Päivi suree huonoja välejä tyttäreensä: ”Tytär halusi olla tekemisissä vain silloin, kun oli minulta jotakin vailla”

Päivi:

Tyttäreni oli jo lapsena hyvin määrätietoinen. Perhepiirissämme oli tuolloin ainoastaan poikalapsia, joten tyttärestä tuli prinsessa.

Hän sai kaikkien huomiota ja ihailua. Ja hän myös osasi ottaa oman tilansa.
Välillemme syntyi erityinen suhde, kun tytär sairastui vakavasti. Hän oli tuolloin yläasteella. Minulla oli koko ajan valtava huoli siitä, miten tyttö pärjää. Jouduin käymään töissä. Jos tyttö oli yksin kotona, pelkäsin hänen puolestaan.

Tytön sairauden ja erityistarpeiden vuoksi muut lapseni jäivät vähemmälle huomiolle. Koko kuvio vääristi äiti-tytär -suhteemme.

Hannele:

Vanhemman ja aikuisen lapsen välisillä ristiriidoilla on usein pitkät juuret, kuten hyvin kuvaat.

Tyttäresi sairastuminen murrosiässä on ollut järkytys hänen itsensä lisäksi myös koko perheelle. Murrosikäinen haluaa erillisyyttä vanhempiinsa. Ja omaa vapautta.

Lapsen vakava sairastuminen korostaa riippuvuutta vanhempiin. Se tuo mukanaan myös paljon turvattomuutta ja erilaisuuden kokemusta.

Mitä tyttärestäsi käyttämäsi sana ”prinsessa” on tarkoittanut sinulle ja muille perheenjäsenille? Onko tyttäresi jo syntyessään tuntunut erityisen hauraalta? Vai sellaiselta, jota ei saa tai uskalla rajoittaa?

Päivi:

Tytär oli dominoiva sisarustensa suhteen, ja vei heidän tilaansa. Hän järjesti teinikavereilleen rajuja bileitä, kun en ollut kotona.

Hänestä tuli täysin rajaton. Yläasteella hän lintsasi koulusta ja ajautui huonoon seuraan.

Hän saattoi olla keskellä päivää ympärikännissä. Hain hänet välillä pakolla kotiin huumeporukoista. Onneksi hän ei sekaantunut huumeisiin.
Lopulta tyttö muutti lastenkotiin.

Hannele:

Tämä on ollut raskas ja pelottava vaihe tyttärellesi ja koko perheelle. Olette eläneet jatkuvassa hälytystilassa.

Käsitykset toisistanne ovat alkaneet yksipuolistua ja vinoutua. Olette olleet valtavan turvattomia yhdessä. Useimmiten se, jota pelätään, on vähintään yhtä peloissaan kuin ne, jotka häntä pelkäävät.

Elämään jää kaikenlaisia väärinymmärryksiä. Ja kiukkua siitä, että ei tule kuulluksi.

Ehkä itse kukin teidän perheessänne koki nuo vaiheet nimenomaan itseen kohdistuneen vääryyden näkökulmasta.

Päihteiden käyttö saattaa tulla parhaaksi kaveriksi rauhoittamaan ahdistusta, pelkoja ja muita ylivoimaisia tunteita, joiden kanssa ei muuten pärjää.

Päihteet ovat myös armoton kaveri, jonka kanssa ei juuri neuvotella. Ilmeisesti lastenkoti oli tässä tilanteessa avuksi.

Matti Pikkujämsä

Vallankäyttöä

Päivi:

Emme tulleet toimeen, mutta yritin auttaa ja tukea häntä. Tytär halusi olla tekemisissä kanssani lähinnä vain silloin, kun oli minulta jotakin vailla.

Minun oli yhä vaikeampi rakastaa häntä, vaikka olisin halunnut.

Tytär oli tullut aikuisikään, mutta käyttäytyi edelleen kuin lapsi.

Hän oli viittä vaille valmis ammattiopinnoissaan. Sitten hän aikoi luovuttaa. Koulunkäynti oli takkuillut aiemminkin.

Päätin, että tämä on nyt sitten viimeinen kerta, kun satsaan häneen rahaani ja aikaani.

Lopulta tytär sai todistuksen. En saanut minkäänlaista kiitosta häneltä. Koin sen loukkaavana.

Vasta nyt olen ymmärtänyt, että tytär käyttää valtaa minun suhteeni.

Hän on aina oikeassa, eikä anna piiruakaan periksi. Koen vahvasti, että hän ei arvosta minua. Se on ehkä se kaikkein vaikein asia, joka hiertää välejämme.

Hannele:

Onko mahdollista, että tyttäresi ei osannut tai uskaltanut lähestyä sinua muutoin kuin pyytämällä jotain konkreettista?

Usein se, miten toimimme ja mitä syvällä sisimmässämme samalla ajattelemme, voivat olla kovin eri asioita.

Kiivas ihminen voi olla hädissään. Vetäytynyt saattaa olla huolissaan eikä suinkaan välinpitämätön. Isosti tilaa ottava voi puolestaan olla enemmänkin arka kuin vihainen.

Jospa pysähtyisit kuulostelemaan itseäsi. Ja miettimään tyttäresi käyttäytymistä ihan uudesta näkökulmasta.

Mainitset odottavasi kiitosta ja arvostusta. Onko sinun vaikea kiittää itseäsi? Onko sinun vaikea kiittää tytärtäsi?

Suhteessanne näyttää olevan jonkinlainen valtakamppailu. Se saattaa ohjata ajattelua siten, että toisen kiittäminen on toiselle periksi antamista. On helpompaa ja tutumpaa taistella kuin halata.

Päivi:

Tyttäreni on nyt vähän alle kolmekymppinen ja parin vuoden ikäisen lapsen äiti.

Tytär ei ota minulta vastaan neuvoja lapsenhoidon suhteen. Toisen isoäidin ohjeet kelpaavat. Koen, että minut on eristetty. Pahin pelkoni on, että en saa nähdä lapsenlastani.

Jokin aika sitten tyttäreni sanoi, ettei halua olla missään tekemisissä.

Taustalla olivat selkäleikkaukseni ja siihen liittyvä kipulääkitys. Tytär oli sitä mieltä, että lääkityksen vuoksi en ole selväpäinen.

Hän tuli lankoja pitkin ja haukkui minut myös rahankäytöstäni. Olin halunnut kiittää kuntoutusjaksolla saamastani avusta laitoksen henkilökuntaa ja järjestänyt heille tarjoilut.

Tytär huusi, että käytän rahojani turhanpäiväisyyksiin. Etenkin kun en ollut muistanut häntä lahjoilla hänen syntymäpäivänään.

Hannele:

Ymmärrän, että sinuun sattuu, jos toinen isoäiti ikään kuin ohittaa sinut. Voisitko kenties tutkia rauhassa näitä kivuliaita ulkopuolisuuden tunteitasi?

Tyttäresi äidiksi tulo on iso muutos suhteessanne.

Välimatkan pito omaan vanhempaan on usein sitä, että omaa äitiyttä ja isyyttä haluaa rakentaa omassa pesässä. Se on iso askel koti aikuistumista.

Anna tyttärellesi aikaa, arvosta hänen pyrkimystään. Ja iloitse siitä, että hän on valmis ottamaan apua vastaan edes joltakin. Lapsenlapsesi on vielä kovin pieni, ehditte kyllä tutustua.

Päivi:

Tytär on löytänyt uuden seurustelukumppanin. He ovat muuttamassa yhteen. Kumppani on kunnollinen ja mukava ihminen. Heillä tuntuu menevän hyvin.

Olen tietenkin onnellinen tyttäreni puolesta. Silti rehellisesti sanottuna koen myös, että hän haluaa sivuuttaa minut.

Nyt kun tytär pärjää uuden kumppaninsa kanssa myös taloudellisesti, hän asettaa itsensä minun yläpuolelleni. Tämä ilmenee siten, että tytär moralisoi tekemisiäni.

Tämä vanhempi tyttäreni oli todennut nuoremmalle tyttärelleni, että ei ole koskaan saanut mitään äidiltään. Totta kai tuollainen asenne loukkaa minua.

Olen kasvattanut yksin neljä lasta aikuiseksi.

Hannele:

Näin ulkopuolisena tuntuu, että tyttäresi elämässä monet asiat ovat nyt hyvin. Pystytkö iloitsemaan siitä aidosti?

Sinulla on nyt mahdollisuus vapautua monista vastuista. Voisitko ottaa omaa aikaa?

Joskus vanhemmat kokevat syyllisyyttä lastensa elämänkoettelemuksista. Ja toivovat, että voisivat hyvittää vaikeita aikoja elämällä heidän kanssaan tiivistä suhdetta. Ikään kuin ottamalla menneisyyden uusiksi.

Tyttäresi ajatus siitä, ettei hän ole saanut mitään äidiltään, mietityttää. Oliko se sanottu hetken kiivastuksessa? Vai kuvasiko hän välillänne olevaa skismaa?

Ehkä te kumpikin pohjimmiltaan haluaisitte toisiltanne jotain ihan muuta kuin kamppailua.

Matti Pikkujämsä

Haastavaa rakastaa

Päivi:

On ollut kova pala myöntää, että minun on haastavaa rakastaa aikuista tytärtäni. Sitä kun ajatellaan, että äidinrakkaus venyy mihin tahansa.

En tiedä, oppiiko tytär oman elämänkokemuksensa myötä arvostamaan minua. Ja ymmärtämään, mitä olen tehnyt hänen puolestaan.

On mahdollista, että välimme eivät koskaan parane. On vain pakko hyväksyä sekin vaihtoehto. Joskus vain kaksi aikuista ei tule toimeen keskenään.

Surullista tässä on myös se, että siskollani ja äidilläni on samantapaiset suhteet. He eivät ole koskaan oppineet muodostamaan avointa suhdetta.

Hannele:

On tärkeää, että tuot rankat tunteesi näin avoimesti esille. Opettele myös kiivaissa tilanteissa rauhoittumaan. Ja ymmärtämään, että saatat joskus kokea tilanteita korostuneen kielteisesti.

Tunteillasi on historia. Ne ovat olleet joskus varmasti tarkoituksenmukaisia, mutta myös värittävät elämääsi synkillä sävyillä.

Mitä ajattelet siitä, miten rakkaus ilmenee? Millainen on avoin suhde?

Saatamme ajatella, että rakkaus tarkoittaa ongelmattomia välejä. On tutkittu, että peräti 80 prosentilla aikuisista lapsista on riitoja vanhempiensa kanssa.

Päivi:

Tiedostan, että napanuora välillämme ei ole vielä kokonaan katkennut. Tyttären sairauden vuoksi jatkoin hänestä huolehtimista, vaikka hän oli jo aikuistunut.

Ehkä en ole halunnut tai osannut päästää irti.

En missään tapauksessa halua katkaista välejämme. Kaipaan lapsenlastani ja haluan olla myös hänen kanssaan tekemisissä.

Pyrin kaikesta huolimatta rakentamaan siltaa välillemme.

Olen tekstiviestillä kertonut tyttärelleni, että rakastan häntä. Olen myös sanonut hänelle, kuinka hyvä äiti hän on omalle lapselleen.

Tällä hetkellä en muuta voi.

Hannele:

Napanuora ei katkea koskaan, se on vanhemman ja lapsen välinen osa. Nuoran pituus ja vahvuus vain vaihtelevat.

Ihanaa, että olet sanonut tyttärellesi, että hän on hyvä äiti. Muistat varmaan itsekin, miten maailmaa mullistavaa oli tulla äidiksi. Ja miten moninaisia tunteita siihen liittyi.

Ajatuksesi siitä, että et voi tällä hetkellä muuta, on hieno.

Luulen, että silta välillenne rakentuu, kun lopulta väsytte kamppailuun. Ja uskallatte ottaa ihan uusia askeleita toisianne kohti.

Asiantuntija psykologi Hannele Törrönen, jolta ilmestyi elokuussa kirja Väärin rakastettu (Kirjapaja).

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 8/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti