvostettu ja tuettu enemmän vanhempien elinaikana.

”Sisarkateus on luonnollinen tunne ja kaipuuta tasa-arvoon. Kaikki olemme jonkin verran kateellisia ja haluamme kokea tasavertaisuutta vanhempiemme silmissä,” Holopainen sanoo.

Jos sisarussuhde on mennyt elinaikana solmuun, se voi kärjistyä tilanteissa, jossa tunteet ovat muutenkin pinnassa.

”Lapselle on voinut jäädä epäoikeudenmukaisuuden tunne tai vaje, jonka toivotaan täyttyvän perinnönjaossa. Psykoterapeutin työssä tällaisia tapauksia putkahtelee esiin. Ihmiset kertovat, että heillä on meneillään perintöriita. Osa niistä ratkeaa sopimalla, osa menee käräjäoikeuteen asti.”

Holopainen muistuttaa, että koko elämän ihmissuhteiden joukossa suhde omiin sisaruksiin on kaikkein pisin.

”Vanhemmat kuolevat ja puolisot tulevat kuvioon vasta myöhemmällä iällä. Kun vanhemmat kuolevat, niitä sisarusten välisiin suhteisiin jääneitä huonoja kokemuksia tarkistellaan. Riidan perinnöstä voi käynnistää jokin triviaali asia.”

Tyypillisiä riidan aiheita ovat kesämökit ja muu omaisuus, jonka arvo ja merkitys lapsille voi olla hyvin erilainen. Yhdelle sisarukselle mökillä on suuri tunnearvo, joka nostaa myös sen oletettua taloudellista arvoa. Toinen taas ei arvosta mökkiä lainkaan.

Vanhemman menettäminen voi Holopaisen mukaan nostaa pintaan myös oman kuolemanpelon.

”Silloin aikuinen lapsi tajuaa jollain tavalla, että hän on nyt sitä sukupolvea, joka lähtee seuraavana.”

X